Perhe-elämä

Millainen on 21 kuukautta vanha Anna?

Anna on 21 kuukautta  eli vuoden ja yhdeksän kuukautta vanha.

Hän osaa ja ymmärtää jo paljon.

Hän tietää, mitä lusikalla ja haarukalla kuuluisi tehdä, mutta syö mieluiten käsin.
Hän osaa hyppiä tasajalkaa ja juosta todella lujaa!
Hän osaa nousta rappuset niin ylös kuin laskeutua ne  alas. Jos rappuset ovat liian jyrkät Annalle, hän vinkaisee avun perään ja ojentaa kätensä.
Hän etsii piilossa olevia esineitä, mikä yleensä on tutti nukkumaanmenoaikaan.
Rutiinit ovat hänelle tärkeitä, hän rakastaa tietää mitä tehdään seuraavaksi!

Annan päivärytmi:

  • 6-8 välillä herätys aamulla, jolloin tullaan olohuoneeseen. Vaihdetaan vaippa, juodaan vähän vettä ja heräillään. Sitten aamupala. Hampaiden pesu. Leikitään.
  • 10-11 välillä on pieni välipala, ja tässä vaiheessa alkaa jo näkyä, että väsy hiipii puseroon.
  • 11-12 välillä onkin sitten lounas, ja tämän jälkeen on päiväunet.
  • 12-14 välillä Anna onkin yleensä unessa. Tämä on ideaalia kotitöiden tekoaikaa, itse päikkäreiden nukkumista tai blogiaikaa! Päikkäreiden jälkeen syödään välipalaa.
  • 14-17 välillä ulkoilemme, jos emme ole vielä ulkoilleet päivällä. Joskus ulkoilemme uudestaan.
  • 17-18 välillä on illallinen
  • 18-19 välillä peseytyminen, hampaiden pesu, yöpuku ja jos jaksetaan, niin iltasatu. Yleensä pukeutumisen jälkeen haetaan iltamaito ja tutti, sanotaan heipat ja mennään nukkumaan.

Kirjoja luemme kuitenkin pitkin päivää Annan aloitteesta, joten iltasadun kanssa menemme lapsen fiiliksen mukaan. Tämän lisäksi istuskelemme potalla aina heräämisten ja syömisten jälkeen.

Rytmi on suuntaa antava.

Anna auttaa pukemisessa ja yrittää itse laittaa sukat ja kengät jalkaansa, mikä on yksi syy siihen, miksi hän rakastaa kumppareitaan! Nämä kengät hänkin osaa sujauttaa itse jalkaansa niinkuin iso tyttö. Anna tuo äidin ja isän kengät äidille tai isälle, yleensä pyytämättä. Hän vastaa simppeleihin “kyllä/ei” – kysymyksiin, ja vastaus on yleensä “joo”. Tai siis “jea”, niinkuin hän sen sanoo.

Niin. Hän puhuu.

Hän on ensimmäinen biologinen lapseni, joka osaa puhua. Tosin vielä vain yksittäisiä sanoja niin englanniksi kuin suomeksi, mutta hän selkeästi ymmärtää niin paljon enemmän. Hänen selkeimmät sanansa tällä hetkellä ovat “da-da” eli isä, “äiti”, “tutti”, “kukka”, “ta” eli thanks eli kiitos, “yea” eli joo, “ei”, “pupu”, “bye bye” (ja aina vilkutusten kera!), “hiya” ja “titta” on vieläkin sit down eli istu alas. Hän nimeää teletapit, joista “Pai” eli “Po” on hänelle helpoin sanoa. Jostain syystä Anna on kehittänyt oman sanan “you’re welcome” tai “ole hyvä” – sanontojen tilalle. Nimittäin “ta ta”. Annettuaan esineen jollekulle hän aina sanoo “ta ta”. Kiittäessään vain kerran.

Tää kielenkehityksen seuraaminen on niin mielenkiintoista!

Lue myös: Kuka opettaa lapselleni ruotsia selkäni takana?

Anna myös osaa laskea!

Ihan sydän sykkärälläni olen kuunnellut, kun hän laskee teletappien alkumusiikin mukaan neljään – “one, two, three, four!” eli Annan kielellä “one, too, tee, foo”. Hän rakastaa sitä, että laskemme kirjojen kuvista kukkasia ja eläimiä. Joskus hän selkeästi laskee omalla kielellään asioita sillä samalla rytmillä, ja sitten sieltä tulee selkeästi “one, too, tee!”. Kyllä, kolme tammenterhoa! Hyvä Anna!

Lue myös: Tuleeko Annasta kaksikielinen?

