Perhe-elämä

Tulevasta kodista: muuttostressiä ja remppasuunnitelmia

Muutto polttelee mielessä, se kutittelee peffan alla. Tuntuu, kuin pitäisi olla koko ajan pakkaamassa ja viemässä tavaraa uuteen kotiin. Mutta kun ei pysty vielä. Tai voi – mutta sitten käy niin, että tarvittu tavara olisi väärällä kämpällä.

Kahden kämpän loukussa ollaan vielä hetki.

Tuolihissiasiaa tulevat tutkimaan vasta maanantaina. Toimintaterapeutti ja rappuhissimyyjä mittailevat rappusten alaa ja miettivät keskenään, minkälainen se tilattaisiin. Sitten se tilataan. Jossain välissä toimintaterapeutti toisen myyjän kanssa pohtii, että minkäslainen tuoliosa siihen rappuhissiin otetaan. Sitten se tilataan.

Sitten odotetaan, että ne saapuvat, minkä jälkeen odotetaan, että ne päästään asentamaan.

Tiedättekö, miten turhauttavaa on, kun itse ei pysty tekemään asian eteen yhtään mitään?

Ärsyttävyyttä lisää se, että tuo tuolihissihän on vain väliaikainen ratkaisu.

Käytännössä koko alakerta rakennetaan uusiksi.

Uutta kotiamme tullaan nimittäin laajentamaan. Kaupungin maanmittarityyppihän päätti, että he rakentavat alakertaan yhden kokonaisen huoneen lisää. He laajentavat nykyistä olohuonetta L-muotoon, ja siihen huoneeseen rakennetaan uusi keittiö. Se, missä on nyt keittiö, muutetaan Elsan huoneeksi. Se pienen pieni vessa käytävän varrella laajennetaan Elsalle sopivaksi isoksi kylpyhuoneeksi.

Yläkerta pysyy sellaisenaan. Siellä on kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone.

Me muutamme uuteen kotiin vain hetkeksi

Mummin kanssa uudella kodilla.

Kunhan rappuhissi on asennettu, me muutamme uuteen kotiimme väliaikaisesti. Sillä välin kaupungintalolla pyöritellään papereita ja eri asiantuntijat pitävät toisensa kiireisenä järjestellessään tulevaa remonttia. Todennäköisesti ja toivottavasti kesän jälkeen alkaa itse rakennustyö. Takapihalle emme enää pääsisi, sillä siellä pyörisivät koneet ja rakennusurakoitsijat.

Kun on aika purkaa nykyinen keittiö, meidät lähetetään evakkoon. Tulemme asumaan muualla muutamasta viikosta pariin kuukauteen, kun he purkavat nykyisen keittiön ja vessan ja muokkaavat niistä Elsalle ikioman huoneen sekä kylpyhuoneen. Niin, ja puuhastelevat tehdä meille upouuden keittiön.

Lopputuloksena

Muutamme sitten takaisin taloon, joka on potentiaalisesti meidän perheemme koti pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä koko loppuelämäksi?

Olemme niin innostuneita.

Elsa nautti mummin haleista isovanhempien vierailun aikana.

Ja samalla kauhistuneita. Tästä kaikesta tulevasta pyörityksestä. Sekä peukaloiden pyörittelystä – kun niin paljon pitäisi vain odotella ja antaa muiden tehdä.

Mutta kyllä siitä tulee niin hieno.

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

 

Tagged , , , , , , , , , ,

7 thoughts on “Tulevasta kodista: muuttostressiä ja remppasuunnitelmia

  1. Hei!

    Miten meinaatte käytännössä toteuttaa sen, että Elsa nukkuu yksin eri kerroksessa? Siis, kun toinen ei pysty huikkaamaan, jos on jokin hätä?

    En arvostele, vaan vinkkejä kysyn, kun meillä olisi kans alakerrassa vapaa huone, mut en voisi sijoittaa meidän kehitysvammaisia tyttöä sinne juuri edellä mainitusta syystä.

    1. Hei Elina!

      Meillä ratkaisevana tekijänä on yöhoitaja. Ilman valveilla olevaa yöhoitajaa ei varmasti oltaisi uskallettu laittaa Elsaa eri kerrokseen nukkumaan! Kun hän sitten aikanaan nukkuu omassa huoneessaan alakerrassa, ei hän nuku yksin, sillä hänen untaan on vahtimassa koulutettu hoitaja. Jos sattuu niin, että joksikin yöksi ei olisikaan hoitajaa, niin sitten jompikumpi meistä aikuisista nukkuisi Elsan kanssa alakerrassa. Ellei jostain syystä olo olisi niin luottavainen tytön terveyteen, että uskallettaisiin vahtia tytön unta vain videomonitorin välityksellä… Sitä on vaikea uskoa, koska tässä vaiheessa ainakin hädän tullen pitää olla tytön luona nopeasti!

      Voisikohan teidän vapaana olevaa huonetta käyttää jotenkin muuten niin, että se hyödyttäisi koko perhettä? 🙂

Leave a Reply