Maalaistytön unelma: oma piha

Revin murattia seinistä ja eritoten aidoista. Kitkin kyykkyasennossa pihamme reunustoja. Kaivelin mullasta juuria, haralla työntelin maata tasaiseksi. Valmistelin jälleen pihaa nurmikon siemeniä varten.

Täytin nettikirpparilta ilmaiseksi löytämääni kompostoria puutarhani jätteellä – juurilla, lehdillä, muratilla.

Kädet ja polvet mullassa, minä hymyilin. Tätä olen toivonut niin pitkään. Omaa pihaa, jota kuopsuttaa, haravoida, laittaa ja kunnostaa.

Anna juoksenteli taustalla ja yhdessä ihmettelimme pihalta löytyneitä kotiloita. Hän kipusi selkääni, painoi poskensa poskeani vasten ja seurasi siinä kitkemistäni. Puristi tiukasti jaloillaan kylkiäni ja kädet kaulani ympärillä hän pysyi selässäni. Minä kitkin.

Halusin pihan nyt vain tasaiseksi.

Alekorista matkaan oli lähtenyt kaksi laatikkoa sekalaisia kukkien siemeniä. Sellaisia kukkia, joiden pitäisi houkutella perhosia ja mehiläisiä pihaan. Kunhan nurmikko on vihdoin ja viimein istutettu, kaivaa kuopsuttelen kukkapenkin johonkin kohti pihaa.

Pihalle olisi jo suuriakin suunnitelmia ja haavekuvia, mutta mitään pysyvää en sinne vielä rakenna. Paperityöt ammattilaisten välillä talomme laajennuksesta ovat edenneet, joten muutaman kuukauden päästä takapihalla möyriikin jonkinlainen työkone. Toivottavasti.

Lue lisää: Remonttisuunnitelmia ja muuttostressiä

Vaikka tekemäni pohjustustyö nurmikolle on eräällä tavalla turhaa, meneehän se nurmikko työkoneen alla ja rakennustöiden tiimennyksessä pilalle, niin silti minä kaivelen pihalla multaa naama seesteisessä hymyssä.

Tämän maalaistytön sielu löysi rauhan mullan tuoksusta ja kitkemisestä.

Nyt illan pimeydessä suorastaan odotan sitä, että pääsisin pihalle kitkemään taas.

(Mitähän olisi se teini-ikäinen Maiju sanonut, jos kuulisi aikuisen minänsä oikein odottavan pääsevänsä kitkemään?)

Aikaisempia postauksia

• Naapureiden kanssa jaettu piha ja kesä
• Lumisotaa Englannissa – maaliskuussa!
• Unelmista totta – uusi koti