Erityislapsi, Perhe-elämä

Olenko valinnut lapsistani suosikin?

Tätä seuraavaa minun on vaikea selittää itsellenikään.

Tiedätkö, kun hänen kanssaan on niin vaivaton olla. Hän on hyvää seuraa. Hän viihdyttää minua, aivan niinkuin minä häntä.

Hän rakastaa samoja asioita kuin minä

Anna on kuin minun paras ystäväni. Ei tietenkään aikuisen tasolla todellakaan, olenhan hänen äitinsä – mutta Anna innostuu samoista asioista kuin minä. Hän hihkuu aina nähdessään koiran (dog! doggie! pretty doggie!), juoksentelee mielellään metsissä ja puistoissa minun kanssa, rakastaa vettä ja uimista ja on aina ensimmäisenä mukaan lähdössä ulos (kun muita perheenjäseniä saa suostutella). Me olemme kuin paita ja peppu.

Lisäksi hänen kanssaan ulos lähteminen on niin nopeaa. Ihan parhaimmillaan lähtöpäätöksestä reippaasti alle viidessä minuutissa olemme ulkona. Annan reppuun pakkaan vain varavaipan ja kosteuspyyhkeet, juomapullon, aurinkovoiteen ja jonkun eväsjutun. Hän tulee istumaan portaille, ja yhdessä laitetaan kengät jalkaan. Sitten olemmekin jo ulkona, käsi kädessä.

Elsa on erilaista seuraa.

Hänen seurassaan minun täytyy pitää silmällä terveydellisiä asioita – hänen ihonsa väriä, ilmeitä, hengityksen kulkua. Huoli on jatkuvasti läsnä. Nykyään hän on jatkuvasti kiinni eri laitteissa, joiden piippailuja ei voi jättää huomioimatta.

Minun täytyy auttaa häntä koskettamaan asioita; vain avullani hän pystyy osallistumaan yhteiseen tekemiseen. Puuhaillessani hänen kanssaan joudun korjaamaan hänen silmälasiensa paikkaa kuin laittamaan sisäkorvaistutteen takaisin paikoilleen.

Hänen kanssaan oleminen ei ole vaivatonta, vaikka luonnollisesti se on ihanaa ja rakastan saada hänet nauramaan. En voi saada tarpeeksi siitä, kun näen hänen nauttivan tai kun hän keksii jotain, kuinka hän yrittää jotain niin kovasti. Rakastan, kun näen hänen koko olemuksestaan riemun ja rakkauden.

Mutta silti se ei ole niin vaivattoman helppoa kuin tuon pienimmän siskonsa kanssa oleminen.

Ehkä minun suhtautumiseeni tähän vaikuttaa myös se, että Elsan kanssa en voi lähteä yksin autolla minnekään. Enhän voi yhtäkkiä ratin takaa hyökätä hänen avukseen, jos hän sitä tarvitsisi. Tarvitsen siis toisen aikuisen matkaan – ja se tekee tietysti asioista monimutkaisempaa.

Minkä lisäksi Elsan kanssa lähteminen vaatii suunnittelua ja tiukan tarkkaa pakkaamista.

Toisin kuin Annan kanssa. Ei kun menoksi vain!

Eikä tarvitse pahemmin miettiä sitäkään, minne mennä – voin Annan kanssa huoletta mennä vielä tuntemattomiin ja meille uusiin paikkoihin, joista ei tarvitse pyörätuoliystävällisyyttä miettiä tai..

Tottakai kaipaan omaa kahdenkeskistä aikaa Elsan kanssa, sellaista laatuaikaa äitinä ja tyttärenä. Leikimme ja puuhastelemme yhdessä aina kun voimme, mutta en vaan voi sille mitään…

Ehkä tämä on omanlaisensa kipupiste tunnematkallani Elsan vammaisuuden hyväksymiseen.

Työstän näitä ajatuksia ja tunteita jatkuvasti, tarkastelen niitä ja muistutan itselleni, että kaikki tämä on luonnollista ja minun on oikeus kokea myös näin.

Onhan  Anna elävä muistutus siitä, mitä olisi voinut olla, jos Elsa ei olisi vammautunut. 

Tämähän harmittaa ja mietityttää minua siksi, koska en halua kenenkään lapseni kokea äidin valinneen suosikin lapsiparvesta. Haluaisin olla niin tasapuolinen lasteni kanssa kuin vain mahdollista. Näin erilaisten lasten kanssa se tuntuu olevan lähes mahdotonta.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tällaisia mietin:

Tagged , , , , , , ,

3 thoughts on “Olenko valinnut lapsistani suosikin?

  1. Olen aina ajatellut sitä jos meillä olisikin ollut 2 lasta niin molemmat ovat samanarvoiset. Nyt mummu kahdelle ja kyllä, pojat ovat samalla viivalla.

  2. Ymmärrän täysin

    Vaikka miten kovasti yrittäisi, ei luonnonlakeja voi muuttaa. Toisen kanssa kaikki on mahdollista, toisen kanssa ei. Ei se tarkoita vähempää rakkautta, vain eri muodossa: mahdollisuuksien mukaan. Jos esikoisesi kirmaisi niityillä iloisesti, et joutuisi miettimään tällaisia. Ei ole sinun, ei esikoisesi, eikä kenenkään syy, ettei niin ole: ansaitsisitte kaikki paremman tilanteen. Mutta näin on, ja tässä kontekstissa teet parhaasi, olet hyvä ja rakastava äiti, vaikka kirmaisit mieluiten niityllä kuopuksen kanssa. Hänkin ansaitsee aktiivisen äidin, joka pystyy lähtemään yhteisille seikkailuille.

Leave a Reply