Perhe-elämä

Unelmista totta – uusi koti

Ensimmäisenä aamuna makailin pitkään sängyssä, ihan vain hiljaa kuunnellen. Takapihalta kuului lintujen laulu, se innostunut räksätys ja lurittelu, kun ne aamupalaansa mättivät syödä naapurin pihalla. Voiko tämä olla tottakaan?

Hiljaa sipsutin kulkea alakertaan, minne mieheni ja kuopukseni olivat jo livahtaneet mennä hetkeä aiemmin. He istuivat vierekkäin sohvalla, aamuauringossa, halaillen. Elsa lekotteli patjallaan vaakatasossa, naureskellen.

Minä hain kahvia ja katselin kahvimuki kouraan unohtuneena keittiön ikkunasta pihalle. En katseellani seurannut liikennettä, taukoamatonta ihmismassan kiirehdintää, autojen vilinää.

Aiempi kotihan sijaitsi kiireisen autotien varrella, lähiön keskuskadun vieressä. Päivisin kadulta kuului ajomoottorien pörinä ja surina, torvien tuuttailut ja hälytysajoneuvojenkin huudot useamman kerran päivässä. Viikonloppuisin kadulta raikui kännisten örvellys, olihan pubi ihan kivenheiton päässä.

Nyt katselin, kun oman autoni ja naapureiden autojen välissä puikkelehti pulska katti. Kotikatu on hiljainen umpikuja, jonka varrella on vain naapuruston taloja – ei yhden yhtä puotia, kauppaa, pubia, vain asuintaloja. Kissa vilahti piiloon, kun etupihamme ohi kulki ihmistä ulkoiluttava koira. Koiralla oli kirsu tiukasti kiinni maaperässä, olisikohan seurannut ketun jalanjälkiä vai sittenkin pupun? Tai mäyrän?

Ei kuulunut liikenteen möly, kun ikkunaa raotti.

Laatikkoelämää.

Vaikka taiteilenkin vielä laatikkolabyrintin keskellä ja mietin, minne mikäkin tavara kuuluu, olen silti onnellinen. Onnellinen tästä isosta muutoksesta. Mietin, miten erilainen asumiskokemus tämä tulee meille olemaan – kuinka asumme edelleen kaupungissa, kaikkien palveluiden lähettyvillä, mutta näin rauhallisessa lähiössä ihan ison puiston vieressä…

Saanen esitellä – uusi kotimme.

Olkoonkin, että kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan ja seuraavien päivien aikana mikro käy kuumana lämmittäessä illallisaterioita toistensa perään, koska sähköhellaa ei ole saatu vielä kytkettyä.. Tai kuinka Internettiä ei tultukaan asentamaan niin pian kuin luultiin ja kännykästäkin loppui data, niin silti. Minä nautin.

Nautin, koska olemme muuttaneet ihan liian pienestä asunnosta isompaan taloon.

Postaus kirjoitettu 22.3.2018

Tagged , ,

7 thoughts on “Unelmista totta – uusi koti

  1. Olen iloinen puolestanne, vaikuttaa mukavan rauhaisalta paikalta olla ja elää! 🙂 Puisto kuulostaa kivalta, entä onko merenranta enää kävelymatkan päässä?

  2. Ihan mielettömän hienoa 🙂
    Onnea uuteen kotiin (Sellaiset ruisleipä ja suola hymiöt ois aika hienot ollu tähän)
    🙂

Leave a Reply