Perhe-elämä

Hellettä pakoon metsään! – eli täydellinen perhepäivä.

Lauantai oli mitä täydellisin päivä.

Ennen metsäreissua leikimme kirkossa

Ensin leikimme muiden erityislapsiperheiden kanssa kirkon “aistihuoneella”, missä kykenevät lapset juoksivat ja temmelsivät terhakkaasti ympäriinsä. Minä huolehdin Elsasta; päästin hänet koskettelemaan aistitaulua kämmenellään; karheaa tekoruohoa, sileää muovipintaa, sekä viileää peiliä. Pisimpään ihastelimme kuplaputkea, siinä uiskentelevia muovikaloja ja vaihtuvia värejä. Ruby leikitti erityislapsia, Dan katsoi Annan perään.

Lue lisääErityislasten vanhemmat järjestävät itse koko perheelle sopivia tapahtumia

Tästä kuvia Instagramissa:

Lounaan jälkeen reissuun

Lounaan pyöräytin tehdä Grandma’n keittiössä. Syötin samalla lasten serkukset, joiden kanssa lähdimme yhdessä reissuun päivän kuumimmaksi ajaksi. Danin sisko tiesi puron New Forestissa, jonka lähelle pääsisi parkkeeraamaan. Pyörätuolilla puron viereen ei pääsisi, mutta päätimme kantaa Elsan puron rantaan.

Hyytävän kylmä virtaava vesi piti niin lapset kuin aikuiset viileänä, kun ilman lämpötila nousi yli 30 asteen. Anna ja samanikäinen serkkunsa heittelivät kiviä ja puhuivat taaperokieltä keskenään, kun taas isommat lapset keräsivät keppejä ja risuja ja hihkuivat, kuinka kylmää vesi oli.

Elsakin pääsi kokeilemaan.

 

Isänsä piti sylissä, antoi lapsen varpaiden kastua. Elsa kikatti.

Aivan kuin vauvan, Elsan on vaikea säädellä kehonsa lämpötilaa. Hänellä on hyvin helposti kuuma. Ehkä se johtuu liikuntavammasta ja liikkumattomuudesta tai jostain ihan muusta. Siksi hellepäivinä me stressaamme vielä enemmän; miten pidämme Elsan viileänä?

 

Vuorollani minä kannattelin Elsaa toisella kädellä haaruksista ja toisella leuan alta. Näin sain Elsan ottamaan painoa omille jaloilleen, ja hän seisoi. Hän levitti varpaitaan pehmeässä hiekassa, tunnusteli kiviä jalkapohjiaan vasten. Nilkkojaan myöten vedessä hän keskittyi – ja nautti. Hän seurasi, kun muut lapset juoksentelivat vedessä ja kuinka hänen serkkunsa ja siskonsa heittelivät kiviä. Minä nautin lapseni läheisyydestä.

Ei mene enää kauaa, niin hän tulee olemaan liian iso yksin kannettavaksi. Että emme pääsisi enää ollenkaan tällaisille alueille, jonne ei pyörätuolilla pääse. Kesken kaiken tunsin surua. Mikä vaihtui pian kiitollisuuteen; osasin arvostaa kuluvaa hetkeä sitäkin enemmän. Koska tämä oli vielä mahdollista. Koska jaksoimme vielä kantaa Elsaa, että pienelle matkalle ei välttämättä tarvita pyörätuolia. Koska jaksan vielä tukea häntä näin, että hän pystyy avullani seisomaan purossa.

 

Hellettä voi pakoilla monella tapaa.

Ilmastoidussa autossa, vesipuistossa, rannalla, varjoisassa metsässä… Tai sisätiloissa, niinkuin me teimme aiemmin. Sisätilatkin muuttuvat tässä kuumuudessa nihkeän kuumiksi; hiki virtaa selkäpiitä pitkin, vaikka ei tekisi mitään. Tai ehkä juuri siksi.

Puro sen sijaan oli jättimenestys.

Grandma nukahti puun varjoon pienille päiväunille, kun hänen lapsensa sanailivat tuttuun tapaan ties mistä. Minä leikin lasten kanssa, vuoroin juosten pienimpien perässä ja kohta napsien kuvia kaikista. Tällaisina aurinkoisina päivinä, kun pystymme viettämään laatuaikaa koko perheen kanssa, minä olen onnellisin.

Koska asumme rantalomakohteessa, tällaisena viikonlopun hellepäivänä ranta on ihan täynnä porukkaa. Me nautimme hiljaisemmasta menosta; siksi tällainen reissu purolle oli mitä mahtavin. Merenranta kun oli paikallisen ammattivalokuvaajan mukaan näin täynnä:

Rakastan kotikaupunkiani ja kaikkia näitä mahdollisuuksia. Merenrannastakin tulemme kesällä nauttimaan; se löytyy myös kesän “bucket – listalta“.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

Tagged , , , , , ,

Leave a Reply