Perhe-elämä

Viikon kiitollisuus #6: Laatuaikaa lasten kanssa + video Elsasta

Onko muita, jotka vajoavat synkkyyteen kesän häviämisen myötä? Kun se kauan odotettu kesä kuolee silmien edessä, puun lehdet tippuvat, kauniin ruskan jälkeen maailma tummuu. Samalla mieli. Väsyttää, kun herätyskellon soidessa ei enää aurinko paistakaan, vaan ulkoa tervehtii synkkä pimeys.

Minä päätin pitää kiitollisuuslokia, ihan vain omaksi ilokseni sekä teidän kiusaksi ja inspiraatioksi. Että valonmäärän vähetessä ei kuitenkaan ilo arjesta häviä mihinkään, tai sen huomioiminen.

Viikon jokaisena päivänä kirjoitan ylös syyni kiitollisuuteen, ja julkaisen listan sunnuntai-iltaisin.


Edellisen viikon kuulumiset voit lukea täältä, minkä tapahtumaketjuun seuraava on suoraan jatkoa:

Maanantai

Miten outoa olikaan, kun Elsa ei ollutkaan aamulla täällä? Kun ei aamulla ollut kiire minnekään? Puuhastelimme sadepäivän touhuja sisällä Annan kanssa ja otimme rauhalliset torkut kolmistaan. Haimme onnellisen Elsan koulusta kolmelta, ja luimme “reissuvihkosta” onnen itkua tihrustaen, miten hauskaa Elsalla oli ollut niin koulussa kuin Lily’s placessa. Kuinka hän oli leikkinyt ja kuunnellut musiikkia päivällä ja nukahtanut 10 aikoihin yöunilleen… Miten hän oli kikatellut keskellä yötä ja hoitajat olivat menneet hänen viereensä sänkyyn, ja olivat räjähtäneet kaikki nauramaan siellä yön pimeydessä. Kuinka Elsa oli herännyt onnellisena kello 6:30 ja päässyt aamusuihkuun, ja koulukyytiä odotellessa oli hän saanut katsella hoitajien kanssa Futuramaa.

Koulussa hän oli jaksanut tehdä toimintaterapeutin ja fysioterapeutin kanssa töitä sekä nähnyt puheterapeuttiakin. Kotona minä halin häntä tunnin verran, koska oli ollut niin ikävä. Elsa nauroi ja “jutteli” päästelemällä hassunhauskoja ääniä minulle, osoittaen iloaan saamastaan huomiosta. Anna leikki koulustaan meille kävelleen Rubyn kanssa, ja olin vain niin onnellinen, kun kämpässä raikui nauru. Ei vain lasten, vaan myös omani.

Illallisen jälkeen otin ja sanoin heipat Annalle, Elsalle ja Danille ja lähdin Rubyn kanssa viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Dan oli vain noin puoli tuntia yksin lasten kanssa ennenkuin yöhoitaja tuli hoitamaan Elsan. Minä pystyin siis rentoutumaan ja keskittymään täysillä lapsipuoleeni Rubyyn.

Menimme Coffee and Dice – kahvilaan, missä ehdimme pelata eri lautapelejä puolitoista tuntia ennenkuin minun oli vietävä hänet äidilleen yöksi. Ruby tykkäsi juoda “babychinoa”, koska se tarjoiltiin kahvimukissa! Näytti siis siltä, kuin hän olisi nauttinut cappuchinoa, vaikka oikeasti hän joikin vaahdotettua maitoa.. Koska kahvistahan hän ei tykkää. Olen maistatuttanut.

Niin täydellinen perhepäivä. Nauruntäyteinen, rento, ihana. Syitä kiitollisuuteen monia, kuten onnistunut yökyläily Lily’s placessa, upea Elsan koulupäivä, laatuaika Annan kanssa ja mahdollisuuteni lähteä Rubyn kanssa viettämään aikaa kaksistaan. Elämä on ihanaa!

Tiistai

Neiti tämä piti yöhoitajan kiireisenä viime yönä. Kuuntelin, kun vähän väliä saturaatiomittari piippasi ja hoitaja sipsutti kävellä lapseni vierelle. Eräänkin kerran havahduin kuuntelemaan, kun annettujen ohjeiden mukaisesti yöhoitaja nosti Elsan syliinsä ja piti häntä tunnin verran tiukasti haliotteessa. Siihen Elsa oli rauhoittuen nukahtanut uudestaan, pieni hymynkare huulillaan!

