Perhe-elämä

Tämän vuoden loppuun mennessä haluan..

Uusi vuosi on pärähtänyt käyntiin, ja muutosten tuulet puhaltavat.

Koulujen avatessa ovensa joululomien jälkeen, me tulemme Danin kanssa kohtaamaan aivan uudenlaisen tilanteen. Elsa aloittaa nyt koulussa täysipäiväisesti. 30 tuntia viikossa, maanantaista perjantaihin, yhdeksästä kolmeen joka päivä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Bournemouthin kaupunki rahoittaa kaksivuotiaan lasten vanhemmille ilmaista lastenhoitoa 15 tunniksi viikossa, jos tietyt ehdot täyttyvät (Bournemouthin kaupungin nettisivut). Meillä ne täyttyvät.

Anna pääsee siis päiväkotiin. Vieläpä siihen samaan, missä Elsakin kävi kaksivuotiaana! Enää puuttuu vain ne viimeiset allekirjoitukset ja muut paperinpyöritykset, sitten aloitetaan päiväkotiin menemistä totuttelusessioilla Annan kanssa.

Toisin sanoen – lapsemme alkavat saada entistä enemmän aktiviteettia kodin ulkopuolelta, ilman vanhempia. Minkä lisäksi uusi yöhoitaja aloittaa meillä pian, eli tulemme oikeasti saamaan hyvät yöunet joka yö.

Levännyttä energiaa ja aikaa. Sitä tämä uusi vuosi tuo tullessaan.

Minulla ja Danilla tulee aikaa tehdä jotain jopa kaksistaan. Tai erillään, kumpikin omia juttuja tehden. Mutta mitä?

Kirje tulevaisuuteen

Rakas Meriannen – Maijuseni – minä itse. Siellä tulevaisuudessa, nyt muutosten vuoden 2018 lopussa.

Muistatko, kuinka vuoden ensimmäisenä päivänä sinua suorastaan hengästytti ja pyörrytti? Katselit kalenteria ja mietit, että täytät 30 vuotta ihan vain muutaman päivän päästä ja ensimmäistä kertaa vuosiin olet löytämässä itsellesi enemmän aikaa. Niin itsellesi, kuin parisuhteellesi.

Sinua jopa pelotti. Tuntui niin oudolta ajatella niitä tunteja, jolloin et olisi vastuussa kenestäkään. Jopa sana tyhjä pyöri mielessäsi.

Näitä mietit:

Mitä sinä sitten tekisit?

Ehkä bloggaisit enemmän. Sepä vasta olisikin hyvä, onhan blogi ja kirjoittaminen sinulle niin tärkeää. Ehkä saisit blogattua useammin, kun aikaa siihen vihdoin ja viimein olisi.

Ehkä pääsisit huolehtimaan kunnostasi ensimmäistä kertaa. Oikeasti. Säännöllisesti. Ehkä lenkkeillen, ehkä uimassa käyden?

Uskaltaisitko iskeä itsellesi jopa jonkun tavoitteen tälle vuodelle? Jotain, mitä tavoitella?

Toivon ja haluan, että lukiessasi tätä, tulevaisuuden minä…

… olet löytänyt itsesi uudestaan, että oikeasti sisäistät olevasi muutakin kuin vain äiti, äitipuoli ja lapsesi omaishoitaja.

… olet löytänyt tasapainon. Että osaat nauttia noista omista hetkistä ilman syyllisyyttä.

… että uskalsit asettaa itsellesi jonkin tavoitteen tälle vuodelle ja että tavoitit sen.

.,.. että voit katsoa taaksepäin tähän vuodenalun hetkeen hymyssä suin.

Rakkaudella,

sinä itse 

Summa summarum,

Täällä ollaan hyvällä tavalla pönttö sekaisin, niin paljon on arki muuttumaisillaan!

Millä mielin sinä otat vastaan tämän uuden vuoden?

Onko jotain uutta tulossa tai tiedossa? Mitään muutoksia?

Aiheeseen liittyviä aikaisempia postauksia

Tagged , , , , , ,

17 thoughts on “Tämän vuoden loppuun mennessä haluan..

  1. Tämän vuoden otan vastaan innolla! Minullekin tämä vuosi tuo mukaanan nimittäin paljon muutoksia. Keväällä (toivottavasti) valmistun ylioppilaaksi ja n. viikon päästä valmistumisesta yksi pitkäaikaisimmista unelmistani käy toteen, nimittäin lähden au pairiksi Yhdysvaltoihin! Odotan niin innolla ja hieman jännityksellä mitä kaikkea pääsen kokemaankaan tänä vuonna.

