Perhe-elämä

Kuvapäiväkirja: Britanniassa asuvan perhearkea 

Minkälaista on asua Britanniassa? Minkälaista on lapsiperheen elämä Englannissa? Millaista on arki erityislapsiperheenä?

VIikon ajan kirjoittelin kuvapäiväkirjaa, jonka avulla voit sukeltaa meidän perheen arkeen ja ehkä saada jonkinlaista kuvaa siitä, minkälaista meidän elämä on.

Maanantai

Elsa vietti viime yön Lily’s placessa, mistä haimme hänet aamulla. Hän oli niin onnellinen ja kikatteleva, tukka letitettynä hän meidät vastaanotti! Ajelimme Poolen sairaalaan, jonne Dan jäi Elsan kanssa. Elsan päähän liimailtaisiin anturoita, jotka mittaavat aivojen sähkökäyriä tulevien 48 tunnin aikana. Tarkoituksena on selvittää, onko Elsalla epileptisiä kohtauksia kuin myös tarkkaillaan Elsan lihaskouristeluja. Johtuvatko ne aivovammasta, ovatko ne dystonisia kohtauksia, vai jotain muuta?

Sillä aikaa, kun isosiskon päänuppiin liimailtiin noita anturoita, minä ja Anna olimme läheisessä puistossa. Anna ehti kahden tunnin aikana laskea aika monta kertaa eri liukumäistä, kiivetä mäkien päälle, kavuta rappusista, kiikkua moneen otteeseen ja myös syödä totisena eväitä.

Leikkipuistossa oli myös isommille lapsille tarkoitettu kiipeilyrata, jossa on myös hurjan pitkä liukumäki. Annaa se luonnollisesti kiinnosti kovasti, enkä minä kieltänyt häntä sinne kipuamasta. Eikä kestänyt kauaa, kun tyttö oppi laskemaan siitä isojen lasten liukumäestä ilman apua. Vain ensimmäiset 20+ kertaa hän halusi pidellä minua kädestä, kun laskea viiletti tuota mäkeä alas. Seurattuaan tarpeeksi isompien lasten menoa, ei enää äidin käsi kelvannut. Eikä hän sitä tarvinnut, niin nätisti osasi itse laskea ihan alas asti.

Minun pienimmäiseni, nuorimpaiseni, niin kaunis ja taitava. Ei enää kuin kaksi kuukautta, ja olet kahden vuoden vanha!

Piilotin puistoon tämän kiven. Facebookista löytyy sellainen ryhmä kuin “Bournemouth Rocks“, minne olin tästä kivestä postannut sen löydettyäni edellisenä päivänä läheltä merenrantaa. Ideana on, että lapset maalaavat ja koristelevat kiviä, joihin kirjoitetaan myös ohjeet “Find Bournemouth Rocks on Facebook, take a photo and rehide” (Löydä Bournemouth Rocks Facebookista, ota kuva kivestä ja piilota se uudestaan). Kivet on lakattu, jotta koristeluita ei sadevesi pesisi pois. Olen pari päivää seurannut ryhmän toimintaa, ja innostuin hurjasti löydettyäni ensimmäisen kiven.. ja nyt se on uudestaan piilotettu!

Elsa meni täksikin yöksi Lily’s placeen, mikä tarkoitti laatuaikaa kolmestaan. Anna simahti yöunille ennätysnopeasti ja aikaisin, joten olemme saaneet jopa parisuhdeaikaa tänä iltana! Nyt Ben and Jerrys jäätelöä naamaan ja Stranger Things Netfliksistä!

Tiistai

Haimme Elsan aamulla hoidosta ja ajelimme suoraan sairaalalle, missä he tallensivat EEG:n keräämät tiedot ylös. Sillä aikaa minä ja Anna söimme eväitä autossa, lauloimme ja leikimme. Sen kun piti olla ihan nopea juttu vain – mutta menikin yli puoli tuntia. Jos olisin tiennyt, olisin lähtenyt Annan kanssa käymään jossain…

Ajelimme lounaaksi kotiin, ja sitten iltapäivästä menimme vielä kerran takaisin sairaalalle. Elsan mahaan työnnettiin röntgenissä näkyvää ainetta ja tarkistettiin, että refluksin korjannut fundoplikaatio toimii edelleen niinkuin pitää.