Koska meidän vanhempien ei tarvinnut huolehtia Elsan halipulasta ja lisähappitarpeestä yön yli, meillä riitti energiaa puuhastella lasten kanssa päiväsaikaan! Kävimme muun muassa koko lapsiporukan kanssa sisäleikkipaikassa, jossa Anna ja äidiltään reissuun haettu Ruby saivat juosta ja temmeltää tunnin verran. Minä seurasin tippa linssissä, kuinka palvovasti taapero seurasi 12-vuotiasta Rubya, ja vielä enemmän minua herkistytti nähdä se huolehtivan hoitava ote, mikä Rubylla oli Annaan. Hän opetti pikkusiskoaan esimerkillä, ei päästänyt isoista liukumäistä taaperoa menemään yksinään, he juoksivat kilpoja, kävelivät käsi kädessä tutkimassa sokkeloita, kiipesivät peräkkäin..

Samaan aikaan, kun nämä kaksi siskosta viettivät laatuaikaa keskenään, minä, Dan ja Elsa joimme kahvia ja keskityimme erityiseen lapseemme. Hän rakasti istua vanhempiensa välissä kuin “iso tyttö”.. Me tietysti autoimme, mutta näkyykö tuosta lapsemme ilmeestä tuo keskittyminen?

Eikä siinä vielä kaikki.. Elsa on alkanut harjoittelemaan päänsä kontrollia ihan toden teolla. Lapsi, joka on aina tarvinnut päälleen tukea jopa niin, että meillä oli käytössä sellainenkin apuväline kuin headpod, on nyt innokkaasti tiputellut tahallaan leukaansa kiinni rintakehään ja nostanut sitten päänsä keskitasoon, pitänyt siinä muutamia sekuntteja ja päästänyt sitten hallitusti päänsä takaisin päänojaan.. Makuuasennossa Elsa puskee ohutta patjaa kyynärpäillään ja jännittää koko vartalonsa kuin yrittäen puskea itsensä istumaan… Ja sitten hän tekee tätä:

Olen kiitollinen Elsan sinnikkyydestä, että hän ei ikinä luovuta! Hän jatkaa harjoittelua, ja vaikka silloin tällöin tulee sairastelun takia takapakkia, hän innokkaasti jatkaa harjoittelua uudestaan. Katsokaa nyt vaikka taas noita vahvistuneita niskoja! Olen kiitollinen myös yöhoitajalle, koska hänen ansiostaan meillä oli voimia ihan oikeasti olla läsnä lastemme kanssa.

Keskiviikko

Elsa oli tarvinnut yön aikana lisähappea, mutta uusikin yöhoitaja oli pärjännyt ihan hyvin Elsan kanssa. Koulussa Elsa oli nauttinut uimisesta! Ruby tuli meille yöksi, ja innokkaasti hän touhusi pikkusiskojensa kanssa välittömästi ovesta sisälle päästyään.

Tänään olenkin ollut kiitollinen monesta asiasta. Olen kiitollinen siitä, että postissa tuli Healthy Start vouchers – eli tuetaan meidän perheen terveellistä ruokavaliota ja mukana tuli lapukkeet, joilla voidaan hakea vitamiinilisiä Annalle! Olen kiitollinen siitä, miten hyvin Ruby suhtautuu arkeensa kahden kodin välillä ja miten hän rakastaa siskojaan ja myös minua. Olen kiitollinen ystävästämme Hanlonista, joka tuli istumaan kanssamme iltaa. Oli ihana juoda kahvia ja jutella rauhassa, kun lapset olivat jo nukkumassa.

Niin, ja this happened. Minulla on kova hinku oppia tekemään ranskalainen letti Elsalle, ja tämä on ensimmäinen räpellykseni, joka edes pysyi kasassa! Ei mitenkään siisti, mutta se on kuulkaa letti.

Illalla suihkun jälkeen letitin sitten koko Elsan pään. Ihan normi leteillä. Kaksi takaraivolle, yhdet molemmille sivuille, yksi päälaelle. Elsa nautti siitä, kun hoidin hänen tukkaansa. Katsotaan sitten huomenna, millainen kiharapehko kultakutriselle lapselleni tulee…

Ei hoitajaa tänä yönä.

