Perhe-elämä

Erityislasten vanhemmat järjestävät itse koko perheelle sopivia tapahtumia

Ystävämme on saanut aikaan jotain niin arvokasta, etten tiedä miten sen merkitystä kuvailisi. Hän on aloittanut jotain, mikä tuo kaltaisillemme perheille niin vertaistukea kuin kaikille perheenjäsenille sopivaa yhteistä tekemistä.

Ja se on paljon.

Ei siihen joskus tarvita kuin se yksi aloitteen tekijä.

Yhtenä myöhäisenä iltana Elsan koulukaverin äiti oli taas istunut ja miettinyt, mitä tekisi kahden lapsensa kanssa seuraavana päivinä. Lapsista toinen on vammainen ja pikkuveljensä on vilkas alle kaksivuotias. Mitä hän voisi tehdä molempien kanssa yhtä aikaa? Voisiko jostain saada apua, sen auttavan käden jos tulisi tarvis?

Sitten hänellä välähti. Kukaan muu ei tiedä sitä vanhemman sisäistä kamppailua kahden lapsensa välillä kuin toinen erityislapsiperheen vanhempi. Kellään muulla ei samalla tavalla ole pelisilmää kuin muilla, jotka elävät samankaltaisessa tilanteessa.

Lisäksi joukossa on voimaa: on helpompi lähestyä paikallisia yrityksiä isomman ryhmän puolesta. Ryhmä, josta voi muodostua kiitollisen uskollisia ja maksavia asiakkaita yritykselle.

Ryhmä, jossa järjestetään yhdessä tapahtumia

Tapahtumia järjestetään paikallisten yritysten tiloissa, joihin tapahtuman ajaksi pääsee vain me erityislapsiperheet. Turvallisuuden tunnetta lisää tieto siitä, että jokaisella paikallaolevalla on omat kokemuksensa lapsen vammaisuudesta.

Miten sitä hengityksen helppoutta kuvaisi, kun ei tapahtuman aikana ole tarvinnut pelätä katseita tai minkäänlaisia ennakkoluuloja? Kun vammaiset lapset sisaruksineen leikkivät vieretysten, kaikesta paistaa vain rakkaus ja hyväksyntä. Muut vanhemmat eivät kysy lapsesi diagnooseja, koska se ei ole ensimmäisenä mielessä kohdattaessa. Meitä kiinnostaa lapsi, ei ne lapsen vammat. Kuka lapsi on, mistä hän tykkää, käykö hän jo koulua ja missä koulussa hän käy?

Siinä leikkien tuoksinassa erityislasten sisarukset saavat kuin huomaamatta vertaistukea toisiltaan.

He pääsevät kokemaan olonsa normaaleiksi, kun oman sisaruksen vamma ei olekaan outo. Kun oma sisarus ei olekaan ainut mukana oleva vammainen.

Ryhmän perusajatuksena

on järjestää tekemistä koko perheelle; että perheet pääsisivät oikeasti tekemään yhdessä. Ei vain yksitellen jokainen perheenjäsen erikseen tai pareittain, vaan ihan oikeasti niin, että vammainen lapsi voi leikkiä turvallisesti yhtä aikaa sisarustensa kanssa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei aina valitettavasti ole.

Miten monesti vammainen lapsi joutuu olemaan “sivussa”, koska paikka ei ole esteetön eikä vanhemmilla riitä kädet kaikkeen? Miten monta kertaa vammainen lapsi joutuu olemaan sivussa, jotta ainakin hänen sisaruksensa pääsisivät nauttimaan olostaan? Miten monta kertaa vammaisen sisarukset pyörittelevät peukaloita tylsistyneinä, kun perheen kanssa ollaan jossain tekemässä jotain vammaisen lapsen kanssa/hyödyksi?

Jollain tavalla koko hommaa rentouttaa vielä se, että kaiken takana ei ole mikään yritys tai organisaatio. On vaikea selittää miksi; mutta se ei tunnu yhtä viralliselta. Kun koko juttu on kasassa pelkästään fb-ryhmän voimin ja kaikki järjestetään yhdessä, on heti alusta lähtien sellainen epävirallisen rento meininki. Sellainen, että kavereiden kanssa tässä järjestetään yhteistä tekemistä.

YHTÄÄN ALIARVIOIMATTA JA VÄHÄTTELEMÄTTÄ hyväntekeväisyysjärjestöjen ja yritysten tekemää arvokasta työtä järjestäessään erityislapsiperheille kuin muillekin tapahtumia ja tekemisiä. Tämä ryhmä ja järjestöjen tekemä työ eivät tosiaankaan poissulje toisiaan; päinvastoin täydentävät.

Mikä juttu tämä siis nyt on? Rautalankaversio:

Facebook-ryhmä, johon on kutsuttu paikallisia erityislasten vanhempia. Yhdessä vanhemmat ideoivat ja järjestävät tapahtumia, joihin he osallistuvat ryhmänä.

Tähän mennessä olemme ryhmän kanssa käyneet “aistihuoneella” ja sisäleikkipaikassa leikkimässä.

Ota tästä ideasta ihmeessä koppi!

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

Tagged , , , ,

Leave a Reply