Infoiskut, Perhe-elämä

Ulkoillaan pyörätuolilapsen kanssa!

Tekemisen keksiminen lapselle kuin lapselle voi olla hankalaa, niin entäs sitten vammaiselle lapselle?

Vammat eivät ole este

On tärkeää muistaa, että vammat ovat vain muistettavia rajoitteita. Vammat on jatkuvasti tiedostettava, jotta ne voidaan ottaa huomioon aktiviteettia järjestettäessä. Mutta ne eivät ole este. Ei missään nimessä.

Elsan rajoitteisiin kuuluu:

Diskineettinen ja dystoninen cp-vamma, joka vaikuttaa hänen koko kroppaansa. Dystoninen tarkoittaa, että hänen lihaksensa voivat yhtäkkiä jäykistyä tai veltostua hänen tahdostaan riippumatta. Diskineettinen tarkoittaa, että hänellä ilmenee pakkoliikkeitä. Hän ei voi istua ilman tukea, seisoa tai kävellä itse. Hän ei jaksa pitää päätään pystyssä ilman tukea, ja hän tarvitsee apua käsiensä hallitsemisessa.

Tämän lisäksi hänellä on aivoperäinen näkövamma, mikä muun muassa tarkoittaa sitä, että hänen näkökenttänsä on normaalia pienempi. Nyrkkisääntönä on, että hän ei näe nenäänsä alemmas. Parhaiten hän näkee suoraan eteensä. Silmälaseilla korjataan hänen likinäköisyyttään.

Hän on myös kuuro. Ilman sisäkorvaistutteitaan hän ei kuule mitään.

Lähes jokaista aktiviteettia pystyy soveltamaan niin, että vammainen pystyy siihen osallistumaan

Kun suunnittelen leikkiväni lasteni kanssa, otan huomioon kaiken ylläolevan. Mietin miten saisin Elsan mukaan tilanteeseen. Mihin apuvälineeseen hänet laittaisin, miten hän voisi osallistua? ”Miten” kysymykseen vastatessa pitääkin olla hyvin tietoinen lapsensa rajoituksista, siitä mitä hän ei pysty tekemään, jotta voisi sille löytää ratkaisun.

Mitä vammaisen lapsen kanssa voi siis tehdä?

Ulkoilu on yksi meidän perheen suosikkipuuhista, vaikka hyvin väsyneenä kodin ulkopuolelle meneminen vaatii joskus paljon. Mutta aina se on yhtä palkitsevaa.

Huomioitavaa

  • Paikan esteettömyys. Pääseekö siellä kulkemaan pyörätuolilla? Onko hissejä, ramppeja, tasaisia ja tarpeeksi leveitä kulkuväyliä?
  • Parkkipaikka: Miten lähelle päämäärää pääsemme parkkiin? Pääsekö parkkipaikalta päämäärään helposti? Onko parkkipaikalla huomioitu tarvitsemamme tila auton ympärillä, eli onko siellä tarpeeksi leveitä invapaikkoja?
  • Sää: Pyörätuolilaisen pukeutuminen – tarvitseeko lämmintä, tuulenkestävää vai mahdollisimman kepeät vaatteet? Onhan mukana sadesuoja?
  • Pakkaa kaikki tarvittava mukaan: apuvälineet, pyörätuoli, lääkkeet, happitankki. Älä unohda lasta.
Elsa juomassa vettä.

Ihan keskelle ei-mitään me emme pääse. Me tarvitsemme vähintään leveän polun, missä Elsaa työntää. Elsan tuoli on kuin jykevät lastenrattaat, minkä vuoksi hyvin kuoppaisellakin tiellä olemme päässeet menemään, montuista vain vauhtia ottaen. Tämän ottobockin kestävyys on kyllä tässä perheessä testattu monenlaisissa olosuhteissa!

Tämä on onnistunut, koska Elsa rakastaa pomppuilevaa kyytiä. Mitä enemmän töyssyä, sitä hauskempaa tällä lapsella.