Torstai

Tuo yö menikin hyvin legendaarisesti, tyynen rauhallisesti elvyttäen ja panikoiden oksennusta poskilta pyyhkiessä (tästä kaikesta kuvaus täällä). Rubyn valmistautuessa kouluun minä silmät ristissä ihastelin esikoistani, joka onnellisena on kikatellut minulle koko aamun.. Itseäni nauratti sekin, kuinka ilahtunut hän oli minun värkkäillessäni pidempään hänen tukkansa kanssa kuin normaalisti!

Avasin letit, harjailin kikkarat villeiksi ja nostin sitten tukan kahdelle saparolle… En tiedä teistä, mutta minulle tuli tästä mieleen ihan Muumimaailman noita-akka!

Tänään olin ehdottomasti kiitollinen Danille. Hän huolehti lapsista, jotta minä sain nukuttua päiväunet. Olin myös kiitollinen yöhoitajalle, joka otti Elsan hellään huomaansa. Kun hän jäi nukuttamaan kikattelevaa Elsaa, me kaikki muut menimme aikaisin petiin nukkumaan. Yön aikana yöhoitaja oli seurannut tarkasti Elsan hengitystä uniapnean varalta, ja “siinä sivussa” pyykännyt, tiskannut, pessyt lattioita…

Perjantai

Elsa sai tunnustuksen koulussa. Perjantaisessa aamunavauksessa oli koulun rehtori kutsunut Elsan koko koulun eteen ja onnitellut tätä, sillä toimintaterapeutit olivat halunneet kiittää ja palkita Elsaa hänen ahkerasta ja innokkaasta työnteostaan heidän tunneillaan!  Olemmekin saaneet paljon viestejä siitä, kuinka Elsa niin tosissaan yrittää, keskittyy, ja tekee. Ja hän vahvistuu, päivä päivältä. Vai mitä sanottekaan tuosta tiistain videosta?

Yöhoitajan ansiosta energiaa taas löytyi, joten hoidimme juoksevia asioita aikojen varauksista aina pieneen retkeen lasten kanssa, kun oltiin haettu Elsa kolmelta koulusta. Otimme tästä energiapiikistä kaiken irti tietäen, että seuraavana kahtena yönä meillä ei olisi yöapua.

Retkikohteessa sijaitsee kaiken muun ohella pieni lampi, jossa uiskentelee värikkäitä koi-kaloja. Danin ja Elsan ostaessa viereisestä akvaarioliikkeestä kotiakvaariomme kaloille ruokaa ja mitä lie vedenhoitolitkuja, minä ja Anna ihastelimme koi-kaloja. Anna taputteli vedenpintaa ja kikatti, kun isot kalat ilmestyivät ihmettelemään hänen pikkiriikkisiä sormiaan. Akvaarioliikkeen työntekijä oli nähnyt tämän, ja Dan olikin kertonut miehelle, kuinka Anna rakastaa lampea ja sen kaloja ja kuinka niitä pitää aina päästä morjestamaan. Tämä ihana työntekijä olikin sitten ojentanut Danille pussillisen koi-kalojen ruokaa, jotta meidän napero saisi syöttää pyrstökkäitä.

Voi sitä pienen lapsen innostusta! Hän heitteli ruokaa veteen ja myös asetteli niitä vedenpinnalle yksitellen. Ohikulkevista muista perheistä pienet lapset irtaantuivat seuraamaan tapahtumia, ja me jaoimme innokkaasti saamamme pussin sisältöä muiden lasten kanssa. Koit olivat onnessaan, kun kaaressa eri suunnista lenteli heille namupaloja.. Saimme niin monelta äidiltä ja isältä kiitokset tämän kokemuksen tarjoamisesta… Vaikka ei se ollut me, vaan se hyvä asiakaspalvelija akvaarioliikkeestä!

Tänään olen kiitollinen Elsan ihanasta koulusta, joka niin ymmärtää Elsaa ja hänen tarpeitaan. Tänään olen kiitollinen tuosta hetkestä lammella, lasten riemusta. 

