Perhe-elämä

Viikon kiitollisuus #4: Sairaalayö ja yöksi hoitaja kotiin

Onko muita, jotka vajoavat synkkyyteen kesän häviämisen myötä? Kun se kauan odotettu kesä kuolee silmien edessä, puun lehdet tippuvat, kauniin ruskan jälkeen maailma tummuu. Samalla mieli. Väsyttää, kun herätyskellon soidessa ei enää aurinko paistakaan, vaan ulkoa tervehtii synkkä pimeys.

Minä päätin pitää kiitollisuuslokia, ihan vain omaksi ilokseni sekä teidän kiusaksi ja inspiraatioksi. Että valonmäärän vähetessä ei kuitenkaan ilo arjesta häviä mihinkään, tai sen huomioiminen.

Viikon jokaisena päivänä kirjoitan ylös syyni kiitollisuuteen, ja julkaisen listan sunnuntai-iltaisin.

Maanantai

Suljin silmät, laskin kymmeneen. Syvä henkäisy, silmät auki ja klik.

Postaus on julkaistu.

Pelotti. Miksi sitä on laitettava itsensä näin likoon?

Ensimmäinen kommentti Faceobookissa kilahti. Yllättynyt, mutta positiivinen. Toinenkin. Kolmas kertoi tuominneensa aina, mutta nyt saaneensa lisää ajateltavaa postauksesta.

Illalla ahdisti, mutta samalla olo oli ihanan vapautunut. Nyt ei ole enää salaisuuksia. Olinkin kiitollinen siitä, että uskalsin kertoa synnistäni.

Tiistai

Elsa on edelleen kipeänä. Joka yö on nyt tarvinnut lisähappea. Räkäisyys on jo helpottanut, lisähapen tarve huolestuttaa. Vien Rubyn koululle Annan kanssa ja kotiuduttuani päätin, että lähden viemään Annan metsäretkelle tuulettumaan. Dan jää hoitamaan räkäistä Elsaa kotiin, kun minä ja Anna ajamme puiston reunalle ja käymme ihastelemassa syksyn lehtiä ja kukkasia.

Kun Anna menee päikkäreille, tulee meillä pian aloittavat yöhoitajat käymään. Ihastun molempiin – toinen heistä jäi vielä pitkäksi aikaa istuskelemaan ja juttelemaan Elsa sylissään. Olin niin kiitollinen siitä, että juuri he tulevat hoitamaan Elsaa öisin.

Asiantuntija: “Perheessänne on akuutti hätätilanne.”

Lähtiessäni hakemaan Rubya koulusta, tulee meidän sairaanhoitajamme käymään. Hän toi meille uuden saturaatiomonitorin sekä poissaollessani vaihtoivat muutaman imulaitteen osan. On tämä välineurheilua välillä, tämä oman lapsen hoitaminen!

Lue lisää mainituista apuvälineistä: Mitä uusia apuvälineitä meillä on nyt lapsellemme?

Keskiviikko

Vien Rubyn kouluun, mutta emme vie Elsaa vieläkään kouluun. Yön yli aina pitkälle iltapäivään hän tarvitsee lisähappea ja on uninen. Ei auta asennonvaihtelut, ilman lisähappea saturaatiot vain tipahtavat. Istun tyttäreni vierellä huolesta soikeana. Ei ole lapsella kuumetta. Haettuani Rubyn koulusta soitan sairaalaan. Siellä näyttävät meille vihreää valoa, joten…

Viemme Elsan sairaalaan. Sinne hän jääkin yön yli tarkkailuun.

Olin niin kiitollinen sairaalan henkilökunnasta, jotka ovat suorastaan rakastuneita tyttäreeni. Ruokkiessani kotona lapsikatrasta Dan raportoi sairaalalta, kuinka kaikki tutut sairaanhoitajat ja lääkärit olivat käyneet tervehtimässä Elsaa ja ihastelleet, kuinka paljon hän on kasvanut. Koska yövuoroon tuli hoitaja, joka Elsan tunsi hyvin, uskalsi Dan tulla yöksi kotiin. Olimmekin kiitollisia molemmat ystävällemme Hanlonille siitä, että hän oli tullut pitkän työvuoronsa jälkeen sairaalalle pitämään Danille ja Elsalle seuraa sekä toi sitten Danin yöksi kotiin.

Torstai

Vien Rubyn kouluun ja ajelemme sitten koko porukka katsomaan Elsaa sairaalalle. Siellä hän oli, lisähapessa edelleen, mutta hyvät yöunet nukkuneena.