Elsaa nauratti röntgeniä odotellessa

Tiesin, että tässä hommassa tulisi kestämään, joten olin varautunut lähtemään puistoon Annan kanssa siksi aikaa. Annapa päätti toisin. Hän nukkui sikeästi koko 45 minuuttia, minkä Dan ja Elsa olivat sairaalassa.

Ajellessamme kotia kohti, päätin palkita paljon autossa istunutta tyttöä kahdenkeskisellä puistoreissulla. Verryttely tekisi hyvää! Kävinkin viemässä Danin ja edelleen EEG-laitteeseen kytketyn Elsan kotiin, missä he tekivät illallista ja Elsan liikkeet tallentuivat tarkasti videokameralle. Sillä aikaa minä ja Anna kävelimme lähipuistoon, missä sitten kiikuimme ja kiipeilimme, juoksimme ja kikatimme. Hassuinta minun mielestäni oli, kun Anna päätti siistiä puiston pihaa työntämällä keltaisia koivunlehtiä viemäriritilän läpi… Hassuinta Annasta oli, kun äidin kanssa leikittiin hippaa. Tosin äiti oli aina hippa.

Keskiviikko

Tänään nuo ärsyttävät anturat päästä napattaisiin pois. Ajelimme sairaalalle taas samoihin aikoihin kuin parina edellisenä päivänä, ja sinne Dan retuutti taas tällä kertaa kärttyisää Elsaa. Minä innoissani kurvasin kohti isoa Poolen puistoa, sinne minä ja Anna menisimme nauttimaan auringosta siksi aikaa kun nuo kaksi muuta kärvistelisivät sairaalalla! Parkkeerasin lähelle leikkipuistoa ja käännyin kohti takapenkkiä. “Nyt, mennään…!”

Tai sitten ei mennä minnekään. Vähin äänin nousin itse ulos autosta ja kuvailin parkkipaikan vieressä oleskelevia vesilintuja.

Kaivoin sitten kalenterini esille, tuon ihanan Travellers Notebookini. Piirtelin ja kirjoittelin päiväkirjaan, suunnittelin juttuja blogivihkoon.

Yli tunnin ajan Anna vain nukkui, ja sitten tuli tekstiviesti Danilta. He olivat valmiita. Matkalla takaisin sairaalaan Anna heräsi ja purskahti itkuun. Harmihan siinä tuli, kun ei päästykään leikkimään..

Söimme autossa lounaan, ja veimme sitten Elsan kouluun ja Danin päikkäreille kotiin. Minä ja Anna lähdimme sitten läheiseen metsikköön kävelemään.

Siellä laskimme tammenterhoja ja kiviä. Kannoimme roskia roskikseen, niinkuin Anna on nyt kotonakin oppinut tekemään. Pyynnöstä, oikeita roskia laittamaan roskikseen, eikä enää vain ihan mitä sattuu silloin kun hän haluaa.

Ehdimme pyörähtää myös leikkipuistossa, missä Anna sai heti kavereita. Minä seurasin sitten vierestä, kun pieni tyttöni kiikkui ja kikatti sekä kiipeili muiden mukana.

Elsa kotiin koulusta ja hän nukahti päiväunille pitkän päivän jälkeen. Anna leikki isän kanssa ja luki kirjoja sillä aikaa, kun minä valmistelin illallista. Iltahommien jälkeen nukahti Anna ennätysnopeasti yöunilleen, ja Elsa on saanut nauttia aikuisten seurasta. Nyt on yöhoitaja saanut irroteltua tytön tukasta kaiken anturoiden liiman… Minä kuuntelen musiikkia ja bloggailen! Kamera on latingissa huomista varten.

Torstai

Lepopäivä! Ei tarvinnut mennä minnekään. Parin kiireisen päivän jälkeen tämä tuntui niin ihanalta. Iltapäivästä ajoin kuitenkin perheeni sisältä ulos ja autolle – me lähdettäisiin leikkipuistoon. Ihan vaikka vain pieneksi hetkeksi. Auringon laskiessa Anna juoksi leikkipuiston kiipeilytelineestä kiikkuun ja toiseen vekottimeen, kun taas isosiskonsa nukkui sikeästi päikkäreitä pyörätuolissaan. Saipahan hänkin raikasta ilmaa…

Kuu jo nousi, ja kotimatkalla ehti tulla pimeä!

