Muut

Jouluiset terveiset Pyry-superveljeltä!

Näin päivää ennen joulua hiljennytään Meriannen joulukalenterin ääreen lukemaan tämä aivan erityinen joulutervehdys. Sen on kirjoittanut espoolainen teinipoika, Pyry.

“Moi, mä olen Pyry, 14v.

Meidän perheeseen kuuluu minun lisäkseni äiti, isä ja kehitysvammainen isosiskoni Kaisla, 17v. Ja tärkein kaikista:  havannankoira Tuisku. Äiti on pappi ja isä tekee tietokonehommia. Kaisla on syvästi kehitysvammainen eli ei osaa puhua eikä ymmärrä puhetta. Kaislaa pitää syöttää ja vaihtaa vaipat, pukea ja taluttaa kävellessä oikeaan suuntaan. Välillä Kaisla saa pahoja raivareita, mutta pääosin on ihan tyytyväinen ja iloinen. Yleensä vanhemmat hoitavat häntä, mutta joskus minäkin voin syöttää, auttaa pukemisessa tai ottaa koulutaksista vastaan. Saan usein myös Kaislan rauhoittumaan, jos hänellä on paha raivari.

Jouluna olemme aattona aina joko meillä tai serkkujen perheessä yhdessä mummin kanssa. Pienenä joulussa parasta oli lahjat. Varsinkin, kun minulla on synttärit samaan aikaan, niin sitä oli odottanut koko vuoden, että saisi lahjoja. Ehkä niissä lahjoissa oli parasta vain se saaminen. Tuli melkoinen voittajaolo, kun syli oli täynnä paketteja ja vielä sai lisää. Minä sain aina eniten, koska olen suvun nuorin. Myös joulupukki kehui minua ja muisti, että joulupäivänä on synttärini.

Kaisla ei ole koskaan ymmärtänyt lahjojen saamista eikä osaa avata paketteja. Silti on tärkeää, että hänkin saa lahjoja. Pienempänä Kaisla sai aina jotain äänileluja, mutta nykyään hän ei enää osaa leikkiä niillä. Häntä voi kuitenkin ilahduttaa jollain pehmeällä ja mukavalla. Vaikka vaatteella, joka tuntuu hyvältä päällä.

Nykyään minun on vaikeampi keksiä mitään lahjatoiveita – paitsi jotain tietokonejuttuja tai rahaa. Muutenkaan lahjat eivät ole enää niin tärkeitä kuin pienempänä. Joku yllätys on kuitenkin kiva saada. Ja sitten seuraavana aamuna joku synttärilahja. Tärkeämpää joulussa on se, että ollaan serkkujen kanssa ja sen jälkeen kotona ilman mitään kiireitä ja herkutellaan. Myös Kaisla ilahtuu mummin ja kummien näkemisestä – tai oikeastaan heidän äänistään. Kun mummi menee laulamaan Kaislalle, niin heti Kaislaa alkaa naurattaa.

Nykyään Kaisla on usein myös hoitopaikassa ja voi olla että vuoden päästä hän ei enää asu kotona. Se tuntuu varmaan meistä kaikista oudota, mutta myös tosi helpottavalta. Sitten voidaan spontaanimmin tehdä jotain kivaa eikä tarvitse aina miettiä, miten Kaislan hoito järjestyy.”

Näin Pyry toivottaa koko perheensä puolesta hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Niin, ja postauksessa käytetyt kuvat ovat jo vuosien takaa, ylihuomenna jo 15 vuotta vanha Pyry on jo lähes 180 cm pitkä poika!


Jouluterveiset Pyry-superveljeltä – postaus on osa Meriannen joulukalenteria.

Aikaisemmista luukuista on paljastunut:

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 
  11. luukku: Keravalainen Aleksi
  12. luukku: Sannan perhe Englannista 
  13. luukku: INCL:ää sairastava Vilja Kaakkois-Suomesta 
  14. luukku: Kahden maan kansalainen Pirre Sveitsistä
  15. luukku: Cp-vammainen Maunu Lahdesta
  16. luukku: Namibiassa asuva Aino-Maaria perheineen
  17. luukku: Aivoinfarkteista vammautunut Anu Kainuusta
  18. luukku: Keniassa asuva Marjo perheineen  
  19. luukku: Autistinen Anton Helsingistä
  20. luukku: Kiinasta Australiaan muuttanut Helena perheineen
  21. luukku: Cp-vammainen Ian Porvoosta
  22. luukku: Kanadassa asuva Maria perheineen

Viimeistä luukkua viedään huomenna! Kenenkähän perhe sieltä paljastuu? Kello 07:00 jouluaattona tiedämme.

Tagged , , , ,

2 thoughts on “Jouluiset terveiset Pyry-superveljeltä!

  1. Koskettava kirjoitus. Minulla myös vaikeasti vammainen tyttö ja pikkuveli 11 v. Ehkäpä meilläkin vuoden päästä eletään arkea, että isompi ei enää asu kotona. Niin haikeaa, ajatuskin itkettää, mutta samalla niin vapauttavaa!

Leave a Reply