Perhe-elämä

Syynissä yli 2-vuotiaan taidot ennen neuvolaa

Anna ja Annan taidot ovat viime päivinä pyörineet mielessä. Tuli nimittäin kutsu 27 kuukautisneuvolaan, missä keskustelun keskiössä tulee olemaan Annan tekemiset. Mitä hän tekee jo? Mitä hän ei tee? Onko mitään, mikä huolestuttaa?

Tapaamista on valmisteltu päiväkodin työntekijän kanssa. Istuimme kivan puolituntisen kaksistaan pienen pöydän ääressä keskustelemassa Annasta ja verrattiin hänen tekemiä EYFS – runkoon. Tämän lisäksi täyttelin lomaketta kotosalla.

Osaako lapseni potkaista palloa? Juu.
Hyppiikö hän tasajalkaa? Juu.
Hyppiikö hän tasajalkaa eteenpäin? Juu.
Kiipeääkö hän rappusia ylös – pitämällä kiinni aikuisen kädestä/kaiteesta? Juu.
Osaako hän nostaa jalan suoraan seuraavalle askelmalle? Juu.
Matkiiko hän eleitä – vetääkö hän omaa korvaansa, jos sinä vedät omaasi? Juu.
Asettaessasi pöydälle neljä esinettä, antaako hän sinulle pyytämäsi esineen neljästä vaihtoehdosta? Ei.
Syökö hän lusikalla? Joskus.
Puhuuko hän jo kolmen tai neljän sanan lauseilla? Anna esimerkki. Ei.
Osaako hän osoittaa kehon osia pyydettäessä? Esimerkiksi nenää, silmiä? Joskus.
Jos piirrät suoran viivan paperille, piirtääkö lapsi pyytäessä myös samanlaisen viivan? Joo.

Tiedän, että noilla esimerkeillä kuin niillä lopuilla muilla kysymyksillä tarkistellaan, tarvitseeko Anna tukea ja apua missään kehityksensä osa-alueella. Minun ei tarvitsisi hermostua, jos hän ei jotain vielä osaa – olisi aika ihmeellistä, jos hän osaisi jo kaiken, mitä tämän ikäinen lapsi voisi jo osata.

Eniten olen ylpeä hänen liikkumisestaan.

Hän hyppii, pomppii ja juoksee niin lujaa, että kyllä sitä saa itsekin ihan oikeasti juosta toisen perässä. Hän myös kiipeilee ja tasapainoilee niin taitavasti, että ei uskoisi! Kaiken lisäksi hän on varovainen – hän keskittyy liikkeisiinsä, ei tee hätiköityjä kiipeilypäätöksiä, vaan liikkuu harkiten. Tomerasti hän pyytää myös apua, jos jää jumiin tai kokee, ettei pääse jostain itse eteenpäin. Anna ääntelehtii ja nostaa kättä pystyyn, että apua!

Eniten olen huolissani hänen puhetaidoista.

Kovasti hän harjoittelee, toistelee sanoja ja sanontoja perästä, mutta mieluiten englanniksi. Itse hän pulpattelee puhua edelleen omaa sekoituskieltään ja laulelee paljon. Laulujen sanat eivät ole tunnistettavissa, mutta melodiat kylläkin! Hän laskee englanniksi 1-10, mutta menee sekaisin väreissä. Yksittäisiä asioita hän tunnistaa helposti (dog, cat, ball, tree), mutta ei osaa yhdistää vielä osaamiaan värejä ja asioita yhteen (yellow – ball). Minä edelleen vahvistan hänen kommunikointiaan toistamalla sen, mitä hän on sanonut – “kyllä, ball, se on yellow ball, keltainen pallo!“. Puhun hänelle siis edelleen suomea, vaikkakin vahvistaen myös hänen englantiaan.

Lue lisää: Miten paljon alle 2-vuotias kaksikielinen lapsi puhuu?
Tuleeko Annasta kaksikielinen?

