Perhe-elämä

Perheenisällä ei ole ajokorttia

Erityislapsen ollessa kipeänä ei koko perhe silti jää mökkiin mököttämään. Kyllä ne muut lapset tarvitsevat päästä haistelemaan raitista ilmaa! Niinpä minä pakkaan autoon Annan ja lähden.

Jos reissu vie sairaalaan, heitän sinne Danin ja Elsan ja menen itse kotiin perheen muiden lasten kanssa.

Miksi aina minä?

Miksei Dan voisi joskus viedä Annaa ulos? Miksen minä jää Elsan kanssa sairaalalle? Tarvitseehan Elsakin kahdenkeskistä laatuaikaa äidin kanssa ja eritoten silloin, kun olo on kurja.

Vastaus on hyvin yksinkertainen.

Danilla ei ole ajokorttia.

Nuorena poikana hänellä kyllä kortti oli, mutta häneltä se otettiin pois. Kun poika tuo pelasi niin innokkaasti kaverien kanssa jalkapalloa ja niiden pelien tuoksinassa meni ja kolhi polvensa aika kohtalokkaasti. On polvea operoitu, mutta vieläkin se ajoittain menee lukkoon. Olemmepa istuneet jopa sairaalan ensiavussa, kun miehen polvi oli lukkiutunut suoraksi eikä koukistunut sitten ei mitenkään.

Tästä syystä häneltä aikanaan kortti lähtikin.

Sen oli tarkoitus olla vain väliaikaista. Hän olisi saanut ajokorttinsa takaisin lääkärin suositteleman määräajan jälkeen, mutta hän ei sitä ikinä hakenut takaisin. Julkisilla liikkuessaan hän oli oppinut sitä rakastamaan. Työmatkalla hänen ei tarvinnutkaan puristaa käsissään auton rattia, vaan rauhallisesti kirjaa. Välimatkat olivat lyhyitä bussipysäkeiltä, eikä häntä haitannut istua pidempiäkin aikoja linja-auton penkillä tai vaihtaa välillä menopeliä. Seuranaan hyvä kirja ja korvillaan kuulokkeet, hän pystyi olemaan aivan omassa maailmassaan ilman stressiä reittivalinnoista, pysäköintipaikoista ja liikenneruuhkista.

Eikä hänen tarvinnut pelätä sitä, että hän itse aiheuttaisi onnettomuuden polvensa takia.

Vasta nyt on häntä alkanut harmittamaan, ettei hän sitä korttia ole hakenut. Kun hän joutuu olemaan vain pelkääjän paikalla, kun hän ei pysty viemään Annaa tai Rubya autolla minnekään, kun kaikki ajaminen on vain minun harteillani.. Hän tuntee olonsa väistämättä avuttomaksi. Vaikka ilman Dania, ei meidän autosta olisi melkein mitään hyötyä. Enhän Elsaa voi viedä autolla yksin mihinkään, kyydissä pitää olla kuskin lisäksi toinen aikuinen Elsaa varten.

Olemme välillä puhuneet siitä, että entä jos Dan suorittaisi ajokortin uudestaan… Dan ei kuitenkaan ole kovinkaan innokas palaamaan ratin taakse. En voi edes kuvitella sitä alkukantaista pelkoa, kun ei omaan kehoonsa voi luottaa. Entä jos polvi ihan toden teolla lukkiutuisi kaasupolkimelle? Kyydissä arvokas lasti, koko perhe?

Ei minua haittaa ajella. Päinvastoin. Minusta on ihanaa olla se, joka lähtee viemään Annaa Bournemouthin hiekkarannalle merituulta haistelemaan tai metsään käpyjä keräämään. Minä olen myös se, joka vie Elsan ja Danin sairaalalle ja ajelee sitten Annan ja Rubyn kanssa takaisin kotiin. Koska autollisena minä voin viedä Danille sairaalaan jotain häneltä unohtunutta kuin myös hakea heidät sieltä pois.

Olisihan se ihanaa, jos minä saisin helpommin kahdenkeskistä aikaa Elsan kanssa.. Mutta me otamme halin siellä, leikin tuolla, pesuhetken tässä.. Aina kun pystytään.

