Muut

Jouluterveiset Aleksilta Keravalta!

Näin heti aamutuimaan kaivamme yhdessä esiin Meriannen joulukalenterin, minkä 11. luukusta paljastuu keravalainen Aleksi perheineen.

Pian 14 vuotta täyttävän Aleksin perheeseen kuuluu Anne-äiti, Markku-isä sekä sisarukset Kim, Julia ja Elias. Aleksilla on Down-syndrooma, minkä lisäksi hän on vaikeasti kehitysvammainen ja hänellä on autistisia piirteitä.

Aleksia täytyy valvoa jatkuvasti käytöshäiriöidensä vuoksi. Aleksi osaa herkästi käyttää tilaisuuden hyväkseen, jos aikuisen huomio on hetkeksi muualla. Hän rakastaa tehdä omia “pöllötieteellisiä” kokeitaan, kuten levittää pesuainetta lattioille, kastella vessan käsisuihkulla, sotkea ruokia lattioille tai vaikkapa repiä vaatteitaan. Öisinkään valvonnan tarve ei vähene, sillä Aleksi ei nuku öitään putkeen. Pahimmillaan hän on heräillyt tunnin välein kuukausien ajan.

Anne-äiti käy töissä, ja vaikka joskus töihin mennään “samoilla silmillä” Aleksin takia, on työ myös valtava voimavara Annelle. Aleksin kanssa työllistyisi kokopäiväisesti omaishoitajanakin, niin Anne kokee kuitenkin jaksavansa itse paremmin päästessään välillä irroittautumaan omaishoidon kuvioista työelämään.

“Omaishoitajuus näinkin haastavan lapsen kanssa on paljon rankempaa kuin työ erityisohjaajana sosiaalialalla,” Anne huokaa pilke silmäkulmassa.

Aleksin kanssa ei käytöshäiriöiden ja aistiyliherkkyyksien vuoksi voi liikkua esimerkiksi tapahtumissa tai lomamatkoilla, sillä arki sujuu parhaiten tutussa ympäristössä. Rutiinit ovat tärkeitä 2-vuotiaan kehitystasolla olevalle Aleksille, ne auttavat hahmottamaan arkea.

Aleksi on hyvin kiinnostunut musiikista, muumeista ja Postimies Patesta. Rakkaimmat tavarat ovat ulkopuolisen silmin mitä erikoisimmat, kuten kasa sinisiä kumihanskoja sekä luistinsuoja “eppi”, tai siis “keppi” Aleksin mukaan. Niinpä viime vuonna joulupukki muisti Aleksia tuomalla lisää hanskoja ja luistinsuojia! Oma kaulin on myös ilahduttanut leipomista rakastavaa poikaa.

Aleksi rakastaa nukkeja, joilla on liikkuvat silmät ja ripset, joten viime vuonna Anne osti 13-vuotiaalle pojalleen lahjaksi nuken. Aleksi ei ylipäätään ole tavaran perään eikä hän “ylimääräistä” tavaraa tahdo – saadessaan leluauton hän vain työntää sen pois silmistään. Näinpä joulupukille on tänäkin vuonna kirjoitettu samat lahjatoiveet kuin aikaisempinakin vuosina: luistinsuojia, nukke sekä kumihanskoja.

Aleksi on opettanut äidilleen armollisuutta. Heillä kun ei ole sellaisia läheisiä, jotka voisivat auttaa Aleksin hoidossa. Annen ikääntyneet vanhemmat auttavat muissa asioissa kyllä mielellään. Aleksin perhe onkin hyvin kiitollisia siitä, että Aleksin tilapäishoitopaikka on huippu! Siellä he tekevät työtään sydämellä ja Anne luottaa täysillä heidän ammattitaitoonsa. Ilman tilapäishoitopaikkaa Aleksi ei välttämättä voisikaan asua kotona.

Elämä Aleksin kanssa onkin opettanut sen, että ei saa itseltään vaatia liikaa. Joka vuosi on joulukin tullut, vaikka Anne ei olisi jokaista kodin nurkkaa puunannut ja ne Saarioisten äidit auttavat niiden laatikoiden tekemisessä ihan työkseen.

Aleksin perhe onkin kehittänyt aivan omat jouluperinteensä. Koti koristellaan jouluisaksi vasta jouluaattona. Koristeluissa käytetään tiettyjä jo tärkeiksi muodostuneita koristeita. Aleksi rakastaa tätä led-valolla toimivaa valokylää!

Joulut vietetään kotona. Joulupöydästä löytyy hyvin perinteisiä ruokaa. Annen esikoinen graavaa lohen ja kinkku paistetaan aatonaattona. Lapsille ei jouluruoat oikein meinaa maistua, joten pöydästä löytyy aina heille perunoita ja muuta sellaista normiarjesta tuttua ruokaa.

Aleksi ei ymmärrä aikakäsitteitä, onhan hänen ymmärryksensä paljolti 2-vuotiaan tasolla. Näin ollen hän ei osaa ennalta odottaa joulun tuloa tai joulupukkia. Hän kuitenkin nauttii koristeista ja etenkin joululauluista, joiden sesonki muuten kestää Aleksin perheessä ympäri vuoden. Aleksi kuuntelee läpi kesänkin Youtubesta “Joulupuu on rakennettu” ja “soihdut sammuu”.

Joulu, kuten muutkin rutiineja rikkovat pyhät, ovat Aleksin perheelle ristiriitaisia tunteita herättäviä. Toisaalta he tietenkin odottavat joulua, vapaapäiviä ja aikaa yhdessä. Toisaalta ei sitä joulupyhinä pääse yhtään sen helpommalla kuin muulloinkaan. Vaipat vaihdetaan, lääkitys hoidetaan, käytöshäiriöisen lapsen valvominen on aivan yhtä sitovaa kuin normisunnuntainakin.

“Sellaista joululehtien harmonista joulutunnelmaa on välillä vaikea yhdistää tähän omaan jouluun, mutta on se silti joulu. Meidän joulu, ” Anne sanoo.

Anne odottaa ehkä eniten sitä hetkeä, kun Aleksi on jo nukkumassa, ja Anne voi käpertyä sohvalle lukemaan hyvää kirjaa kynttilän valossa.

Näihin sanoihin Aleksin perhe toivottaa

Rauhallista joulua ja vauhdikasta uutta vuotta 2018!


Jouluterveiset Aleksilta Keravalta” – postaus on osa Meriannen joulukalenteria. Jokaisesta joulukalenterin luukusta löytyy erilainen perhe.

Aikaisemmista luukuista on paljastunut:

  1. luukku: sydänlapsi Minka ja äitinsä Sarita
  2. luukku: Rivieralla asuva Tuuli-Maaria ja hänen perheensä 
  3. luukku: Syöpään sairastunut Axu Ähtäristä 
  4. luukku: Itävallassa asuva Ilona 
  5. luukku: Konsta-poika Naantalista 
  6. luukku: Irlannissa asuvat Murphyt
  7. luukku: Toisenlaiset äidit” – Mari ja Väinö
  8. luukku: Unkarissa asuva Sanna ja hänen perheensä
  9. luukku: Janika Kangasalalta
  10. luukku: Ranskassa asuva Oona 

Kenenkähän perheeseen pääsemme huomenna tutustumaan? 12. luukku aukeaa jo totuttuun tapaan kello 7 aamulla!

Tagged , , ,

3 thoughts on “Jouluterveiset Aleksilta Keravalta!

  1. Onni tulee niistä oikeista asioista, pienistäkin!

    Tulen pitkään muistamaan luistinsuojat nähdessäni erään Aleksin! <3

Leave a Reply