Perjantai

Elsan mentyä kouluun, minä ja Anna lähdimme leikkitreffeille sisäleikkipaikkaan ja puistoon! Paikallisten suomiäitien kanssa on tullut nyt avautumiseni myötä juteltua ja tänään pääsin juttelemaan ja ryystämään kahvia toisen suomalaisen äidin kanssa yhdessä. Lähes samanikäiset taaperomme olivat uteliaita toisiaan kohtaan ja hauska oli seurata, kuinka molemmat puhuivat samankaltaista “suomienglanti”-taaperokieltä! Kiitos tästä ihanasta aamunaloituksesta, minulla ja Annalla oli hurjan kivaa!

Kotona Anna ehti nukkua pikaiset päiväunet, ennenkuin sitten haimme Elsan normaalia aikaisemmin koulusta. Suuntana Southamptonin sairaala ja “botoksi-klinikka”! Pidimme sormia ristissä ja peukkuja pystyssä, jos tytär saisi lisää botoksia käsivarteensa jo tällä reissulla.. Mutta näimmekin vain lääkäriä ja fysioterapeuttia, joiden kanssa kävimme palautekeskusteun siitä, kuinka ensimmäiset botoksipistokset toimivat. Ja sehän toimi toivotusti, Elsan voimakkaat pakkoliikkeet vähenivät kyseisessä käsivarressa, käsi ei enää työntynyt kivuliaasti nenää vasten tai muuten naamalle.. Tämän keskustelun ansiosta lääkäri ryhtyi varaamaan välittömästi aikataulustaan aikaa Elsalle, jolloin tyttö saisi uudet botoksipistokset käsivarren lihaksiin.

Elsan itsensä mielestä koulupäivä ja ajomatka sairaalalle oli ihan tarpeeksi. Kuvanottohetkellä olimme vielä odotusaulassa, jolloin Elsaa alkoi ramaista.. Hän nukkui onnellisesti koko lääkärintapaamisen ohi aina pitkälle kotimatkalle asti!

Samaan aikaan kun me kulutimme aikaa sairaalalla, Anna leikki Rainbow Trust – työntekijämme kanssa. Kaiken kaikkiaan kuopuksellakin oli loppuunsa kiva päivä, johon lukeutui ulkoilua ja leikkiä samanikäisen kaverin kanssa kuin myös leikkilauluhetki turvallisen aikuisen kanssa kahden kesken!

Kotimatkalla haimme Rubyn meille viikonlopuksi, ja siskostensa mentyä yöunille minä ja hän piirtelimme keittiön pöydän ääressä unelmiemme puutarhoja ennen meidän  kaikkien petiaikaa.

Lauantai

Aamulla varhain pakkasimme lapset autoon ja ajelimme Pooleen, mistä löytyy Julia’s housen talo. Siellä Elsa saisi leikkiä tuttujen hoitajien ja toisten lasten kanssa. Siellä sattui olemaan jopa eräskin Elsan luokkakaveri samalla kertaa hoidossa!

Tämä antoi meille mahdollisuuden keskittyä näihin kahteen hassuun.

Olimme sopineet, että menisimme vierailulle toisen erityislapsiperheen luokse. Ensin harmitti, että sattui Julia’s housen päivä Elsalle samaan aikaan, mutta päätimme kuitenkin mennä tämän mukaan, perumatta mitään. Nämä menevät lapset saivat sitten juosta ja temmeltää ja me vanhemmat pystyimme keskustelemaan keskenämme.. Eikä sitä vaan voi sanoin kuvailla, kuinka paljon tämä visiitti meille antoi. Sanoin ihan mitä tahansa, tämä toinen kovia kokenut pariskunta tiesi täsmälleen, mistä puhuin. He ymmärsivät. He olivat kokeneet samaa – tai samankaltaista. Ilman minkäänlaista turhaa voivottelua, me puhuimme asioista asioina, tunteista tunteina ja tunsin sielujen sympatiaa.

Samaan aikaan lapset juoksivat ja levittivät lelut huoneesta toiseen, piiloutuivat toisiaan ja .. Ruby ihastui kovin kaikkiin ystäväperheen lapsosiin, ja eritoten heidän erityislapsensa rakastui Rubyyn eikä päästänyt häntä silmistään koko aikana!