    1. JÄNNITTÄVÄÄ! Minnepäin Yhdysvaltoja? Ja muistan, että kommentoit aiemmin että sinäkin olet harjoitellut piparitaikinan tekemistä, että voit sitten aupairina puuhastella leipomisjuttuja hoitolasten kanssa – olen ihan vaikuttunut siitä, kuinka olet jo nyt valmistautunut niin hyvin ja ja..! Miten määrätietoistä toimintaa! VAU!

      ONNEA KIRJOITUKSIIN! <3

      ja kiitos että kommentoit, on ihana kuulla sinusta! Anteeksi, että olen ollut huono vastaamaan kommentteihin!

      1. Mun host perhe asuu Massacusettsissä sellaisessa ihanassa pienessä rantakaupungissa ? Jo joo, piparitaikinaa on tullut jo leivottua, seuraavaksi ois vuorossa karjalanpiirakat ja sit vielä jossain vaiheessa ruisleipää pitäisi harjotella tekemään. Au pairina oleminen on niin pitkäaikanen unelma, että oon kyllä ihan fiiliksissä ja ostanut perheelle tuliaisiakin jo, vaikka toisaalta samalla on haikea fiilis jättää kaikki Suomen lastenhoitoperheet taakse. Kiitos paljon tsempeistä kirjotuksia varten!

        1. Mie tein karjalanpiirakoita kinuskikissan sivustolta löytyneellä ohjeella ja onnistuin, rypyttäminen oli itseasiassa aika hauskaa! Kunhan ei ole vain liian itsekriittinen sen ulkonäön suhteen… 😀 Ruisleipä on minunkin vielä harjoiteltava, oon isän kanssa tehnyt pari kertaa juuresta mutta en omillani ole onnistunut 😀

          Uskon! Mutta sitten siellä Amerikoissa katselet ihan innoissasi tulijaisia Suomen lastenhoitoperheille, mä jo “näen” sen! 😀 <3

  2. Hyvät etuudet te siellä saatte. Jos kumpikin kotona ja lapset päivisin koulus ja hoidossa. Kyllä siellä lapsiperheillä kissanpäivät. Onko kotihoidon systeemiä et kävisivät välillä siivoomassa ja ruokia laittelemassa.Hirmunen työ kyllä teille vielä jää. Onko järjestön tukemia lomia siellä.

    1. Eikö, on ihanaa kun päästään vihdoin ja viimein hengähtämään!
      Ja tiedätkö – ON! Eri järjestöjen kautta voi siis hakea erityislapsiperheellisenä lomia, joista suurin osa tapahtuu Britannian sisällä. Sitten on vielä Family Fund, jota kautta voi hakea vaikka lomamatkaa ulkomaille.

  3. Hyvin siellä tueataan lapsiperhettä.Yöhoitaja on upea juttu! Riittävä lepo on niin tärkeää, sitten jaksaa omiakin juttuja tehdä. Eikö olekin ihana tilanne, että nyt niille olisi aikaa:) Kovin pienenä ajattelette Annaa päiväkotiin. Ihanaa alkanutta vuotta koko perheelle!

    1. Nämä on täälläkin paikkakuntakohtaisia juttuja, ja vaikka pitkään tässä meni, että tähän tilanteeseen päästiin.. Niin sitä osaa arvostaa, kun tulee hetkiä, jolloin olisi aikaa tehdä omia juttuja – olla muutakin, kuin “vain” äiti ja omaishoitaja!

      Anna pääsee parina päivänä viikossa päiväkotiin muutamaksi tunniksi, mikä tulee tekemään niin meille kuin hänellekin hyvää. Ja “aikaiseen” on muuten myös jännä kasvatuskulttuurinen kysymys, täällähän mennään kouluunkin jo 5 vuoden iässä 😀 Mikä tuntuu siis hurjalta sekin.

      Ihanaa alkanutta vuotta Peppi sinullekin! <3

  4. Hei!

    Onnea sinne teille noista tukitoimista! 🙂

    Täytyy kyllä myöntää, että olen melko kateellinen saamastanne avusta.

    Minulla on vaikeasti kehitysvammainen tytär. Kolme vuotiaana hän oli muutaman päivän vuodessa tilapäishoidossa. Ennen sitä ei ollut mitään tukitoimia tai kotipalvelua. Viisi vuotiaana hän meni päiväkotiin 5 tunniksi. Sitten alkoi koulu, jossa hän oli ekat kolme vuotta kolme tuntia päivässä, klo.9-12.

