Perhe-elämä

Muuttoa karkuun rannalle

En uskonutkaan, miten monesta asiasta voi nostaa kinastelusodat kotona pystyyn.

Tässä esimerkkejä siitä, mistä me Danin kanssa olemme nahistelleet ennen muuttoa:

  • Millainen verhotanko hankitaan keittiöön?
  • Missä Elsa tulee nukkumaan, jos rappushissiä ei saada ajoissa asennettua?
  • Minkälaiset lattiapinnat asennetaan yläkertaan? Laminaattia, kokolattiamattoa vai vinyyliä?
  • Voidaanko uusiokäyttää edellisen kämpän laminaatit uudessa kodissa?
  • Pidetäänkö Elsan synttärijuhlat meillä uudella pihalla jo huhtikuussa, vai odotettaisiinko sittenkin toukokuuhun?
  • Mikä makuuhuone on kenenkin…
  • Mitä syödään illalliseksi?
  • Kumpi soittaa sähköyhtiölle, kumpi käy kaupassa, kumpi pakkaa pois …

Voi, muuttostressi.

Kaikesta nahistelusta huolimatta kämppä alkaa tyhjentyä, vanhat laminaatit on irroitettu paikoiltaan ja viety uudelle kodille. Perjantaina availlaan jo kaasuhanoja uudessa kodissa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin mehän muutetaan uuteen kotiin jo maanantaina.

Kaikesta kinastelusta huolimatta halimme ehkä normaaliakin enemmän.
En haluaisikaan kinastella kenenkään muun kanssa näistä asioista.

Silti oli kiva lähteä päästelemään höyryjä aurinkoiseen kevätsäähän esikoiseni kanssa.

Anna oli päiväkodissa ja Elsa kotiutui juuri koulusta. Aurinko lämmitti nahkaa kivasti, joten nappasin lapsen vain lennosta koulukyydistä ja lähdin kulkemaan hänen kanssaan kohti merenrantaa. Isänsä jäi kotiin irrottelemaan laminaatteja lattiasta.

Minua ja Elsaa nauratti.

Katselimme kukkaan puhjenneita puita ja haistelimme tuulta.

Tuulta, joka muuttui kylmemmäksi sitä mukaa, mitä lähemmäksi tulimme rantaa.

Tietysti.

Olin onnistunut lähtemään matkaan ilman peittoja tai muita peitteitä, ja vaikka Elsalla oli kahdet housut ja paksu huppari, pelkäsin hänen saavan kylmää. Joten riisuin oman hupparini ja kiedoin sen hänen päälleen.

Lapselle hän antoi vaikka paitansa päältään

niinkuin mummostani sanotaan.

Suunnitelmani oli kulkea rannalle, kävellä rantaa pitkin ensimmäiselle “siksakille” ja sankarimaisesti mennä siitä ylös. Siksakkia ihastelin ja innostuneena omasta haasteestani lähestyin siksakin sisäänkäyntiä…

Vain huomatakseni tämän merkin:

“Itäjyrkänteen siksakki ei sovi pyörätuolilaisille ylhäällä olevien rappusten takia.”

Se siitä sitten.

En ole hyvä u-käännöksissä, joten päätin jatkaa matkaa. Ehkä sitten seuraava siksakki..

Kävelin koko matkan Boscombe Chine Gardens (nettisivut) asti, sieltä Boscomben kautta kotiin.

Pieni happihyppely venähti 10 kilometrin mittaiseksi kunnon kävelylenkiksi, ja oli se sen arvoista!

Illalla jaksoi pakkailla laatikon tai pari sillä auringosta ladatulla energialla.

Silti, en malta odottaa, että ollaan saatu muutto hoidettua pois alta! Uusi koti tuntuu hetki hetkeltä enemmän nimenomaan kodilta eikä vain “kämpiltä”.

Tagged , , , , , , , , , ,

2 thoughts on “Muuttoa karkuun rannalle

  1. Ihana lukea teidän kuulumisia! Onnea uuteen tilavampaan kotiin 🙂 Eikö kukaan rohkea ollut vielä istumassa beach hutissaan vaikka aurinko paistoi? Katsoin jonkin aikaa sitten dokumentin ja valaistuin kuinka suosittuja ja kalliita nuo kopperot ovatkaan ja kuinka ihmiset odottavat niitä jopa 10 vuotta etenkin siellä teidän mestoilla! Terkkuja Lontoosta, täällä sataa taas lunta! T: Anna xxx

Leave a Reply