Perhe-elämä

Neuvolakäynnin tulokset: läheterallin lähtölaukaus!

Aiemmin kerroin, kuinka valmistauduimme tulevaan neuvolakäyntiin (täällä). Nyt se neuvolakerta on ollut.

(Olipa muuten sellainen päivä, että ei meinannut tämän mamman mieli pysyä mukana! Neuvolapäivän aamuna tuli nimittäin se puhelu Southamptonin lääkäriltä, joka oli tutkinut Elsan röntgenkuvia ja tajunnut, että tällä lapsellahan on keuhkoissaan tulehdustila. Tästä kirjoitin täällä!)

Kaikki samana päivänä? “Oh no!” sanoo Annakin.

Anna istui minun ja “neuvolatädin” (nursery nurse) välissä leikkien erilaisilla leluilla ja suoritellen tehtäviä. Vähän väliä keskustelimme Annan ylitse Annasta – tekeekö hän näin normaalisti, osaako hän tehdä tätä, oletko kokeillut tätä, onko päiväkodilla ollut mitään huolia Annasta?

Vaikka tiesin, että kaiken tämän tarkoituksena on tarkistella, olisiko missään sellaista osa-aluetta, missä lapsukaiseni voisi kaivata hieman lisätukea tai apua, niin silti minua suorastaan pelotti.

En tiedä edes miksi. Luulisi, että vammaisen lapsen äitinä olisin näihin erilaisiin testeihin jo tottunut. Mutta kyseessä oli tämä terve lapseni Anna, niin minulla oli pasmat sekaisin.

Kerroin ylpeästi, kuinka lapseni on hyvin taitava liikkumaan. Kerroin, kuinka lapseni osaa laskea kymmeneen englanniksi ja suomeksi ainakin neljään, kuinka hän tunnistaa yksittäisiä asioita ja käyttää hienosti erilaisia fraaseja tilanteeseen sopien, kuten huudahduksia “Oh no!” ja “Oh dear!” sekä “Good night!”. Hän osaa kysyä “What’s that?”, mutta useamman sanan lauseita ei tule.

Ilmaisinkin huoleni Annan kommunikointitaidoista, kuinka hän ei puhu kuin yksittäisillä sanoilla kummallakin kielellä.

Tunti kului verkkaisen nopeasti. Mietin jatkuvasti, että muistinkohan kaiken? Olenko ottanut jo kaiken huomioon? Olenko kertonut kaikesta? Anna lauleskeli, kikatteli, hyppi, yritti neuvolatädin kanssa pujottaa isoa helmeä naruun, otti tavaramäärän keskeltä nuken pyydettäessä syliinsä.. ja yhdessä vaiheessa hän kiipesi syliini, halasi tiukasti ja moiskautti suukon.

Lopulta neuvolantäti oli ehdottanut parinkin lähetteen lähettämistä eteenpäin. Huomasin olevani helpottunut kuin jopa vähän innostunutkin!

Yksi lähete lähti kuulokokeisiin. Sillä varmistettaisiin, että lapseni ei olisi huonokuuloinen ja siksi vähäpuheinen.
Toinen lähete lähti paikalliseen children centren järjestämään viikottaiseen “Come Talk With Me” (nettisivut englanniksi) taaperoryhmään, jossa yhdessä muiden kanssa harjoittelisimme kommunikointitaitoja ja kannustettaisiin lastani puhumaan.
Kolmas lähete lähti puheterapeutille. Eipä siitä haittaakaan olisi!

Olen näistä lisäresursseista itseasiassa innoissani. Päiväkodissakin on jo alettu kiinnittämään enemmän huomiota Annan kommunikointiin ja sen tukemiseen. Yritämme yhdessä houkutella lapsen puheen esille, ja arvioimme tilannetta uudestaan kolmen kuukauden päästä. Onko edistystä tapahtunut?

En oikeasti usko, että Annalla olisi kuulon kanssa ongelmia, enkä usko vähäpuheisuuden johtuvan minkäänlaisesta diagnoosista. Ellei diagnoosiksi lasketa kaksikielisyyttä!

(Samalla muistan, kuinka olin ihan varma, että Elsakin kuuli… ennenkuin kuulotestit osoittivat, että kuuro hän on. Jotenkin sitä vain ajattelee, että oma lapsi on täydellinen (niinkuin hän on, sellaisena kuin on) eikä osaa etsiä “vikoja”.)

