Perhe-elämä

Erityinen sisaruus vaatii lapselta paljon

“Voidaanko me tänään mennä sisäleikkipaikkaan koulun jälkeen ?” Ruby kysyi.
“Pitäisi onnistua.”

Paitsi että ei onnistunut. Veimme Elsan sen sijaan sairaalaan.

Ruby ja tosi kipeä Elsa viime vuonna

“Mitä me tehdään huomenna koulun jälkeen?”
“Riippuu Elsasta, tuleeko hän kotiin huomenna sairaalasta vai ei.”

“Milloin me mennään Suomeen seuraavan kerran?”
“En tiedä, Ruby. En tiedä.”

Erityislapsen sisarus joutuu joustamaan paljosta.

Jos mitään, niin pettymyksen sietokykyä harjoitetaan enemmän kuin riittävästi. Miten paljon Annakin on jäänyt paitsi vain sen takia, että hänen siskonsa on ollut sairaalassa, kipeänä tai ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on vammainen.

Siskokset viime viikolla

En tiedä, mitä Anna ajattelee siskostaan. Anna tykkää mennä Elsan paikoille. Hän kiipeää Elsan pyörätuoliin ja yrittää saada vyöt kiinni ympärilleen. Hän kipuaa Elsan pandatuoliin kuin menee makuulle punaiselle patjalle, jos Elsa ei ole siinä. Hän tykkää kaivautua Elsan kylkeen kiinni, joskus hän istahtaa Elsan viereen ja lukee kirjaa. Hän pitelee Elsaa kädestä, silittelee ja paijaa, halailee ja tuo leluja.

Tiedän Rubyn rakastavan Elsaa. Hän on harmitellut sitä, ettei voi juosta hippaa Elsan kanssa, että hän ei voi leikkiä samalla tavalla Elsan kanssa kuin mitä hän voi Annan kanssa tehdä. Mutta hän huolehtii aina siitä, että Elsa pääsee mukaan kaikkiin puuhiin ja että hän saa päivittäin halinsa Elsan kanssa.

Onpa Rubyn suusta ihan viime päivinä kuultu tällaistakin:

Autossa kotimatkalla
Ruby: Ajattele, jos meillä ois puumaja.”
minä: Joo. Se vois olla sinun ja Annan oma piilopaikka.
Ruby: Se vois olla sellanen missä on katos, ja sit siellä on hylly, mihin voidaan laittaa lelut ja eväät. Sit siinä ois hissi, jonka avulla me saadaan Elsa ylös myös.
minä: Oi kun se kuulostaa kivalta!

Puistossa
Ruby: Minä tykkään tästä kiikusta, kun Annan kanssa on siinä kiva kiikkua.
minä: Ja Anna tykkää siitä myös!
Ruby: Mutta mun lemppari on se kiikku, missä Elsakin voi olla mukana.

Se paras kiikku Annan kanssa

Minä voin vain kuvitella, minkälaista tämä kaikki heille on.

Äitinä minä näen ja koen kaiken eri tavalla. Yritän kuvitella, millaista olisi ollut, jos yksi sisaruksistani olisi ollut vammainen. Miten paljon vanhempien huomiota se olisi vienyt? Miten paljon sovittuja juttuja oltaisiin jouduttu perumaan? Muistan, kuinka siskollani epäiltiin astmaa ja minä kiukuttelin siitä, koska olisin halunnut koiran ja en saisi koiraa, jos siskollani on astma.

Koko perhe puistoilemassa tällä viikolla

Onko se hyvä vai huono merkki, että Ruby ei ole vielä kiukutellut kertaakaan? Hän on vain hiljaa hyväksynyt?

Onko siellä lukijoissa vammaisen sisaruksia?

Olisiko teillä antaa vähän vinkkiä.. En edes tiedä täsmälleen mihin. Minua vain pelottaa näiden kahden puolesta. Niin paljon kuin he selkeästi rakastavat Elsaa ja Elsa jumaloi heitä, minua pelottaa. Että he tukehduttavat tunteitaan, etteivät loukkaisi ketään. Etteivät kuormittaisi minua ja isää, kun yritämme tehdä kaikkemme lasten eteen. Kun yritämme tehdä yhdessä ja puuhastella sekä toteuttaa toiveita.

Kai toivon saavani vinkkejä siihen, miten huomioida noita kohta paremmin.

Että he eivät tuntisi jäävänsä Elsan varjoon tai jäävänsä ihan hirveästi kaikesta paitsi Elsan takia. Olen kyllä siitä ollut aina tyytyväinen, että aina käydessämme sukulaisten luona he kyselevät aivan yhtä paljon ellei enemmänkin Rubylta kuulumisia kuin Elsan kunnosta.

Tai ehkä minä vain mietin liikaa. Rubyhan on aina tähänkin mennessä ollut vain ylpeä esitellessään Elsaa kavereilleen.

Mutta ehkä häpeän tunteet tulevat vielä, kun sitä omaa identiteettiä teini-ikäisenä rakennetaan.. Miten siihen mahtuu vammainen sisarus? Tässäkin olen lohduttautunut sillä, että tähän mennessä Ruby on osoittanut vain avointa kiinnostusta kaikkeen Elsaan liittyvään jopa niin pitkälle, että on suunnitellut työuraa sairaalassa. Nimenomaan lasten teho-osaston sairaanhoitajana.

Lueskelen “Erityinen sisaruus” – sivustoa. Koen sitä kautta ymmärtäväni Rubyakin paremmin.. Ja valmistaudun Annan tunnemyrskyihin, kun hän aikanaan ymmärtää.. Että hänen siskonsa on erilainen.

 

Tagged , , , , ,

1 thought on “Erityinen sisaruus vaatii lapselta paljon

  1. Hei. Meillä on keskimmäinen lapsi erityislapsi ja olen myös miettinyt paljon miten vanhin lapsistamme kokee sen että huomio on usein muualla kuin hänessä. Ja miten hänen ymmärrys riittää lähes aina. Mutta oon huomannut sen mistä kirjoitatkin, että sisarusten välinen rakkaus on meillä ainakin paljon voimakkaampaa kuin monessa “normi” perheessä joita tunnen… oon miettinyt että meillä ehkä kaikki saa kuitenkin keskiverto enemmän huomiota koska täytyy erityisesti huomioida tämä asia.. yhteistä aikaa on vähän mutta se on sitäkin laadukkaampaa..

Leave a Reply