Perhe-elämä

Viikon kiitollisuus #5: Lapsi yökylässä

Te ihanat pyysitte ja toivoitte tämän juttusarjan jatkuvan, joten päätin kirjailla ainakin yhden kuukauden verran lisää! En halua, että alkaisin toistamaan itseäni liikaa, mistä syystä pohdin koko homman jatkoa alunperin.

Toisaalta, tässä kuussa totutellaan tähän ihmeellisyyteen nimeltä hyvät yöunet. Kun me olemme vihdoin ja viimein saaneet öihin apua. Tarkoituksena on, että jatkossa erityislastamme olisi ulkopuolinen taho hoitamassa jokaisena yönä, 7 yötä viikossa.. Jotta me emme olisi päiväunien vanki. Vaikka tämä uusi ja arkemme mullistanut “pikkuseikka” tulee varmasti toistumaan kiitollisuusmittarissa jatkuvasti, niin..

Ehkä se ei ole minun ainut syyni olla kiitollinen?


Onko muita, jotka vajoavat synkkyyteen kesän häviämisen myötä? Kun se kauan odotettu kesä kuolee silmien edessä, puun lehdet tippuvat, kauniin ruskan jälkeen maailma tummuu. Samalla mieli. Väsyttää, kun herätyskellon soidessa ei enää aurinko paistakaan, vaan ulkoa tervehtii synkkä pimeys.

Minä päätin pitää kiitollisuuslokia, ihan vain omaksi ilokseni sekä teidän kiusaksi ja inspiraatioksi. Että valonmäärän vähetessä ei kuitenkaan ilo arjesta häviä mihinkään, tai sen huomioiminen.

Viikon jokaisena päivänä kirjoitan ylös syyni kiitollisuuteen, ja julkaisen listan sunnuntai-iltaisin.

Maanantai

Miten kummallista onkaan heräillä kuuden jäljestä Danin vierestä, kun kummankaan meistä ei ole tarvinnut herätä lääkitsemään Elsaa? Kuinka kummallista onkaan kävellä olohuoneeseen, missä Elsa on hereillä nauttimassa täysin rinnoin saamastaan huomiosta yöhoitajalta? Voiko tämän stressittömämpää aamun aloitusta olla?

Ruby kouluun, Elsan haki koulutaksi. Tiskasin, pyykkäsin, lajittelin puhtaat pois, kastelin kukat. Olin niin energinen – sen puolen tunnin aikana, mikä Danilla meni Elsan koulumatkassa, minä olin saanut kämpän siistittyä. Yritin houkutella häntä lähtemään kävelylle minun ja Annan kanssa, mutta hän halusi vielä mennä nukkumaan. Niinpä minä ja Anna tepasteltiin syksyisessä metsässä ja kikatettiin, kun potkittiin syksyn värikkäitä lehtiä ja ihasteltiin ympärillämme juoksentelevia koiria aamulenkeillään.

Haimme Elsan koulusta kolmelta, Rubyn draamakurssinsa jälkeen neljältä. Elsan masu oli turvonnut päivän aikana todella paljon, minkä takia soitimme sairaalaan. Siellä vinkattiin lopettamaan se aiemmin määrätty antibioottikuuri, kerran Elsa on jo muuten parempana. Kyseisen antibiootin sivuoireena on juurikin sekaisin mennyt maha, ripuli ja turvotus.

Tänään ei ole yöhoitajaa, mutta jo ensimmäisen yön jälkeen.. Olo on vain niin upealla tavalla tuettu. Miten ihana oli tänään puuhastella, kun takaraivossa ei paukuttanut väsymys eikä pelko jaksamisesta kiristänyt rintakehää, kun tiesi… Että edellisiltainen ei jäisi ainokaiseksi. Vaikka ei vielä tänä yönä, niin heti huomenna on taas hoitaja meillä. Kiitollisuuden määrää tästä ei voi mitata millään mittayksiköllä.

Tiistai

Lapset ottivat sitten takaisin sen, mitä edellisenä yönä oli saatu. Ensin oli hereillä Anna, sitten juoksin Elsan hälyäänien takia. Silti aamulla saimme tytöt valmiiksi ja vietyäni Rubyn kouluun ajelimme Julia’s housen talolle. Siellä oli alle kouluikäisten tapahtuma, jossa tapasimme kavereita. Henkilökunta juoksi vilkkaan Annan perässä, Dan vaihtoi kuulumisia ystäväperheemme kanssa ja minä otin ja lähdin esikoisen kanssa pihalle.