Olen vankasti sitä mieltä, että mistään lähetteestä ei ole haittaa. Ei me varmasti puheterapeuttiakaan nähdä yhtään “liikaa”, eli kun tarvetta terapeutilla ei ole enää, ei meitä enää kutsuta vastaanotolle.

Lähetteiden tuloksia odotellessa jatkamme kotona sitä, mitä olemme tähänkin mennessä tehneet – luemme paljon kirjoja, katselemme suomen- ja englanninkielisiä videoita niin Youtubesta kuin Netfliksistä ja höpöttelemme toisillemme niin suomeksi kuin englanniksi.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

Tagged , , , ,

12 thoughts on “Neuvolakäynnin tulokset: läheterallin lähtölaukaus!

  1. Hei! Rohkaisuksi kertoisin, että kaksikieliseltä pojaltani lähti “tulppa” puhumisen suhteen 2v ja 2kk kohdalla. Sitä ennen oli vain yksittäisiä sanoja ja omaa kieltä. Nyt 2v 11kk on todella taitava puhumaan molemmilla kielillä! 🙂

  2. “Tunti kului verkkaisen nopeasti.”

    verkkainen tarkoittaa hidasta. mitähän tarkoitit tuolla lauseella?

        1. Tarkoitin juuri tuota huomaamaasi ristiriitaa! Kun aika tuntui samalla menevän niin hitaasti, että kuulin huoneessa raksuttavan kellon, mutta samalla nopeasti, että kun kaikki oli tehty ja käveltiin autolle päin, tuntui että ihan vain pieni hetki oltaisiin oltu sisällä. Eli tuntui kuin meillä ei ollut ollenkaan kiire käydä kaikkea lävitse, ei ollenkaan kiireen tuntua.. mutta silti homma sujui nopeasti.

          Hyvin huomasit tarkoittamani ristiriidan! <3

  3. Tuttavapiirissäni on monia kaksikielisiä lapsia ja Suomen neuvolassa ei ainakaan kaksikielisillä alueilla edes odoteta puheen yhtä nopeaa kehitystä kuin yksikielisissä perheissä eli ei syytä huoleen 🙂 toinen juttu missä ymmärtääkseni pitää olla tarkka että toinen vanhempi puhuu sitä toista kieltä lapsen kanssa ja toinen vanhempi toista eli ei sekaisin 🙂

    1. Kiitos ihana <3 Mie yritän olla huolehtimatta liikoja, ja kaikista näistä uusista tulevista resursseista olen itseasiassa innoissani! 🙂

      Mie oon muuten huomannut jo, että Anna on mieltänyt tietyt paikat tietylle kielelle! Eli kotona kukka on kukka, mutta päiväkodissa "flower" 😀 Osoitti nimittäin päiväkodin naulakoilla kukan kuvaa ja sanoikin minulle "flower" eikä kukka, niinkuin yleensä. Jännää tämä! Ja osaa siis jo erotella nämä kaksi kieltä jotenkin.. Minulle on alkanut nyt viime päivinä laskea suomeksi (!)... Viiteen, kuusi on vielä vähän hankala ja seiskaa ei tule ollenkaan 😀

  4. Kielen kehityksessä on suuria yksilöllisiä vaihteluita.
    Kaksikielisillä puheen oppiminen voi olla vieläkin vaikeampaa.
    Joten vielä ei ole mielestäni hätää.

    Toki ongelmiakin voi olla, sellaisia ihan oikeita. On siis ihan hyvä, että niiden varalta ollaan valppaina.

    Tarkkana kannattaa olla myös siitä, että lapsi oppii kunnolla edes yhden kielen. Vaarana kun toisinaan on, että kaksikieliseksi aiotuista lapsista tuleekin “puolikielisiä”.

    1. Minusta on kans tosi hyvä, että ammattilaiset on valppaina ja seuraavat tilannetta, ihan jos on jotain oikeasti huolta aiheuttavaa tai ongelmia myöhemmin.

      Ja tätä mä mietin kanssa, että saisi hyvän kielitaidon. Uskon, että se “pääkieli” tulee varmasti olemaan englanti, koska ympäristö ja engl. kielinen koulu yms, mutta toivottavasti suomeakin osaisi ainakin niin että ymmärtäisi ja pystyisi puhumaan esim. sukulaisten kanssa <3

Leave a Reply