Perhe-elämä

Vitutuksen kiehumispiste: PRKL.

Päästetään paska puskurista. Meitä pitkään seuranneet olette varmasti hyvin tietoisia meikäläisten pitkäaikaisesta ongelmasta kodin suhteen – asuimme pitkään meille aivan liian pienessä ja pohjasuunnitelmaltaan sopimattomassa kämpässä.

Siinä oli pitkä ja kapea käytävä ja kaksi makuuhuonetta, olohuone, erillinen keittiö sekä kylpyhuone. Me saimme sen kunnan asuntovälityksen kautta, ja sen piti olla meille ihan OK. Kunnes perheemme lisääntyi yhdellä pienellä Anna-vauvalla, ja Elsan apuvälinevalikoima alkoi moninkertaistua. Kämppä olikin pian ihan liian pieni meille.

Kämpässä värjöteltiin kuitenkin pitkä tovi, sillä meidän perheen tarpeisiin sopivaa asuntoa ei ollut löytyä sitten mistään.

Kukkasiani ikkunalaudalla.

Kunnes helmikuussa, kahden vuoden odottelun jälkeen, löytyi kaksikerroksinen “mid-terrace” talo (kolme yhteen rakennettua taloa, josta keskimmäinen talo oli vapaa). Yläkerrassa oli kolme makuuhuonetta ja suihku, alakerrasta löytyi vessa, keittiö ja olohuone. Ihana talo kaiken kaikkiaan, mutta joka sellaisenaan ei meille olisi sopiva. Elsa tarvitsisi alakertaan esteettömän kylpyhuoneen ja makuuhuoneen.

Nämä meille luvattiin. Sanottiin, että taloa voitaisiin laajentaa, ja nykyisestä keittiöstä tehtäisiin Elsan makuuhuone ja laajennettaisiin alakerran vessa isoksi esteettömäksi kylpyhuoneeksi. Keittiö rakennettaisiin nykyiselle takapihalle, ja avot! Sitten meillä olisi sopiva koti, jossa Elsa voisi elellä aikuisenakin.

Kaupasta pelastamani ruukkubasilika ja rahapuu.

Maalaisjärjellä ajateltuna olisi ollut fiksua, että rakennustyöt oltaisiin tehty ensin ja me muutettaisiin suoraan valmiiseen kotiin. Tämä ei kuitenkaan Bournemouthin budjettiin sopinut, koska “taloa ei saa pitää tyhjänä niin pitkään”. Meidän piti siis muuttaa ensin, ja sitten meidät sijoitettaisiin kuukaudeksi pariksi pois väliaikaismajoitukseen siksi aikaa, kun taloon tehtäisiin laajennustyöt.

Pari kuukautta muuton jälkeen maamittari kävi, mittaili ja piirteli paperille ja katosi. Kuukausien verran taas hiljaisuutta ja sitten tuomio tuli – tätä taloa ei voitu laajentaa. Vaikka kuinka maamittari oli pyöritellyt ja yrittänyt suunnitella uuden alakerran pohjan niin, että sinne saisi Elsalle sopivan makuuhuoneen ja kylppärin rakennettua.. Hän ei siinä onnistunut. Se on kuulemma fyysisesti aivan mahdotonta – rakennuslupia ei saataisi.

Se siitä sitten.

Olemme taas – kilin kuttuset ja pilipullot soikoon – jumissa talossa, joka ei ole meille sopiva. Meitä odottaa TAAS muutto. Taas hyppy tuntemattomaan. Olen jo joutunut käyttämään kokonaisen iltapäivän siihen, että tein uuden hakemuksen kunnan asuntorekisteriin. Nyt odottelemme taas, josko sieltä jostain löytyisi meille sopiva koti.

Ei siinä mitään, MUTTA.

Niin hullua kuin tämä onkin, niin nämä kunnan talot tulevat lattiapinnattomina. Vain keittiö ja kylpyhuonetiloissa on lattiapinnat, muihin pitää uuden asukkaan itse hankkia lattiat. No, ne säästöt mitä Kaksplussalla bloggaamisesta olin saanut, käytin ne yläkerran lattioihin. Kaverin kaveri asensi yötä myöten ihanan kestävän laminaattilattian yläkerran huoneisiin, ja sinne meni ne säästöt, mutta ai että, kun on meillä kivat lattiat! Lattiat, jotka piti olla meidän pysyvässä kodissa. Kodissa, jossa nämä lapsemme saisivat viettää koko lapsuutensa ja pidempään.

Anna ihastelee mummin kutomaa mattoa yläkerrassa.

Nyt se meni hukkaan. Kaikki se panostus… Kaikki työ, minkä pihalle laitoin.. Kaikki muuttokulut…

Olemme taas lähtöruudussa.

Huomaako, että ihan pikkaisen VITUTTAA?!

Tämä olisi voitu välttää niin helposti.

Jos meitä ei olisi pakotettu muuttamaan tähän heti, niin laajennuksen mahdottomuus olisi selvinnyt todennäköisesti nopeammin. Koska taloa ei oltaisi haluttu pitää tyhjänä pitkään, olisi ammattilaiset kiirehtineet laajennuksen tekemisessä, ja huomanneet siten nopeasti, että tämän talon laajentaminen meille sopivaksi olisi mahdotonta.

Yrttipurkki.

Se ei olisi tarkoittanut menetettyä rahavirtaa meiltä – tai keltään. Kunnan tyypit olisivat vain hokanneet heti, että aha, tää ei sovikaan tälle perheelle, ei sijoitetakaan heitä tähän, etsitään heille jotain muuta.. Ja olisivat heti voineet sijoittaa tähän jonkun toisen perheen. Ilman, että rahaa olisi kulunut sellaisiinkaan asioihin kunnalta kuin vaikkapa tuo rappuhissi. Ei sekään ilmainen ole!

Mutta tässä sitä nyt ollaan. Vitutuksen kiehumispisteessä.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

Joko seuraat meitä Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä?

Tagged , , , , ,

1 thought on “Vitutuksen kiehumispiste: PRKL.

  1. Kirjoitit joskus Annan puheenkehityksestä. Sun ihanista instavideoista olen huomannut, että Annalla on tutti suussa vielä tosi paljon. Suomessa ohjataan jättämään tutti pois nopeasti varsinkin jos puhe on yhtään viivästynyt. Anteeksi jos loukkaan, ootte ihania, tämä vain sivuseikka!

Leave a Reply