Kävelimme ihanassa pyörätuoliystävällisessä pihassa ihastelemassa kaikkia aisteja herätteleviä leluja ja nautimme auringonpaisteesta. Löysimme myös katuliidut, joilla luvan kanssa piirtelimme puutarhan esineistöön.. Kuten isoon leijonaan. Koska miksi ei!

Vaikka väsytti, niin silti oli ihan älyttömän kivaa. Ei pelkästään siksi, että sain nipistettyä pienen laatuhetken Elsan kanssa ihanassa ympäristössä, vaan siksi, kun Anna leikki nätisti samanikäisten lasten kanssa ja kulutti energiaa juoksemalla piha-alueen päästä päähän. Eikä yhtään vähemmän siksi, koska onnistuin ottamaan ystäväperheellemme arvokkaan videon, nimittäin heidän erityisensä ottamassa ensiaskeliaan pihalla… Videon, jossa tuona merkittävänä hetkenä näkyy myös perheen äiti lastensa kanssa. Asia, jonka arvoa ei voi rahassa mitata… Tuona päivänä olinkin kiitollinen itselleni, kun tajusin ottaa kännykän kameran esille sekä Julia’s houselle ihanasta tapahtumasta. 

Illalla menimme aikaisin nukkumaan – koska yöhoitaja.

Keskiviikko

Olemmeko koskaan kulkeneet minnekään, vain minä ja Dan sekä Anna? Ilman Elsaa ja Rubya?

Edellisenä päivänä oli Ruby mennyt lomamatkaltaan palanneen äitinsä luokse ja Elsa oli ensimmäistä kertaa yötä Lily’s placessa, minne veimme hänet heti koulupäivän jälkeen. Tiesimme, että Elsalla tulisi olemaan hauskaa, mutta miten me pärjäisimme ilman häntä? Samaan aikaan kuin Lily’s placella työskentelevä ystävämme Hanlon hoiti Elsaa, me lähdimme kolmistaan kävelylle. Minä, Dan ja Anna kävelimme syksyisessä puistossa ja kävimme leikkimässä leikkipuistossa. Olimme niin kiitollisia tästä mahdollisuudesta viettää aikaa kolmistaan, jotain, mitä kuopus ei ole kauheasti elämänsä aikana kokenut. Kun vanhemmat eivät olleetkaan väsyneitä ja ottaneet vuorotellen torkkuja, vaan jaksoivat puuhastella..

Anna nukahti yöunilleen nätisti. Minä ja Dan istuimme olohuoneen sohvalla vierekkäin, katselimme televisiosta elokuvaa ja söimme jäätelöä. Saimme kuulumiset Lily’s placesta, kuinka Elsa oli kikattanut kylvyssä ja nukahtanut yöunilleen ongelmitta. Menimme itsekin nukkumaan hyvät yöunet, koko poppoo.

Torstai

Haimme aamulla hienosti yökylässä pärjänneen Elsan kotiin. Loppuiltapäivästä lähdimme puistoon, missä näimme Rubya. Leikimme koko perhe hetken syysauringossa, ja minä nautin täysin siemauksin näistä hetkistä. Kun jaksoi. Kun lähteminen ei ollut niin vaikeaa.

Kuvan ottamisen jälkeen tuossa härvelissä pyöri hetken aikaa koko meidän perhe!

Illasta yöhoitaja saapui ja saatuaan Elsan yöunilleen hän otti ja järjesteli koko Elsan huoneen. Nyt, joku toinen saattaisi vetää herneet nenään ja syvälle siitä, että joku toinen menee ja siivoaa. Mitä tuo nyt sillä yrittää sanoa, että meillä on törkyistä? Miten se kehtaa?

Tai sitten on kuin minä, joka itkut pirautti kiitollisuudesta. Miten upeaa onkaan, kun on nyt tätä apua? 