Kaikkein hassuinta on,

että pienin tyttäreni ei sano mihinkään “ei/no”. Hän vastaa kaikkeen myöntävästi! “Jep!” Jos asia ei kuitenkaan ollutkaan niin tai hän ei kysyttyä asiaa haluakaan, ei hän sano “ei/no”, vaan pysyy hiljaa tai kääntää päänsä pois.

Käytökseltään

tyttäreni on rohkea, ulospäinsuuntautunut mutta hiljainen tyttö, joka joissain tilanteissa vetäytyy ujoksi. Jostain syystä hän ujostelee miehiä! Pienen tutustelun jälkeen hän aina rohkaistuu ja menee jutustelemaan miestenkin kanssa. Poikia hän ei taas ujostele, vaan mieluummin jopa tuntuu leikkivän poikien kuin tyttöjen kanssa.

Hauskinta hänestä on leikkiä hippasta muiden lasten kanssa – tai siis, jonkinlaista takaa-ajoleikkiä – ja kaikkein mieluiten hän matkii perässä, mitä muut tekevät. Eritoten, jos muut sattuvat kulkemaan jonkinkaltaista esterataa…

Anna on alkanut hoitamaan lelujaan, syöttämään ja juottamaan niitä. Anna rakastaa laululeikkejä! Sekä pahvilaatikoita, mitä muuton takia meillä onkin ollut ihan riittävästi. Kaikki rakentelu kiinnostaa, niin dublot kuin puupalikat. Puupalikoista tunnistellaan myös kuvia ja onpa hän ällistyttänyt meitä kaikkia vuorollaan tunnistamalla palikoihin kirjaillut numerot.

Yksi lomakkeen kysymyksistä oli, että onko mitään, mistä olisin huolissani.

Olen. Olen huolissani siitä, että tuleeko lapseni pärjäämään. Onko mitään, mihin voisin keskittyä enemmän, kiinnittää enemmän huomiota? Onko mitään, millä voisin auttaa lastani vielä enemmän eteenpäin? Olen huolissani siitä, että hän jäisi isosiskonsa Elsan varjoon, jäisi vähemmälle huomiolle, jäisi asioista ja kokemuksista paitsi siskonsa vammaisuuden takia.

Tuota kaikkea he eivät ehkä kysymyksellä hakeneet, mutta…

Anna on Maijun alias Meriannen kuopus, joka täytti 2 vuotta joulukuussa. Elsa on Maijun esikoinen. Elsa syntyi vammaisena, hän tarvitsee paljon tukea ja apua kaikissa arkipäivän tilanteissa. Perhe asuu Englannissa.

 

Tagged , , , ,

3 thoughts on “Syynissä yli 2-vuotiaan taidot ennen neuvolaa

  1. Moikka,

    (Seuraan kyllä, mutta kommentointi jää.)

    En huolestuisi liikaa puheenkehityksestä, sillä tutkitusti kaksikielisillä lapsilla se on hitaampaa ja Anna kuitenkin näyttää ymmärtävän kuitenki ihan ok puhetta.

  2. Olen kuullut, että kaksikielisillä lapsilla puhumaan oppiminen voi olla vähän hitaampaa kuin vain yhtä kieltä puhuvilla lapsilla, joten mielestäni siitä ei tarvitse huolehtia vielä. Samoin jos lapsi on hyvä liikkumaan niin silloin puhe on usein se vähän myöhemmin kehittyvä.
    En tiedä tiesitkö jo tuon kaksikielisten lasten puhumaan oppimisen nopeuden, mutta et maininnut siitä postauksessa niin halusin kertoa, että tällaista olen kuullut 🙂

    Blogisi on mukavaa luettavaa mm. siksi, että kirjoitat myös negatiivista tunteistasi ja huolenaiheistasi. Lisäksi on mielenkiintoista seurata millaista elämä Englannissa on.

    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

  3. Moi! Meidän kaksikielinen poika on teidän Annan kanssa melkein saman ikäinen, pari kk nuorempi. Ei hänkään muodosta vielä lauseita. Yritän jutella paljon ja oon ajatellut että kyllä se sieltä sitten tulee kun on tullakseen. 🙂
    Hyvää kevättä. 🙂

Leave a Reply