Perhe-elämä

Lapsi ei halua tulla päiväkodista kotiin.

Annan kanssa olemme käyneet nyt kolme kertaa tutustumassa päiväkotiin. Onnistuneesti – ainakin siinä mielessä, että tyttö on todellakin viihtynyt. Nimittäin kuopukseni ei haluaisi tulla päiväkodista takaisin kotiin…

Ensimmäisenä totuttelukerralla

menimme Annan kanssa päiväkodin leikkihuoneeseen. Muut lapset kokosivat palapelejä, leikkivät Pipsa-possu leikkisetillä lattialla ja piirtelivät. Anna aloitti itsekin piirtelemään paperille, hetken päästä hän järjesteli erivärisiä eläimiä kippoihin.

Saman pöydän ääressä juttelin Annan oman vastuuhenkilön kanssa, joka pitäisi silmällä Annan oppimista ja kehittymistä päiväkodissa. Kävimme lävitse Annan mieltymyksiä ja taitoja. Kuten kuinka Anna osaa käyttää lusikkaa, mutta mieluummin aterioi ihan omin käsin.

Puolituntinen kului nopeasti, oli aika lähteä. Kuullessaan lähtökutsuni Anna “piiloutui” painamalla päänsä pöydänpintaa vasten. Kutsuessani häntä uudestaan, Anna pudisti kiukkuisesti päätään ja katsoi muualle. Koko olemuksellaan hän viestitti minulle “Ei”. Hän haluaa jäädä.

Hoitohenkilökuntakin kertoi lapselleni, kuinka hän voi tulla takaisin ihan parin päivän päästä. Minä selitin, mitä kotona odottaisi, mitä voisimme kotona tehdä. Anna ei silti halunnut lähteä.

Lopulta jouduin vain nappaamaan hänet syliini, mistä hän ei riemastunut.

Sanoitin hänelle tunteitaan: kerroin, kuinka häntä harmitti kun leikit piti jättää kesken, kuinka hänellä oli ollut hauskaa. Nyt oli kuitenkin aika mennä kotiin. Anna rauhoittui, jopa vilkutti uusille kavereille heipat ovelta.

Eteisessä takin pukeminen oli Annalle kuitenkin liikaa. Hän heittäytyi lattialle x-asentoon ja kiljui.

Hän ei halunnut, hän ei niin halunnut lähteä vielä takaisin kotiin!

Toisen aikuisen avulla saimme sätkivän taaperon puettua ja lähdimme kävelemään kotiinpäin. Kotimatkalla juttelin siitä, kuinka ylpeä olin hänestä, kuinka kiva päiväkoti on ja kuinka sinne menemme uudestaan ihan parin päivän päästä. Anna piristyi, koska annoin hänen tutkia kuralätäköitä.

Kotiin saavuttuamme Anna pettyi. Hädin tuskin sain häneltä takin riisuttua pois, kun hän juoksi olohuoneeseen ja tiputteli mielenosoituksellisesti leluja lattialle. Tarjosin rauhoittavaa halia, Anna kipakasti kipusi sohvalle ja käänsi minulle selkänsä. Aloittelin lattialla leikkiä, johon kutsuin häntä mukaan.

Anna mieluummin mökötti sohvalla.

Hän kun ei siis tosiaan olisi halunnut tulla kotiin. Kävikö se jo selväksi?

Annoin hänen rauhoittua rauhassa. Puolen tunnin päästä hän hakeutui oma-aloitteisesti seuraani.

Toisella tutustumiskerralla

tulin Annan mukana leikkihuoneeseen 10 minuutiksi. Välittömästi Anna meni mukaan muiden puuhiin; hän alkoi kasaamaan isoa puista palapeliä ja siirtyi sitten toisen lapsen kanssa rakentelemaan pikkulegoilla. Hän vilkaisi minua kerran, ihan kuin todetakseen että olin siinä näköjään vielä.

10 minuutin tullessa täyteen päiväkodin johtaja tuli hakemaan minua tekemään paperitöitä toiseen huoneeseen. Menin oikein asiakseni Annan viereen ja selitin, että minä lähden nyt toiseen huoneeseen, että tulen kohta takaisin. Anna kuunteli, mutta ei sanonut sanaakaan, ei edes katsonut minua. Jatkoi vain puuhiaan. Sanoin heipat, ja Anna nosti katseensa. Hän katseli, kun poistuin huoneesta, mutta jatkoi välittömästi leikkejään.

