Perhe-elämä

#ElämäniVuodet 1988-2018

1988

synnyin raskausviikolla 32 säikäyttäen yrittäjävanhempani perinpohjin.

1989 – 1-vuotias

Siskoni syntyi täsmälleen ajallaan.

1990 – 2-vuotias

Pääsin ensimmäiselle ulkomaanlomalleni Kanarian saarille!

1991 – 3-vuotias

Muutimme omakotitaloon, josta muotoutui lapsuuden kotini. Tämä on se koti, johon aina unissa palaan. Meillä oli iso takapiha, marjapuskia, omenapuita, hiekkakasa leikkimiseen, kasvimaa ja vuosien saatossa pihalle rakennettiin myös ulkovarastot, grillikatos sekä kasvihuone. Takapihalta pääsi pieneen metsään, mikä oli ihan paras leikkipaikka…

Tämän elinvuoteni kesällä me saimme pihalle leikkimökin! Vähän isompana tyttönä sain siskojen kanssa nukkua kesäöitä leikkimökissä. Se vasta oli jännää!

1992 – 4-vuotias

Nuorin siskoni syntyi!

1993 – 5-vuotias

Teimme kesäreissun sukuloimalla isäni äidin kotimökillä Keski-Suomessa. Siitä paikasta muistan makeat pihalla kasvaneet mansikat ja hassun pihahuussin, sekä rännien alla olevat isot vesitynnyrit, joissa oli paljon hyttysen toukkia.

1994 – 6-vuotias

Kävimme Naantalin muumimaailmassa! Minä muistan sieltä parhaiten Muumien sinisen tornitalon, missä muumipappa oli kirjoituskoneellaan…

1995 – 7-vuotias

Minusta tuli koululainen! Kävimme myös sukulaisten kanssa kahdella aurinkolomalla Turkissa ja Maltalla. Muistan, kun vanhempieni työkaveri kiusasi, että me menimme lomalle turkkiin. Sieluni silmin näin, kuinka kiipeilisimme jättimäisten ruskeiden karvojen seassa…

Heti opetellessani kirjoittamaan, minä aloin pitämään päiväkirjaa. Ensimmäinenkin päiväkirja on minulla tallessa.

Kuva ehkä vuodelta 1999? Kaikki siskokset kouluun lähdössä.

1996 – 8-vuotias

Pääsimme isovanhempien ja vanhempien kanssa yhteiselle aurinkolomalle Turkkiin!

Jollain aurinkolomalla Aku Ankkaa lukemassa…

1997 – 9-vuotias

Saimme ison valkoisen pulkan joululahjaksi, mihin mahduimme  me kaikki kolme laskemaan mäkeä yhdessä! Sillä oli ihan paras laskea mäkeä mummolassa maalla, mäkisiä peltoja pitkin.. Tai pihaan vievällä autotiellä.

1998 – 10-vuotias

Pääsimme viettämään kesälomaa sukulaisten kesämökille – reissu, josta muistan aikaiset kesäaamut ja kuinka päästiin isin kanssa kalaan vielä, kun aamukaste tuoksui ja ilma tuntui iholle viileälle. Siivottuamme kalat isin kanssa yhdessä, jätimme kalajätteet laiturille. Katselimme sitten mökin ikkunasta, kun lokit tulivat aamupalalle.

Minä sain kalan!

1999 – 11-vuotias

Pitkän ruinaamisen ja kinuamisen jälkeen minä sain ensimmäiset lemmikkini – kaksi undulaattia. Minä rakastin niitä niin paljon ja pidin niistä itse hyvin huolta!

2000 – 12-vuotias

Ensimmäistä kertaa elämän rajallisuus iski, kun mentorini kirjoittamisessa ja piirtämisessä kuoli. Äitini isä.

2001 – 13-vuotias

Aloitin yläasteella ja otin sen kunniaksi kikkurapermanentin! Kesällä tein ahkerasti töitä ensimmäisessä kesätyöpaikassani vanhempieni yrityksessä.

Kikkurapää äidinäidin kanssa!

Isäni isä kuoli vuoden lopussa..

2002 – 14-vuotias

vaihdoin luokkaa koulukiusaamisen vuoksi.

Lue lisää: Avoin kirje koulukiusaajilleni

2003 – 15-vuotias

kävin rippikoulun, ja sain vanhemmiltani rippilahjaksi kauan toivomani koiranpennun! Shetlanninlammaskoiran Vinskin, jonka koulutin itse.

Ylpeä koiranpennun omistaja!

Kävimme myös viimeisellä koko perheen etelänmatkalla Kreikassa tuona vuonna. Siltä reissulta mieleen on jäänyt tekemämme päiväretki, jossa saimme hypätä pikkulaivasta mereen ja uida pienelle kreikkalaiselle saarelle!

2004 – 16-vuotias

aloitin lukiossa. Olin käynyt myös isoskoulutuksen, ja kesällä olin isosena pikkusiskoni rippileirillä.