Onnistuessaan hän taputtaa itselleen. Kun häntä kehutaan, hän taputtaa itselleen.

Anna rakastaa lukemista. Hän istuu useasti kirjan kanssa vaikka minkälaisissa paikoissa ja sieltä kuuluu tasainen pulpatus, kun lapsi “lukee” itselleen tarinaa. Useimmiten hän kuitenkin valitsee aikuisen – tai siskon – ja tulee kirjan kanssa syliin. Ottaa kädestä kiinni ja laittaa siihen kirjan. Että lue minulle. Onpa sitäkin nähty, että xboxia pelanneen Rubyn syliin on Anna kiivennyt, ottanut xbox-ohjaimen pois ja läntännyt kirjan ensin Rubyn toiseen käteen ja tuonut sitten toisen käden kirjalle myös. Siinä ei auttanut muu Rubyn kuin lukea se kirja. Yhä uudestaan ja uudestaan.

Eikä meidän ikiliikkuja ole kovinkaan rauhoittunut, hereillä ollessaan puuhastellaan jotain koko ajan. Tanssitaan, pyörähdellään, kiipeillään. Ulkonakin puistoillessa etsitään se puistonpenkki, ylämäki tai vaikkapa rappuset, joita pitkin kiipeillä.

Me harjoittelemme kuperkeikan tekemistä patjalla ja sängyllä. Tämä hurjapää rakastaa matkustaa aikuisten hartioilla ja tietenkin hippaset ja muut ajojahdit ovat ihan parhaita. Mutta samalla tämä yllytyshullu säikähtää ovikelloa, ja kipuaa äidin syliin turvaan. Äidin syliin tullaan hakemaan lohtua tai hoitamaan äitiä, kuten harjaamaan äidin tukkaa.

Anna auttaa mielellään kotitöissä, hän rakastaa pyykin lajittelua (toisin kuin minä) ja pyykkikoneen täyttämistä. Hän tykkää lajitella asioita, mutta ei halua kuunnella ohjeita. Eli lajittelut menee hänen oman järjestyksensä mukaisesti sitten, ettäs tiesit.

Anna nukkuu vielä yhdet päikkärit päivässä. Jos jostain syystä päivärytmi menee sekaisin eikä hän päiväuniaan saa, menee koko loppupäivä yhdeksi känkkäränkkäshow’ksi. Eihän sitä mikään huvita tai onnistu, kun väsyttää.

Anna tykkää piirrellä, niin paperille kuin ennättäessään pöytäliinaan. Duplot ja muut leikkipalikat kiinnostavat, niitä lasketaan, lajitellaan ja kasataan tarkasti torneiksi. Sekä.. Voi olla, että olen väärässä.. Mutta on näyttänyt siltä, kuin Anna osaisi “leikisti” tehdä asioita. Kuten hän on esittänyt syövänsä dublon; laittanut sitä suuhunsa ja sanonut “nam nam”. On hän myös osoitellut eri leluja ja höpöttänyt niille. Aivan kuin jotain .. esittäen. Missä vaiheessa alkaa mielikuvitusleikit? Roolileikit? Varmaan sitten, kun kielitaito on kehittynyt pidemmälle?

Anna nukahtaa minun viereeni, mitä minä rakastan. Rakastan sitä, että saan halia unista pientä vauvaani, joka tuhisee, huokaisee, ja nukahtaa. Joskus hetkeä ennen nukahtamista hän nappaa tutin pois suusta, katsoo minua silmiin ja sanoo jotain. Sitten tulee uni.
Nostan hänet sitten omaan sänkyynsä nukkumaan, missä hän yleensä nukkuu yönsä putkeen.

Omaa tahtoa väläytellään, räjäytellään, sitä ohjataan turvallisemmille vesille. Ei edelleenkään ole OK hyppiä keskellä pöytää, ei siellä pöydän päällä edes saisi olla! Mutta tämäkin on äidin ja isän “tyhmä sääntö”, jolle kiukutellaan. Sen verran tahtoa on taivuteltu, että nykyään tyttö pitelee kädestä ihan mielellään ulkona. Joskus jopa nappaa kädestä kiinni itse. Koska niin pääsee ilman rattaita liikenteeseen! Olemme kävelleet kulmakaupalle ja takaisin sekä heittäneet pitkiäkin kävelylenkkejä metsäisissä puistoissa kuin myös rannalla. Ilman rattaita.

