Muut, Perhe-elämä

Mitä Meriannen joulukalenterista jäi käteen?

Vastaus ei tällä kertaa ole tyhjien adventtikalenterien raamit, eikä paperisilppua.. Sillä aineettomassa Meriannen joulukalenterista jäi itseasiassa paljon muuta käteen.

Se oli opettavin postauskokonaisuus ehkä koskaan

Vaikka työmäärä oli melkoinen, niin työ antoi tekijälleen vieläkin enemmän. Oppiessani niin monesta erilaisesta tavasta viettää joulua, ymmärsin ehkä ensimmäistä kertaa ihan oikeasti rentoutua tämän oman joulun kanssa.

Tajusinhan, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa viettää joulua.

Ei sillä ole väliä, onko jokainen nurkka ja kaappi siivottu ja koti koristeltu jouluiseksi, ei silläkään ole väliä onko jokaiselle lapselle tasan tarkkaan 4 tai 10 lahjaa per päänuppi. Me perheenä päätämme, minkälainen meidän joulumme on ja mitkä meidän perinteet ovat.

Tärkeämpää on katsoa meitä yksilöinä ja tehdä joulujärjestelyt sen mukaan, eikä mitä television perheet tekevät tai mitä mikään median muoto kuvaa.

“Sitten kun” – ajattelun heitin romukoppaan

Kun paineet katosivat omasta joulusta, joulun rakentaminen helpottui. Yhtäkkiä tilasinkin netistä isomman muovisen joulukuusen – se oli se kauan toivomani isompi investointi, joka kestää vuosia. Samalla periaatteella ostin muitakin joulukoristeita, joita aiemmin olin ajatellut ostavani vain sitten “joskus”.

Sitten, kun asuisimme isommassa kodissa, sitten kun rahatilanne olisi parempi, sitten kun..

En lukenut yhtään artikkelia, joka jo otsikossa sanoi “Joulua ei tule ilman…”

Ei jouluun tarvita joulukuusta, kynttilöitä, isoa lahjakasaa tai piparintuoksua. Ei joulu tarvitse meiltä mitään, emmekä me joululta. Joulu on vain ihana tekosyy viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.

Joulu on rakkautta. Ei rakkaus vaadi, se antaa.

Toisin sanoen, en stressannut “oikeaoppisesta” kuusesta ja siitä, josko jo olemassaolevat koristeet tai ne uudet sopisivat keskenään samaan kuuseen. En stressannut joululahjojen hankkimisestä perheen ulkopuolisille – laitoin oman perheen etusijalle. Hetken epäröinnin jälkeen innostuin jopa tekemään itse piparitaikinaa: ei se lopputulos, vaan yhdessä lasten kanssa tekeminen. Siitähän ne muistot tulevat.

Joulukalenterin tekemisestä

Olin turhankin kunnianhimoinen projektia aloittaessani, uhosinhan kaikille ja eritoten itselleni, että joulukalenterin postaukset olisi jo tehty marraskuun viimeiseen päivään mennessä.

Nyt on 18. joulukuuta ja keskiyö, nyt on viimeinenkin luukku valmis.

 

Olo on raukean tyhjä, onnistunut ja samalla.. Tekisi mieli tarkistella viimeiset luukut peräjälkeen, uudestaan ja uudestaan, että ihanko oikeasti kaikki on nyt valmista? Viimeisen kuukauden aikana ei blogin suhteen todellakaan ole hetkeäkään ollut epäselvyyttä, että mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Laittelin sähköpostia ja viestejä ihmisille, muokkailin kuvia, kirjoittelin postauksia, kysyin lisäkysymyksiä, jaoin jo julkaistuja postauksia Facebookissa..

Sain tutustua mitä upeimpiin ihmisiin ja heidän perheisiin, oli niin silmiä avartavaa laitella viestiä 24 eri perheelle… Olen niin otettu, että he lähtivät tähän projektiin mukaan ja päästivät minut ja sitä kautta teidät tutustumaan perheisiinsä kuin niihin perinteisiin!

Kaikki joulukalenterissa mukana olleet perheet

Suurimmat kiitokset kuuluvat teille. Ilman teitä ei tätä kalenteria olisi. Kiitos, että jaksoitte vastata kysymyksiini ja lisäkysymysten lisäkysymyksiin, kiitos, että kaivelitte niitä kuva-arkistoja, kiitos että osallistuitte tähän projektiin! Tätä oli ilo tehdä.

KIITOS!

Kaikin puolin joulukalenteri vaikuttaa olleen menestys.

Teiltä lukijoilta on tullut todella ihanaa palautetta blogin kommentteihin kuin myös muiden viestintäkanavien kautta – joulukalenterista tykättiin!

Entäs nyt?

En lupaa tehdä samanlaisella idealla joulukalenteria ensi vuodelle, mutta kyllä tästä juttusarjasta jotain on poikimassa vuodelle 2018

Kertauksen vuoksi – Meriannen joulukalenterin kaikki luukut:

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen
  21. luukku: Cp-vammainen Ian Porvoosta
  22. luukku: Kanadassa asuva Maria perheineen
  23. luukku: Superveli-Pyryn kirjoitus perheensä joulusta
  24. luukku: Uudessa Seelannissa asuva Sari perheineen ja elukoineen

Mitä Meriannen joulukalenteri antoi sinulle?

 

Tagged , , , ,

10 thoughts on “Mitä Meriannen joulukalenterista jäi käteen?

  1. Juurikin tietoisuutta siitä, että joulua voi viettää yhtä monella tavalla kuin joulun juhlijoita on, eikä mikään tapa ole toistaan “oikeampi”. Kiitos kiitos kiitos vielä kerran kalenterista, sen tekemisessä on ollut iso urakka, mutta se on myös antanut meille lukijoille todella paljon (uskallan sanoa näin yleistäen) 🙂

  2. Uskon, että tämä oli aika monille lukijoille kokemus, joka valoi rennompaa asennetta itse kunkin joulustressiä lievittämään, eli toimi just kuten sulle itsellesikin 🙂 Mua jotkut tarinat haastoivat miettimään myös omia tapojani tulevia jouluja ajatellen, iso kiitos siitäkin!

    1. OI miten ihana kuulla! Minusta oli niin kauhean mielenkiintoista oppia niin monesta erilaisesta jouluperinteestä, ei ollut Christkindit tai muut tulleet aiemmin vastaan! Kiitos, että kävit lukemassa joulukalenteria <3

Leave a Reply