2005 – 17-vuotias

olin masentunut, olin tehdä itsemurhan. Hain apua. Ote silloisesta päiväkirjastani:

“Kaikki olisi moninverroin helpompaa, jos osaisin määritellä mistä tämä tuska johtuu. — Tunnen itseni niin yksinäiseksi. Olen eristäytynyt koko maailmasta. Kukaan ei huomaa tuskaani. — Ei yhtään todellista ystävää. Ei ketään lähellä. Minussa pitää olla jotain todella pielessä, kun kukaan ei viihdy lähelläni.”

Kuva vuodelta 2005..

2006 – 18-vuotias

kävin autokoulun. Sain rohkeutta lähtemällä mukaan Lukiolaisliiton hommiin ja tapahtumiin.

Täysi-ikäinen minä yöelämään lähdössä…

Kävin paljon samanikäisen serkkuni luona, ja sitäkin kautta sain paljon rohkeutta, sillä serkkuni on aivan ihana ja sain hänen kauttaan myös ystäviä.

Tähän vuoteen mahtuu vielä äitini äidin kuolema.

2007 – 19-vuotias

kirjoitin ylioppilaaksi. Keväällä muutimme vanhempieni rakennuttamaan uuteen omakotitaloon. Ylioppilasjuhlani olivat ensimmäiset pirskeet, jotka pidettiin tuolla uudessa kodissa! Kesän jälkeen lähdin reppureissaamaan Australiaan.

2008 – 20-vuotias

reppu selässä reissaan ympäri Australiaa, pätkätöitä tehden. Käyn ihastelemassa Uutta Seelantia ja Balia Indonesiassa. Seurustelin muutaman kuukauden ajan suomalaisen pojan kanssa. Hänen kanssaan olin tekemässä töitä banaanifarmilla pohjoisessa Australiassa!

2009 – 21-vuotias

olen palannut Suomeen. Opiskelin kansanopistossa historiaa ja kulttuuriantropologiaa. Menimme opintomatkalle Skotlantiin.

2010 – 22-vuotias

aloitin matkailun opinnot ammattikorkeakoulussa.

2011 – 23-vuotias

Minusta tuli täti! Suoritin työharjoittelun Kreikassa ja menin vaihto-oppilaaksi Englantiin

Lue lisää: Maailmanmatkaaja Meriannen

2012 – 24-vuotias

Vaihtovuoden aikana rakastuin brittimieheen… minusta tuli siten myös äitipuoli. Vuoden lopussa aloitin bloggaamaan julkisesti. Minusta tuli myös täti toistamiseen!

2013 – 25-vuotias

Muutin pysyvästi Englantiin ja Elsa syntyi: minusta tuli äiti.

Äitiyteni ei kuitenkaan saanut ruusuista alkua, ja monesta eri syystä johtuen sairastuin vakavaan masennukseen. Tästä ja itsetuhoisuudesta pystyin puhumaan vasta vuotta myöhemmin: Ethän tuomitse hätää kärsivää?

2014 – 26-vuotias

Kuuro Elsa sai sisäkorvaistutteet (postaus). Elsa oli saanut diagnoosin vammasta toisensa jälkeen (postaus), ja minä totuttelin arkeen vammaisen lapseni omaishoitajana.

Lue lisääUskon, toivon ja rakastan – avoimuuteni maailmalle aivan kuten tyttäreni kuulo

2015 – 27-vuotias

Kesällä matkustimme koko perhe ensimmäistä kertaa Suomeen.

Vasemmalta: ystävämme Hanlon, minä ja masussa Anna, mummoni, isäni, äitini ja sylissään Elsa, mieheni ja Ruby.

Dan lopetti työt juuri ennen kuin Anna syntyi

2016 – 28-vuotias

Elsa melkein kuoli (postaus).

Saimme auton käyttöömme Motabilityn kautta, mikä on helpottanut arkeamme hurjasti!
Lue lisää: Viimeinkin SEN saimme! – postaus autosta ja Perheen isällä ei ole ajokorttia

2017 – 29-vuotias

Minä ja Anna matkustimme Suomeen perheeni avuksi (Hädässä perhe pitää yhtä).

Minä ja Anna vanhempieni luona

Danin isä kuoli vuoden alussa (postaus). Vuoden loppuun mennessä aloimme saamaan merkittävää apua Elsan hoitamisessa (postaus).

2018 – 30-vuotias

– ….?!

#ElämäniVuodet Yhteenveto:

Aika jännittävän kutkuttavan outoa oli käydä lävitse omia elonvuosia, kaivella muistilokeroita ja pohtia kaikkea tapahtunutta. Onnekseni vanhempani ovat aina valmiita muistini tueksi ja kaivelemaan valokuvakansioita, kun vuosien takaisia tapahtumia pohditaan! Kiitos, äiti ja isi!

Innolla ryhdyn työstämään tulevaa 30 vuotta – mitähän kaikkea pääsen vielä kokemaan, tekemään sekä oppimaan?

Uskallatko sinä käydä läpi omat elinvuotesi, sinun henkilöhistoriaasi?

Sinun #ElämäniVuodet?

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia

 

Tagged , , , ,

3 thoughts on “#ElämäniVuodet 1988-2018

  1. Voi apua sä oot ollut kaunis nuori nainen. Ja olet muuten ehtinyt nuoren ikäsi puolesta kokemaan valtavasti ja matkustelemaan. Olet hurjan rohkea nainen!

Leave a Reply