15 kuukautta vanha Anna ei halunnut pidellä aikuista kädestä kiinni 

Anna inhoaa tai pelkää

Anna pelkää imuria. Hän kiljuu ja huutaa ihan hysteerisenä, jos vain taloudessa imuroidaan. Se liittyy ihan selkeästi siihen imurista lähtevään ääneen, koska ihan samalla tavalla Anna reagoi hiustenkuivaajaan.. Toisin sanoen, meillä ei imuroida kovinkaan usein.

Anna inhoaa hampaiden pesua. Hän mielellään käyttää itse hammasharjaa esimerkiksi seinän puhdistukseen, hammastahnaa maistellaan ja jos vain silmä välttää, niin hammasharja suussa kirmataan juoksuun. Olen hakenut neuvoa äitiryhmistä ja kokeillut vaikka mitä aina hammasharjojen ja tahnan vaihdosta koko homman muuttamiseksi isoksi loruleikiksi.. Leikkien ja laulaen hommaa saadaan hetken tehtyä, ennenkuin tyttö kieltäytyä puuhasta kääntämällä päätä pois ja puristamalla huuliaan yhteen. Olen puhunut hammaspeikoista, katselleet sitä suuta peilin kautta ja etsineet harjalla suusta teletappeja. Olen yrittänyt vuorotella, että äiti pesee – nyt sinun vuoro – äiti pesee.. Olen antanut hänen käteensä hammasharjan ja itse pessyt toisella. Olenpa epätoivon hetkillä myös pyöräyttänyt tytön tiiviiksi “mattopaketiksi” pyyhkeen sisälle, että olen saanut hänen hampaansa pestyä.

Toimivin ratkaisu? Kun isosisko Ruby laulaa ja hauskuuttaa, ja äiti pesee. Harmi vain, että ihanan kekseliäs lapsipuoleni Ruby ei asu meillä kokoaikaisesti..

Lue lisää: Olen äitipuoli. 

Hän on hassutteleva pieni tyttö, jolla huumorintajua löytyy. Aina ennen nukkumaanmenoa Annalle on tärkeää sanoa kaikille olohuoneessa olijoille “bye bye” kera isojen vilkutusten. Joskus huoneessa olijat sitten kysyvät, jos he saisivat pusun tai halin.

No, kerranpa sitä sitten Dan kysyi, ja Anna vaan käveli poispäin.. kunnes Ruby kysyi, että entäs hän? Taapero teki tiukan u-käännöksen ja käveli suoraan isosiskonsa luokse ja kurottautui moiskauttamaan pusun suoraan suulle! Dan siihen, että entäs minä? Ja Anna käveli pois kuin ei olisi kuullutkaan, mutta ilme sen paljasti. Hän hassutteli.

Kai muistin sanoa, että Ruby on Annan mielestä ihan paras?

Aikaisempia postauksia Annan kehityksestä:

 

Tagged , , , , ,

7 thoughts on “Millainen on 21 kuukautta vanha Anna?

    1. Joo siis koko muu perhe ei huomioida tai ees nähdä Elsaa mitenkään 😀
      Tai siis – Anna menee antamaan haleja ja pusuja Elsalle, vie hälle leluja yms. Hän tykkää mennä makaamaan Elsan kainaloon, ja kiipeäisi aina Elsan tuoleihin heti kun silmä välttää 😀 Elsa taas tykkää Annan kosketuksesta ja huomiosta. 🙂 Ainoastaan jos Anna sattuu painaisemaan masun kohdalta Elsaa, niin silloin Elsa valittaa. Muistaakseni tästä mainitsin jo jossain aiemmassa kk-postauksessa, mutta Anna ja Elsa tykkäävät pidellä toisiaan kädestä 😀

  1. Meillä suostuttiin pitää suuta auki hampaita pestessä kun sai samaan aikaan harjata äidin harjalla äidin hampaita! 😀 ja tuo imurointi… Meilläkin se on ollut yhtä tuskaa kunnes keksin laittaa lapselle peltorit päähän niin nyt se jopa itse haluaa imuroida 🙂

    1. Ulkosuomalainen kysyy ihan uunona, että mitkä on peltorit? 😀 Mulla tulee mieleen joku pelto-työkalu? 😀 Vai onko ne siis nuo.. öö. Kuulosuojaimet? Tätä on pakko päästä testaa! 😀
      Kokeiluun menee myös tuo, että pääsis äidin hampaita pesemään samalla! Kiitos vinkistä! Tuun kertoo että onnistiko! <3

  2. Heitänpä minäkin lusikkani tähän soppaan.

    En hyväksy tupakointia raskausaikana, mutta en nyt erityisesti tuomitsekaan. Itse olen polttanut enempi tai vähempi koko elämäni. Minulla on kolme raskautta takana ja yhdenkään raskauden enkä imetyksen aikana en ole polttanut.