Siskokset masut paljaina ottivat päikkärit yhdessä <3

Elsan oma lastenlääkäri tulee ja tutkii Elsan. Tätä en voi hehkuttaa tarpeeksi – on niin käsittämättömän ihanaa, kun henkilökunta tuntee Elsan. Ei tarvitse käydä koko neljän vuoden lääketieteellistä historiaa lävitse, vaan voi suoraan keskittyä tämänhetkiseen ongelmaan. Miksi Elsa tarvitsee lisähappea, vaikka ei ole keuhkokuumetta tai keuhkoissa tulehdusta? Elsalla oli aloitettu vahva antibioottikuuri varuilta, ja nyt lääkäri pyysi meitä vanhempia katsomaan hänen kanssaan Elsan nielurisoja. Nuo normaalistikin isot risat olivat nyt turvoksissa, mikä tietysti aiheutti normaalia ahtaammat hengitystiet Elsalle. Tämän takia hän tarvitsi lisähappea. Tämän takia hän ei hengittäessään saanut tarpeeksi ilmaa.

Koska meillä on kotona happitankkeja, saimme tuoda Elsan mukanamme kotiin. Lääkäri antoi meidän valita – saisimme joko pitää tytön sairaalassa tai tuoda kotiin. Toimme hänet kotiin. Sinä iltana olimmekin kiitollisia ihanasta lastenlääkäristämme kuin siitä, että olimme kaikki kotona. Ruby, Anna, Elsa, minä ja Dan. 

Nyt on paperit lähteneet eteenpäin unitutkimuksiin ja muihin, jotka tsekkaavat Elsan nielurisojen vaikutusta hänen hengittämiseensä ja esim. uniapneaan. Mikä todennäköisempää on, että lähitulevaisuudessa viemme hänet taas operoitavaksi ja heitämme hyvästit nielurisoille!

4-vuotias Elsa on jo monta kertaa ollut leikattavana, mm. viime marraskuussa hänelle leikattiin kuvassakin näkyvä peg-nappi sekä fundoplikaatio

Perjantai

Väsymys painaa – en ollut saanut paljoa nukuttua, kun olin vahtinut Elsan unta. Värkkäsin Rubylle ison kampauksen kouluun, koska heillä oli “Bad Hair Day“. Vien hänet kouluun, palaan takaisin kotiin ja suoraan sänkyyn päikkäreille. Dan hoitaa lapset, teemme sitten läpsystä vaihdon parin tunnin päästä. Dan saa vähän nukuttua, ennenkuin minä lähdin hakemaan Rubyn koulusta ja viemään harrastuksiinsa.

Yön yli pikkuletit – letit auki ja ilmavuutta harjaamalla – purkista vähän pesussa lähtevää väriä.. Tarkoituksena sotkuinen tukka, ja sitä myös saatiin!

Oli ihanaa viettää hetki aikaa kaksistaan Rubyn kanssa ja päästä seuraamaan vierestä, kun Ruby hyppi trampoliinilla ja opetteli tekemään volttia taaksepäin. Kotona hän pakkasi laukkunsa seuraavaa päivää varten ja auttoi kotihommissa, kuten jokaisena muunakin päivänä kuluneella viikolla. Minusta on ollut niin ihanaa, että Ruby on ollut meillä koko kouluviikon ajan. Se ei ole mitenkään tyypillistä, onhan hän meillä normaalisti vain joka toinen viikonloppu ja osan kouluviikosta, eli kokonaisuudessaan viikosta riippuen kahdesta neljään yötä per viikko.

Minä olen niin kiitollinen siitä, minkälainen ihanan lämmin suhde minulla on lapsipuoleeni Rubyyn.

Lue lisää: Olen äitipuoli

Lauantai

Ajelemme aamuvarhain Rockley Watersportsin alueelle kaksistaan Rubyn kanssa. Automatkalla saimme vähän juteltua siitä, miten hieno isosisko Ruby on Elsalle ja Annalle ja miten paljoon Elsan vammaisuus vaikuttaa. Yritin teroittaa ja alleviivata sitä, että se ei ole millään tavalla Elsan vika, eikä se, että olemme vihaisia tai katkeria menetetyistä asioista ja tekemisistä tarkoita sitä, että olisimme suoraan vihaisia Elsalle. Puhuin ehkä enemmän itselleni kuin Rubylle, mutta Ruby kuunteli sanojani tarkkaan. Olihan hän ollut monta kertaa viikon aikana pettynyt, koska olimme joutuneet jatkuvasti perumaan ja muuttamaan suunnitelmia. Koska Elsa. Pyysinkin Rubya juttelemaan näistä asioista tänään ja huomenna muiden sisarusten kanssa.

Olinhan viemässä häntä Julia’s housen järjestämään sisarustapahtumaan, jossa hän pääsisi harrastamaan vesiurheilulajeja muiden erityislasten sisarusten kanssa. Nämä muut sisarukset kuin paikalla oleva henkilökunta tietää tasan tarkkaan, mitä on, kun sisko/veli on vammainen. En ehkä ikinä pysty täysin ilmaisemaan sitä, kuinka kiitollinen olen Julia’s houselle kaikesta heidän avustaan ja tuestaan koko meidän perheelle.