Perjantai

Elsan koulupäivän aikana minä ja Anna ulkoilimme koko aamupäivän ja hänen ollessaan päikkäreillä minä sain blogattua. Hakiessamme Elsan koulusta oli ihana kuulla, miten hauskaa Elsalla oli koulussa ollut! Olen kiitollinen siitäkin, miten samoilla linjoilla olemme koulun ammattilaisten kanssa kaikesta Elsaan liittyvästä, kuten puheterapiasta. Ei tarvitse tapella, vaatia, vääntää eikä kääntää – kun ollaan samaa mieltä. Että lisää. Että enemmän. Että kaksin terapeutin kanssa. Heti, eikä joskus.

Yöhoitotiimin toinen työntekijä tuli meille yöksi, ja pyysi vakavissaan meiltä siivouslistaa. Siis listaa asioista, joíta hän voi siivota tai tehdä silloin, kun Elsa ei hänen huomiotaan vaadi. “Ei sun sellaista tarvitse,” me yritettiin toppuutella, ja hän vain sanoi tulleensa meille töihin ja että se pitää hänet paremmin hereillä ja vireystason korkealla, jos hänellä on koko ajan tekemistä. Siten hän pysyy valppaampana Elsaa varten.

Lauantai

Niinpä yön aikana hän paritti mysteerilaatikkoni sukat, siivosi kylpyhuoneen ja pyykkäsi. Heräsimme aamulla hyvin yömme nukkuneina puhtaaseen kämppään ja juuri keitetylle kahville suoraan.. Voiko kiitollisuudesta haljeta?

Ruby oli tullut meille viikonlopuksi, ja leikimmekin koko päivän yhdessä hänen siskojensa kanssa. Hän oli ehtinyt jo pariin kertaan kysyä, milloin hän näkisi seuraavan kerran ystäväämme Hanlonia… Ja niin illalla Hanlon tuli käymään ja otti Rubyn mukaan geokätkeilemään. Omalta reissultaan meille palasi innostunut ja tyytyväinen Ruby.

Miten ihanaa onkaan, että meidän lapsilla on tällainen ihana aikuinen ystävä, joka on yhtä lapsellinen kuin oma sisko, mutta kuitenkin kypsä aikuinen? Minä katselin kiitollisena, kun kaikki lapseni olivat niin innoissaan Hanlonin vierailusta, kuinka Elsa hänelle hymyili ja kikatti, kuinka Anna vaati päästä Hanlonin syliin, kuinka Ruby ei lakannut selittämästä milloin mitäkin nimenomaan Hanlonille..

Sunnuntai

Veimme Elsan lounasaikaan Lily’s placeen hoitoon, missä hän on hoidossa yön yli. Huomenna koulukyyti noutaa Elsan kouluun Lilysiltä. Toisin sanoen, meillä oli koko päivä viettää laatuaikaa Annan ja Rubyn kanssa.

Päätimmekin käydä pikavisiitillä Danin veljen luona ja sieltä kirmasimme Danin siskon luokse, jossa Anna ja Ruby saivat leikkiä serkkujensa kanssa. Illalla tyytyväiset siskokset antoivat pusut toisilleen, kun isompi lähti äitinsä luokse yöksi ja pienempi meni petiin.

Myöhemmin istuimme Elsaa ikävöiden sohvalla ja katselimme televisiota.. Kiitollisina siitä, että Danin perhe on pikkuhiljaa valunut asumaan meitä lähemmäs, sillä juuri tänään näimme Danin veljeä ja vaimoa heidän uudessa talossaan Christchurchissa. Kun välimatkat lyhenevät ja me emme ole enää niin väsyneitä, on helpompaa nähdä sukua.

Aiemmat kiitollisuus-postaukset

Mistä sinä olet ollut tällä viikolla kiitollinen?

 

Tagged , , , , , , , , , , , ,

4 thoughts on “Viikon kiitollisuus #5: Lapsi yökylässä

  1. Ihan loistavaa, kun saatte hoitorinkisysteemin pyörimään! Muistathan sen,että tämä on ensiarvoisen tärkeää teidän vanhempien jaksamisen kannalta, joten hyödynnä kuten parhaaksi näät sen tuomat edut vailla itsesyytöksiä tai huonoa omatuntoa. Jookos? Näin me lukijatkin saamme osamme tästä kaikesta hyvästä, kun luemme blogiasi jossa jaat tämän 🙂

Leave a Reply