    Minulla on vaikeasti kehitysvammainen esikoinen. En olisi uskaltanut polttaa seuraavissa raskauksissa ehkä juuri siksi, etten halunnut ottaa vastuulleni lapsen mahdollista vammaa. Kuitenkin myönnän, että kolmannen kohdalla lopettaminen oli paljon vaikeampaa kuin toisen. Esikoisen raskauden alussa en ollut polttanut 10 vuoteen.

    Mutta, todettakoon, että anoppini on polttanut kaikissa raskauksissa vähintään askin päivässä. Kaikki lapset ovat terveitä, hyvin koulutettuja ja saaneet useampiakin omia lapsia. Joten en nyt ehkä kaikkia ongelmia lapsella pistäisi tupakan piikkiin.

    Mitä tulee kommenttiin Elsasta Isin tyttönä, niin samaa ihmettelen vähän minäkin. Siis miksi sinä aina meet Annan kanssa puistoon ym.? Ja Dan on yleensä Elsan kanssa sairaalalla?

    Olet kirjoittanut, että Dan haluaa suoda sinulle ilon terveen lapsen kehityksestä. Ja se on hieno ajatus. Mutta mikä on Elsan oikeus äitiin.

    Kuten aiemmin kirjoitin, äiti on aina äiti, vaikka isä olisi kuinka hyvä. Meillä kun lapset sairastaa, niin äitin syli on kaikkein paras, vaikka meilläkin on hyvä isä perheessä. Samoin, jos joku lapsista on sairaalassa, niin äiti on siellä, koska huonoimmassa kunnossa oleva lapsi tarvitsee mielestäni eniten äitiä. Voi olla, että ajatuskantani on vanhanaikainen.

    Näissä piireissä kauan pyörineenä, olen törmännyt siihen, että äidin on usein vaikeampi hyväksyä lapsen vammaa, kuin isän. Ehkä me naiset ollaan voimakkaammin tunteiden vallassa.

    On totta, että terveet sisarukset joutuvat luopua monesta sisaruksen vamman takia. Minusta kuitenkin eniten joutuu luopua se vammainen lapsi. Hän luopuu oikeudesta hallita kehoaan, juosta, hyppiä, syödä monia makuja, ehkä näkemisestä ja kuulemisesta myös.

    Itseäni siis kun turhauttaa, asetan itseni lapseni asemaan ja ajattelen, jos itse olisin täysin toisen avun varassa.

    Kirjoitit joskus, että ikävöit Elsaa, koska olette jakaneet hoidon näin. Miksi ette siis purkaisi ko. järjestelyä. Jos Dan kuskaisi enemmän Rubya ja Annaa ja sinä saisit viettää aikaa Elsan kanssa.

    Ja vielä, jatka kiitollisuus-postauksia. On kiva lukea, että osaat olla monesta asiasta kiitollinen. Se on lahja, jota ei kaikki osaa.

    1. Hei, vastaan tähän pikaisesti ennen nukkumaanmenoa:

      Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että Danilla ei ole ajokorttia. Jos hän voisi ajaa autoa, niin tilanne olisi aivan eri. Hän voisi viedä Annaa puistoon tai metsään kävelyille ja minä voisin olla Elsan kanssa kotona, eikä aina just toisinpäin. Mutta koska hän ei voi, niin.. Minä olen kuskin osana. Sen takia Dan jää aina sairaalalle, koska minä voin sitten tulla autolla hakemaan tai viemään.
      Danilla ei ole ajokorttia terveydellisistä syistä, koska hänen polvensa on suoraksi lukkiutuvaa sorttia 😀
      Asiaahan monimutkaistaa vielä se, että en voi vain ottaa Elsaa yksin autoon ja lähteä. Aina pitää olla toinen aikuinen autossa mukana.

      Ei siinä tosiaan ole sen kummempaa. Teen Elsan kanssa sitten asioita kaksistaan, kun Anna on nukkumassa tai kun Dan tai Ruby puuhastelee Annan kanssa. Toivon tarjoavani siis tarpeeksi niitä hetkiä äidin kanssa, kun pystyn. Ja vaikka en pystyisikään, niin silti annan ainakin spesiaalihaleja <3

      Tupakka on tunteita herättävä, sen olen huomannut 😀 Ja tosiaan, ihana että et tuomitse. Koska se tuomitseminen ei auta ketään!
      Nyt minulla katkeilee ajatus, kysy vain uudestaan/tarkennuksia jos jäi jotain epäselväksi! Minun on kaaduttava petiin 😀

Leave a Reply