    Kun kuopuksemme syntyi, hain tytölleni iltapäivähoitajaa kotiin. Sitä ei järjestetty. Niinpä olin iltapäivät yksin vastasyntyneen vauvan, kolme vuotiaan tytön ja vaikeasti (täysin autettavan) liikuntavammaisen 9-vuotiaan kanssa.

    Sairastuin vakavasti, jouduin sairaalaan. Taistelimme meille kotipalvelun, että mieheni pääsi edes osaksi aikaa töihin. Maksoimme kotipalvelusta yli 500 euroa kuukaudessa.

    Vihdoin viime vuonna tytön täyttäessä loppuvuodesta 10 vuotta sain omaishoidonvapaat järjestämään ja tytölle säännöllisen iltapäivähoidon (8 tuntia viikossa).

    Ystävälläni on vaikeasti kehitysvammainen tytär, joka kipujen vuoksi itki joka yö. Heillä on kolme muutakin lasta, joista pienin oli silloin ihan vauva. Vuoden taistelun jälkeen he saivat yöhoitajan 10 vuorokaudeksi kuukaudessa. 🙁

    Että, älkää tosiaan muuttako takaisin Suomeen. Täällä tuollaisesta avusta saa vain uneksia.

    Ihanaa alkavaa vuotta teidän perheelle! <3. Onnea ja iloa unelmille! <3

    1. Hei Elina,

      Minä olen tavannut kommenttiasi ihan sanattomana pitkään ja useasti, enkä osaa sanoa mitään… Muuta kuin että olen järkyttynyt! Tiedän, että Suomessakin on paikkakuntakohtaisia eroja näissä omaishoitajuuden asioissa yms., vaikka Kela onkin valtakunnallinen.. Niin silti kunnat hoitavat asioita eri tavalla.

      Onko sinulla vertaistukea? Oletko Facebookissa sellaisessa ryhmässä kuin Lasten Omaishoitajat? Entä lasten diagnoosien mukaisissa tukiryhmissä? Sieltä usein saa paljonkin tukea ja apua, ihan käytännön vinkkejä esim. Kelan kanssa asioimiseen!

      Hirveästi haluaisin auttaa.. Jos vain mitenkään voisin! Miten on mahdollista, että Suomessa ei olla osattu teitä auttaa ja tukea? Että arki ei olisi vain yhtä selviytymistaistelua?

      Toivottavasti teillä on hyviä uutisia tiedossa, jotain, mistä olet ihan innostunut! Ansaitsette sen <3

      1. Heippa!

        Kiitos myötäelämisestä! <3

        Meidän tilanne on ihan hyvin nyt. Minulla on kyllä vertaistukea ja itse asiassa 11-vuotta asioista taisteltuani olen pystynyt olemaan apuna monille, joilla matka on vasta alussa.

        Suomessa Kela maksaa vain
        vammaistuen. Kaikki muut palvelut tulee kotikunnan vammaispalvelusta. Tiedän hyvin oikeuteni, mutta vammaispalvelujen henkilökunnasta riippuu paljon, kuinka asioihin suhtaudutaan.

        Kun he hylkäävät jonkun hakemuksen, niin valitusprosessin kautta voit saada muutoksen, mutta se voi viedä aikaa parikin vuotta. Kunta voi siis tällä tavalla viivyttää asioiden toteutumista. Näissä asioissa ei siis aikaa vastaan auta, vaikka kuinka tiedät oikeutesi. Valitisprosessi etenee joka tapauksessa virallista tietä.

        Mutta, näin se menee. Näihin asioihin ja vastoinkäymisiin tottuu, mutta aina ei jaksaisi perustella ja valittaa päätöksistä.

        Ihanaa kevään odotusta teille sinne! 🙂

  5. Hei. Voitko tehdä jutun Elsan apuvälineistä? Missä Elsa matkustaa autossa jne. Onko teillä hoito/sähkösänky jne.? Meillä myös tytär vaikeasti vammainen.

    1. Hei Kerttu! JOO! Olen pandatuoleista ja pyörätuoleista aikaisemmin postannutkin, sekä parista muusta apuvälineestä – sängystä postaaminen on vain jäänyt ja jäänyt, näin esimerkiksi.. Voisin myös tehdä jotain kokoavaa postausta?
      KIITOS KAUHEASTI TOIVEESTA! Yritän toteuttaa tätä mahdollisimman pian <3
      Terkkuja sinne teidän tytölle <3

Leave a Reply