Sunnuntai

Puunasin kotia, leikin lasten kanssa, sain Elsan jopa leikkimään tyytyväisesti pandatuolissaan ilman lisähappea pari tuntia, ennenkuin dystoniakohtaus iski. Hain touhukkaasta viikonlopusta väsähtäneen Rubyn Rockleysta ja kuuntelin koko ajomatkan tarinoita kaikesta siitä kivasta, mitä he olivat tehneet ja puuhastelleet.

Juuri tällä hetkellä istun keittiön pöydän ääressä ja katselen, kun ensimmäinen yöhoitajamme on ensimmäisellä yövuorollaan silittelemässä suihkunraikasta Elsaa uneen. Olo on hassu. Kun tiedän, että ei tarvitse herätä aamulla ennen kuutta vain antaakseen Elsalle lääkkeitä, vaan tämä ihana hoitaja on täällä hoitamassa sen puolesta. Tästä se lähtee, paremmat yöunet!

Mitenkähän kauan kestää, että sitä osaa oikeasti nukkua? Että ei kuulostele enää saturaatiomonitoria keskellä yötä, kun ei enää tarvitse? Että ei säpsähdä jokaisesta Elsan äänestä, kun ei enää itse tarvitse siihen reagoida? Kun Elsan vieressä on koko yön hoitaja huolehtimassa hänestä. Olen niin sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä avusta. 

Kiitollisuus-lokin jatko

Nyt olen kuukauden verran tätä tehnyt, ja nyt voitte äänestää jaloillanne – tai siis jättämällä kommenttia! Jatkanko kiitollisuuslokin pitämistä blogissa?

Menen sen mukaan, kumpia kommentteja tulee enemmän, kyllä tai ei-tä!

Kiitollisuuden aiheita inspiroituivat miettimään myös muutkin bloggaajat,

Kuten Italiassa asustava Marika, jonka syitä kiitollisuuteen oli ihana lukea!

Aiemmat kiitollisuus-postaukset

Mistä sinä olet ollut tällä viikolla kiitollinen?

 

Tagged , , , , , , , , , ,

19 thoughts on “Viikon kiitollisuus #4: Sairaalayö ja yöksi hoitaja kotiin

  1. Jatka! Tulen näistä itsekin hyvälle mielellä ja joka kerta alan miettiä, että mitä hyvää vastaavina päivinä on itselle tapahtunut.

  2. Jatka! Kiitollisuus on suuri voimavara, joka auttaa hahmottamaan elämää ihan uudella ja onnellisemmalla tavalla. Mä olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, kirjoitan joka ilta nukkumaanmennessä ja olen huomannut, että olen ollut entistäkin iloisempi ja positiivisempi.

    Valoa syksyynne ❤️

  3. Jatka ihmeessä! Ihania postauksia ovat nämä samoin kuin muutkin postauksesi. Mutta näistä tulee itsellekin hyvä mieli 🙂

  4. Kyllä! Samalla kun luen kiitollisuuden aiheistasi saan kuvan teidän elämänne monipuolisuudesta, tunneskaaloista sekä murheista ja ilonaiheista.

  5. Jatka ihmeessä, nämä auttaa itseäkin etsimään positiivisia asioita päivästä vaikka välillä tuntuukin että koko päivä on ollut huono 🙂

  6. Nää on ihania! älä vaan lopeta 🙂 näitä on niin kiva lukea, pätkiä teidän arjesta, ja samalla miettiä omastakin päivästä kiitollisuuden aiheita!

  7. Meidän lapsella oli isot nielurisat. Kiitos julkisen terveydenhoidon, leikkaukseen pääsy oli työn ja tuskan takana kun kaikkien lääkärien mielestä risat olivat normaalit ja esim. kuorsaus vain ominaisuus. Lähete leikkaukseen haettiin sitten yksityisen kautta. Leikkauksen yhteydessä löytyi myös suurentunut ja tulehtunut kitarisa mikä oli vielä pahentanut lapsen oloa 🙁 Vaikeat flunssat, katkonaiset yöt ja kuorsaus loppuivat siihen paikkaan.

    1. Onneksi saitte apua! Ja minkälainen ero/tulokset leikkauksen jälkeen! Tuo kuorsaus on ollut osittain jopa hellyyttävä ominaisuus, mutta pelottaa itseänikin, miten paljon kaikki Elsan flunssat yms. saattavat johtua ihan noista risoista….

      1. En olisi osannut vaatia hoitoa ellen itse olisi ollut samassa operaatiossa, mutta vasta aikuisena. Kärsin itse samasta vaivasta aikuisikään ja en edes osaa sanoin kuvailla sitä helpotusta minkä leikkaus toi.. tällainen oli meidän kokemus☺

Leave a Reply