 

Tagged , , ,

6 thoughts on “Perheenisällä ei ole ajokorttia

  1. Kuinkas olisi automaattivaihteinen auto? Silloin ei tarvitsis välttämättä kuin yksi jalka olla ajokunnossa niin ei tarvitse siitä stressata 🙂

  2. Mites olis automaattivaihteinen auto? Silloin ei välttämättä tarvitsisi kuin yhden jalan olla ajokunnosa niin ei siitä tarvitsisi stressata 🙂

    1. Tää ois mahdollisuus, jos se ei ois just tuo kaasujalka joka saattaa jumiutua! Tosin on siitäkin jo kolme vuotta (muistaakseni) kun se viimeksi jumiutui… Mutta minua ainakin itseäni ahdistaisi, jos olisin Dan – minkälaista on, jos ei siihen omaan kroppaan voi luottaa? 😀

      Tietystihän sitä voisi saada vaikka erikoisautoja, jossa käsipelillä vois hoitaa koko ajamisen.. Mutta ei olla koettu tarpeelliseksi. 😀
      Kiitos Elina <3

  3. “Ulos” alkaa kyllä jo siitä, kun kotioven avaa.
    Ei siihen siis autoa tarvita, jotta isä vie nuoremman ulos ja äiti jää vanhemman lapsen kanssa sisälle.
    Mietin myös, mikset jättäisi autoa parkkiin sairaalalle. Siis ajaisi ja jäisi sinne itse? Jos ei autoa kukaan kuitenkaan kotona sillä aikaa voi hyödyntää, niin samapa kai tuo, missä se on parkkssa.
    Näitä mietin…

    1. Tuohon jälkimmäiseen:
      Mihin jätämme Annan siksi aikaa kun viemme Danin kanssa Elsan sairaalaan? Kun turvallisuussyistä pitää olla kuskin lisäksi yksi aikuinen Elsan kanssa. Vai tulisiko Anna mukana, ajettaisiin sairaalalle ja sitten sinne minä parkkeeraisin jäädäkseni Elsan kanssa, ja Dan ja Anna ottavat bussin kotiin? Tai vain Dan yksin, jos Anna olisi jo kotona lapsenvahdin kanssa?

      Vai jätänkö Elsan sairaalalle yksin ja ajan takaisin kotiin viedäkseni Annan ja Danin kotiin ja ajan sitten takaisin sairaalalle sinne jäädäkseni?

      Tietysti jos kolmas aikuinen olisi käytettävissä, niin Dan ja Anna voivat jäädä kotiin ja minä ja tämä kolmas aikuinen, vaikka ystävämme Hanlon, veisimme Elsan sairaalaan. Sitten Hanlon ottaisi bussin itse pois sairaalalta…

      Kyllä näitä ollaan niin monta kertaa vatkattu ja mietitty kotosalla, että miten saataisiin asiat hoitumaan kaikille parhain päin… Ja jos meille tulisi taas pidempi sairaalakausi, niin varmasti minäkin viettäisin aikaa sairaalassa Elsan kanssa. Mutta yhden tai kahden yön visiitit menee ihan näin parhaiten, ei tarvitse vatvoa ja ajella edestakaisin, vaan minä tiputan Danin ja Elsan sairaalalle ja ajelen Annan kanssa takaisin kotiin.

      Ja ekaan – tottahan se on! 😀

  4. Hei! Meriannen! En ole aikaisemmin kommentoinut, vaikka olen lukenut mukavaa blogiasi jo pitkään. Mäkin olen ulkosuomalainen. Asun kahden pienen lapseni ja ulkomaalaisen miehen kanssa Keski-Euroopassa. On kiinnostavaa lukea sun juttuja Englannista ja teidän perheen kuulumisia. Kiitos siis blogista!

    Oon jo aiemminkin sun postauksia lukiessa miettinyt, että vau, kun sä olet rohkea ja esimerkiksi kun oot kirjoitellut ajavasi autoa siellä Englannissa, missä on vielä vasemmanpuoleinen liikenne, niin oon miettinyt tosi ihaillen sua. Täytyy kyllä hattua nostaa, kun vastaat kaikesta autoilusta teidän perheessä!

    Itse nimittäin pelkään ajaa täällä (asutaan miljoonakaupungin kyljessä) ja oon tuntenut itseni monesti tosi avuttomaksi ja riippuvaiseksi miehestä, että kuskaisi minua ja/tai lapsia, kun en vaan uskalla lähtä moottoritielle/kaupungin keskustaan ajamaan. Täällä meidän kotimaassa, kun julkisetkin lakkoilee vähän väliä eivätkä kulje kovin täsmällisesti. Siinä sitten ollaan jumissa kotona tai lähdetään kävelylle. Mulla kans kävi mielessä postausta lukiessa, että voisko Dan ajaa automaattivaihteista autoa ? Mä oon pakottanut itseni automaatin rattiin pari kertaa nyt viime aikoina ja helpompihan sitä automaattia on ajaa, kun yksi koipi riittaa.

Leave a Reply