Sunnuntai

Yöllä kuuntelin, kuinka Anna kuorsasi nokka tukossa ja Elsa yski. Nousin jatkuvasti imulaitteella imuroimaan Elsan suuta ja kytkinpä hänet happeenkin, koska veren happitasot tuntuivat hyppivän siellä sun täällä. Tietenkin juuri sinä viikon ainokaisena yönä, jolloin meillä ei ollut yöhoitajaa! Aamulla olisin halunnut vain nukkua, mutta ei se auttanut – oli noustava ylös. Elsalla oli nimittäin taas kiva päivä tiedossa!

Auton takakonttiin meni normaalitavaran lisäksi myös matkalaukku, sillä Elsa menisi yöhoitoon Lily’s placeen. Räkänokkaiset lapset valtasivat takapenkin, ja jätimme Elsan jo tutuksi tulleiden hoitajien luokse. Lilysiltä suoraan ajelimme ostoskeskukseen, missä tapasimme ystävämme Hanlonin ja poikaystävänsä. Kiertelimme kaupoissa tärkeän tehtävän merkeissä – Rubylle piti ostaa uudet koulukengät.

Siinä samalla tuli vähän hassuteltuakin.

Rubylle löytyi vedenkestävät ja hienot kengät sellaisesta liikkeestä kuin Clarks. Dan oli niin otettu, että hän pääsi esikoisensa kanssa koulukenkäostoksille. Olinhan lähtenyt tilanteesta heti huomattuani, kuinka innokkaasti hän oli kenkiä valitsemassa esikoisensa kanssa, joten minä ja Anna livahdimme Hanlonin kanssa kaupan ulkopuolelle odottelemaan. Se oli isän ja tyttären oma, yhteinen ostoshetki.

Ostimme Mark & Spencers – kaupasta myös Elsalle vaatteita, ja kiertelimme katselemassa, kuinka joulua rakennettiin jo ostoskeskukseen. Rubyn toiveesta lounasaikaan lähdimme Kinsonissa sijaitsevaan liikuntakeskukseen, missä söimme voileivät ja annoimme lasten juosta ja kiipeillä sisäleikkipaikassa.

Ennen illallista ehdin soittaa Whatsapp-puhelun vanhemmilleni Suomeen. Anna höpötteli isovanhemmille myös! Illallisen jälkeen Ruby ihan huvin vuoksi ryhtyi opiskelemaan avaruutta ja sen ihmeitä, kuvassa hän kirjoittaa tarkkoja muistiinpanoja!

Jälkisanat

Viikon kiitollisuus – postaussarja, niin ihana kuin se olikin, tuntui hyvin rajoittavalta. Se auttoi minua keskittymään siihen positiiviseen, mitä kahden kuukauden aikana heti tapahtua – mikä oli tarkoituskin! Loppua kohden itse postauksen vääntäminen tuntui kuitenkin liian puisevalta. Enkä halua, että minun tylsistymiseni johtaisi siihen, että te siellä tylsistytte minun mukanani. Joten päätin vaihtaa työskentelytapaa.

Olen huomannut, että en pitkään aikaan ole muistanut kantaa kameraa mukana tai ottaa sillä kuvia. Kuitenkin on aina ihana myöhemmin pysähtyä katsomaan otettuja kuvia ja nähdä lasten kasvu ja muutos niiden kautta, kuin myös kuvasta välittyy tunnelmat ja muistot ihan eri tavalla verkkokalvoille kuin mustat merkit valkoisella. Katson, tuleeko tästä jutusta vielä postaussarja, vai mihin tämä vielä muotoutuu…

Ylemmän kuvan minun ja Annan päikkärihetkestä on ottanut Dan… Minäkin ihan unessa, oli minulle tämä kuva ihan ylläri kun Dan sen minulle näytti!

Jokainen viikko on tietysti erilainen, tiettyine toistuvine elementteineen.

Mutta tällainen viikkopostaus tällä kertaa – mitä mieltä?

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia 

 

 

Tagged , , , , , , , , , , , , ,

2 thoughts on “Kuvapäiväkirja: Britanniassa asuvan perhearkea 

  1. Lily’s place, Rainbow trust, Julia’s house, yöhoitaja.. Olette saaneet valtavasti uusia apuja ja arkea helpottavia tahoja, aivan mieletöntä ? Olisi kiva lukea jonkinlainen yhteenvetopostaus näistä tahoista, ei meinaa enää pysyä perässä että mikä oli mikäkin ?

Leave a Reply