Lauantai

Tänään veimme Elsan leikkimään Julia’s housen talolle. Palasimme kotiin lounaalle ja sitten menimme kolmestaan päiväunille, minä, Dan ja Anna. Herättyämme söimme välipalaa ja lähdimme sitten Julia’s housen lähistöllä olevaan liikuntakeskukseen, josta löytyy myös sisäleikkipaikka. Siellä Dan istui, joi kahvia ja jutteli muiden vanhempien kanssa, kun minä kävin vain verotamassa hänen kupistaan oman osuuteni ja muuten juoksin Annan ja paikalla olleiden muiden lasten kanssa leikkiradalla. Kiipesimme, pujottelimme, laskimme mäkeä, heittelimme pallomeren palloja.. Yhdessä vaiheessa näin, että Anna piiloutui minulta tarkoituksenaan yllättää minut – ja niin minä tulin yllätetyksi ja vitsit, kun meitä nauratti!

Tänään minä olen kiitollinen kaikille eri tahoille, joita kautta meidän perhe saa hyvin elintärkeää apua. Elsa oli viettänyt kivan päivän tuttujen hoitajien kanssa, kun taas me saimme vietettyä kolmestaan kuopuksen kanssa aikaa. Annan ilme oli kyllä taas niin sydämet sulattava, kun häntä päikkäriaikaan olikin halimassa molemmat vanhemmat!

Sunnuntai

Eipä tullut yöllä taaskaan nukuttua, kun molemmat tyttäret päättivät pitää vanhemmat hereillä. Elsa tarvitsi lisähappea ja dystonia kiusasi. Anna halusi ryhtyä aamuhommille kahden aikaan aamuyöllä. Äiti ja Daddy oli eri mieltä.

Koska minä olin mennyt aikaisemmin nukkumaan, minä hyssytin, nukutin ja vahdin hengitystä yön aikana, kunnes puoli neljältä tilanne raukesi ja rauhoittui. Dan nousi aamuhommille kuudelta, minä nukuin aina vailla kymppiin asti. Dan meni päiväunille. Me tyttöset siivosimme ja leikimme yhdessä, kunnes linnoittauduimme sohvalle ja katselimme yhdessä lastenelokuvia. En myönnä mitään, mutta minulta pääsi itku Monsterit Oy’ta katsellessa. Se pikkutyttö oli niinkuin tämä minun Anna-taaperoni, joka edelleenkin hassuttelee hihkumalla “BUUU!” (Pöö!)… Ja sitten kun “Tare” sanoi hyvästit “Buulle”… Minä hautasin kasvoni kummankin lapseni tukkaan.

Kun Dan heräsi, lattia jalkojeni alla poltteli. Voitaisiinko me mennä tekemään jotakin?

Niinpä me jatkoimme paikallisiin sisäleikkipaikkoihin tutustumista. Läheiseen liikuntakeskukseen on rakennettu sisäleikkipaikka, josta Ruby oli meille kertonut. Siellä minä ja Anna kiipeilimme ja laskimme mäkeä, pujottelimme esteradalla ja piilouduimme toisiltamme nurkan taakse vain hihkaistaaksemme “BUU” toisillemme! Kikatutti.

Illalla meille saapui niin Ruby yöksi kuin yöhoitaja. Istun nyt pöydän ääressä läppärillä ja naputtelen tätä, enkä osaa päättää tämän päivän kiitollisuuden aihettani.. Runsaudenpula! Miten olisi, että yöhoitajien arvokkaan työn ansiosta olemme olleet aktiivisempia lastemme kanssa kuin.. ikinä? Olemme viikon aikana lähes päivittäin käyneet jossakin retkellä tai puuhastelemassa jotain lasten tai lapsen kanssa, emmekä poistuneet kotoa vain erilaisten vastaanottoaikojen takia…. Tai miten olisi se, miten minä ja Dan jaksamme puhaltaa yhteen hiileen, tehden töitä yhdessä perheemme eteen? Huolehtien toinen toisistamme? Tai miten olisi nämä ihanat, nauravaiset lapset, jotka rakastavat toisiaan ja meitä…

Tänään olen kiitollinen niin paljosta! 

Aiemmat kiitollisuus-postaukset

Entä sinä? Mistä sinä olet ollut tällä viikolla kiitollinen?

Tagged , , , , , , , ,

2 thoughts on “Viikon kiitollisuus #6: Laatuaikaa lasten kanssa + video Elsasta

  1. Toisessa postauksessa oli, että yöhoidon tarjoavalla taholla ei ole vielä tarpeeksi henkilökuntaa, että joka yöksi riittäisi hoitaja. Mutta että koulutuksessa on uutta väkeä.

Leave a Reply