Muut, Perhe-elämä

Kirjoita vain: Ylpeä keskosen äiti.

Sinä olit niin pieni, kun synnyit. Et kirkaissut, ethän hengittänyt ollenkaan. Minä näin sinut ensimmäistä kertaa isäsi kännykän ruudulta, saihan hän äkkiä juosta ottamaan vitivalkoisesta sinusta kuvan ennenkuin sinut kiikutettiin teho-osastolle. Minua kursittiin kokoon samalla, kun minä vielä toistelin tokkuraisesti itselleni, että olin äiti. Se ajatus piti minut henkisesti kasassa – että minä olin nyt enemmän kuin vain minä, olin ansiostasi saanut jo arvonimen äiti.

Samaan aikaan sinä taistelit hengestäsi. Sinut elvytettiin ja kytkettiin laitteeseen, joka hengitti puolestasi. Sinulle tehtiin verensiirtoja, jotka muuttivat sinut tomaatinpunaiseksi. Minä mielessäni kiitin sankareita, jotka käyvät luovuttamassa verta säännöllisesti. Heidän ansiostaan sinäkin olet hengissä.

Minä näin sinut ensimmäistä kertaa, kun olit jo kolme tuntia vanha. Työnsin sormeni pikkuruisen kämmenesi sisälle, niillä hennoilla sormillasi puristit sormeani. Olin pakahtua ylpeydestä. Laskin sormesi ja varpaasi, tuijotin kasvojesi piirteitä epäuskoisesti hymyillen. Näin edessäni vain ja ainoastaan täydellisen ihmisolennon. Olin sokea kaikille sinuun kytketyille laitteille ja piuhoille, näin sinut. Minun tyttäreni.

Jos turvotuksesta johtuvaa lisäpainoa ei oteta huomioon, sinä painoit vain 1700g. Olit hyvin pieni, mutta raskausviikkoihin nähden hyvänkokoinen. Minulle annettiin kuva sinusta, jota omassa huoneessani sain katsella ja tiristää tisseistäni sinulle ruokaa.

En saanut pitää sinua sylissä ensimmäisten päivien aikana, olithan liian pieni ja kovia kokenut. Kun lääkärit uskoivat sinun olevan tarpeeksi vahva, sinut nostettiin rintakehälleni. Minä rakastin sinua niin lujaa, että sydämeeni sattui. Sinä lepäsit rauhassa, ihosi ihoani vasten.

Minä tunsin ihan suunnatonta ylpeyttä, kun näin pienen kielesi lipovan pipetistä ensimmäiset tipat maitoani. Minä opettelin vaihtamaan sinulle vaipat, kun olit vielä keskoskaapissa. Minä opettelin imettämään sinua samalla, kun happimaskista puhallettiin naamallesi lisähappea. Sairaalasta tuli toinen kotini, olithan sinä siellä. Minä opin kaiken, mitä vain minun annettiin tehdä eteesi. Vaihdoin saturaatiomonitorin piuhat varpaasta toiseen neljän tunnin välein, lypsin keskoskaappisi vieressä. Opin elvyttämään sinua, tiesin jokaisen laitteen näyttämät numerot – mitä ne oli, mitkä olivat hyviä ja huonoja arvoja.

Vasta jälkikäteen olen miettinyt, miten tuohon kaikkeen pystyin tuolloin. Tätä kuitenkin on äitiys – oman lapsen eteen tekee mitä vain. Minä olen ylpeä keskoslapsen äiti. Sinun äitisi, Elsa.

Pieni taistelijani.

Hyvää keskoslasten päivää!


17.11 vietetään Keskoslasten päivää. Päivän kunniaksi kaivoin arkistoista muita nicuun eli vauvateho-osastoon liittyviä juttuja esiin.

Oletko jo lukenut nämä?

Keskoslasten päivästä voit lukea lisää Keskosvanhempien yhdistyksen eli Kevyen Facebookista.


Kirjoita vain” on juttusarja, jonka pääpointti on punaisen langan puuttuminen. Näillä postauksilla ei itsessään ole tarkoitusta, sanomaa tai tärkeää viestiä. Ne ovat kuvauksia arjesta, tunnelmia, mitä vain, mille ei muuta ”julkaisupaikkaa” ole. Sitä kuuluisaa höpöhöpöä.

Juttusarjassa aikaisemmin julkaistu:

  1. Kun mummi ja ukki lähtivät
  2. Rajamailla
  3. Rakkaudenosoitus
  4. Lusikassa
  5. Kesäkintut ja Kikatusmaatti
  6. Päämäärä tuntematon
  7. En mä suinkaan kun sipuli
  8. Onni ei tallennu kameralle
  9. Grandma:n tyttö
  10. Sunnuntaipiknikki 
  11. Talo-ostoksilla
  12. Opettelemme jakamaan yhdessä
  13. Riitelevät äiti ja isi 
  14. Samurai ja raukeaa rakkautta 
  15. Nukkumisen 101
  16. Vastakohtien äiti
  17. Eristyksissä
  18. Parkkipaikalla
  19. Voiko lapsi kasvaa yhdessä yössä näin paljon?
  20. Kiedon sut pumpuliin

Tagged , , , , , ,

4 thoughts on “Kirjoita vain: Ylpeä keskosen äiti.

  1. Synnyit itse rv32 ja painoit jo 2800g minun raskausdiabetekseni vuoksi. Kuinka iso olisitkaan ollut, jos viikkoja olisi kertynyt enemmän. Vietit 3 ensimmäistä elinviikkoasi tehohoidossa keskoskaapissa saaden lisähappea ja verenvaihdon korkean bilirubiiniarvon vuoksi, jonka jälkeen vielä sinivalohoitoa ja opit syömään pullosta lypsämääni maitoa. Sitten päästiin kotiin ja ristiäisesi vietettiin silloin, kun laskettu aikasi olisi ollut. Tämä leijonaemo on ylpeä tyttärestään, joka kasvoi käyrien mukaan, eikä keskosuudesta jäänyt mitään terveydellistä haittaa. Terveisin äitisi.

    1. Äiti <3 Anteeksi, että aiheutin huolta! Ja suurkiitos siitä, että jaksoit lypsää minulle maitoa - mä niin tiedän lypsäessäni sitä lapsenlapsellesi, että ei se kovin helppoa puuhaa aina ollut!
      Minulla on ikävä sinua. Kiitos, että juuri sinä olet minun leijonaäitini. <3

Leave a Reply