Koko sen tunnin ajan, minkä vietin päiväkodin yläkerrassa täyttelemässä lomakkeita ja vertaamassa Annaa alle kouluikäisten oppimisen viitekehykseen (EYFS – Early Years Foundation Stage – onko hän ikäisensä tasolla?) Anna leikki muiden lasten kanssa ja kävi päiväkodin päivärytmin mukaisesti päiväkodin pihalla leikkimässä. Hän ei ollut kaivannut minua hetkeäkään.

Kun tulin häntä hakemaan, sain häneltä kyllä kivan halin. Kuuntelin hoitohenkilön antaman palautteen Annan käytöksestä ja kehuin häntä siinä.

Tajutessaan, että teimme lähtöä, Anna alkoi heti protestoimaan. Lopulta poistuimme päiväkodista kiljuvan ja sylissä vääntelehtivän taaperon kanssa. Hän hiljeni vasta kotimatkalla.

Sanokaa etten ole ainoa, jonka lapsi käyttäytyy näin päiväkodista lähtiessä?

Vaikka kuinka tiesin, että minun lapseni ei ole mitenkään takertuvaista tyyppiä, vaan ujostelematon ja itsenäinen pakkaus.. Niin silti tällainen käytös hämmentää. Kai sitä kuitenkin olisi salaa toivonut, että se oma vauva kaipaisi äitiään edes vähän? Että vaikka päiväkodissa on kivaa, niin äidin kanssa lähdettäisiin mielellään kotiin? Tuntuu lähestulkoon ilkeältä raahata päiväkodista kiljuva ja itkevä taapero pois.. Aivan kuin kotona olisi jotenkin paha olla.

Vaikka eihän se niin tietysti ole. Mutta tämä äidin mieli.. Kun niin.

Kolmannella kerralla Annalla oli ollut taas hauskaa muiden lasten kanssa puuhastellessa, ja hakiessani hänet sain maailman ihanimman halin. Suoraan halista hän kääntyi ympäri ja vilkutti kavereilleen ja hoitohenkilökunnalla heipat. Tyytyväisesti hän tuli kanssani eteiseen, mutta pukeminen ei sitten ollutkaan enää hauskaa. Hän olisi juossut takaisin leikkihuoneeseen, ellen olisi ehtinyt estää…

Postauksen kuvitus on minun ja Annan yhteiseltä kurareissulta Moors Valleyssa.
Moors Valleysta olen kirjoittanut aiemmin: Lasten kanssa Gruffalo-metsäretkellä


Muuten,

Päiväkotihan on se sama, jossa Elsa kävi myös kaksivuotiaana. Montessoripäiväkoti sijaitsee meidän kotikadullamme, jonne kävelemme taaperon tahtiin vain muutamassa minuutissa.

On ollut lähes surrealistista palata sen saman päiväkotin tiloihin, jossa vain ihan hetki sitten kävin Elsan kanssa. Siellä se sama henkilökunta oli ottamassa meitä vastaan, juuri he samat, jotka ihastelivat ihan vain hetki sitten pienen pientä Anna-vauvaa kantoliinassani. Nyt he olivat eteisessä päivittelemässä minun kanssani sitä, miten ihmeessä se sama pieni ihmisolento on varttunut tällaiseksi tomeraksi ja omatoimiseksi taaperoksi, joka uteliaasti ja ujostelematta valmis osallistumaan touhuihin heti.

Aika rientää niin nopeasti..

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia:

 

Tagged , , , ,

2 thoughts on “Lapsi ei halua tulla päiväkodista kotiin.

  1. Mielenkiinnosta kysyn että ulkoilevatko lapset päiväkodissa myös sateella :)? Suomessahan tämä on normi mutta olen kuullut että jossain ei ulkoilla sateella tai ei tiedetä kurahousuista esim Australiassa olen kuullu näin olevan 😀

  2. Aivan samanlailla käyttäytyy meijän ainokainen 1,5 vuotta. Kiva lähtä semmosten itkupotkuraivareitten kans sieltä. Aivan kuin omia ajatuksia oisin lukenu. Kiva etten oo ainoa. 🙂

Leave a Reply