Voisi olla toisinkin. Hän olisi saattanut olla herkempi kuulo- ja näkövammojensa vuoksi ja vain pelätä poukkoilevaa menoa.

Joskus silti on ihan kiva vain pysähtyä ja pidellä isiä kädestä.

Me käymme kävelemässä lähimaastossa erilaisissa puistoissa ja metsissä, missä menee julkinen kävelyreitti. Yleensä näillä virkistysalueilla on ilmainen pysäköinti vammaisen pysäköintiluvalla (blue badge), ja parkkiin pääsee aivan lähtöruudun tienoille.

Kuva Hengisbury Headin alueelta

Suosikkejamme ovat

Olemme myös menneet ihmettelemään paikallisia nähtävyyksiä Elsan kanssa, esimerkiksi Bournemouthin Oceanariumia ja naapurikaupungin Weymouthin SeaLife Centeriä.

Weymouthin Sealifessa ihmeteltiin valoja ja kaloja suu auki. Niin teki minun lisäkseni myös Elsa.

Siis, muut kävelee ja lapsi istuu? Mitä ulkoilua se sellainen on?

Pyörätuolilaisen ulkoilua. Toiset pyörätuolilaiset saattavat pystyä itse lykkimään pyörätuoliaan, toiset liikkuvat sähköpyörätuolin kanssa. Toiset, niinkuin meidän lapsi, ulkoilee “passiivisesti” ja on muiden työnnettävissä.

Mutta ei siinä silti mitään passiivista ole. Elsa nauttii kaikilla aisteillaan ulkoilusta. Tuulisella säällä hän kikattaa kuin sokerihumalainen, jos vain tuulen annetaan lyödä hänen kasvoilleen. Ja kukapa ei rakastaisi auringonpaistetta?

Elsa ottaa aurinkoa.

Hän seuraa tarkasti ympärillä tapahtuvaa. Jo pienestä pitäen hän on rakastanut liikenteen tarkkailua, eritoten isot keltaiset bussit saavat hänet innostumaan! Jos vaan saamme implantit pysymään paikoillaan, hän kuuntelee tarkkaan metsän ääniä, meidän höpöttelyä, tuulta, meren kohinaa. Hän rakastaa metsän vehreyttä, puita ja puskia.

Jos pyörätuoli kulkee tasaisen unettavasti, no, lopputulos on helposti arvattavissa. Mikäs siinä, torkkuessa raittiissa ilmassa!

Sää

Yritämme ulkoilla mahdollisimman säännöllisesti. Isommille kävelyretkille pyrimme lähtemään ainakin kerran viikossa. Emme ulkoile Elsan kanssa, jos vettä tulee taivaalta enemmän kuin ripotellen. Se kun ei ole vain pukeutumiskysymys, vaan kyseessä on lapsemme turvallisuus sekä esteettömyys.

Turvallisuus? Meillä on Ottobockin oma sadesuoja Elsan pyörätuolille, mikä kyllä pitää Elsan ja tuolin kaatosateessakin kuivana. Mutta tulemmeko huomaamaan, jos Elsa alkaa kakomaan sadesuojan alla? Jos hän yhtäkkiä tarvitsisikin apua, miten helposti pääsemme hänen avukseen ilman, että ottaisimme sadekuvun pois? Entä jos Elsa kastuu, ei kai hän vain tule kipeäksi?

Esteettömyys? Oli polku miten leveä tahansa, siitä tulee rankalla sateella täysin kelvoton pyörätuolilaiselle. Syvä mutavelli + pyörätuoli = jumissa. Asfaltilla tietysti OK.

Lähteminen tuntuu joskus aivan ylivoimaisen työläältä.

Elsaa varten pitää olla mukana niin paljon. Pyörätuolia takakonttiin tunkiessa suusta joskus lentelee piilotetut ärräpäät (“perrrrrrjantain vattu!”). ja kerran jos toisenkin on lähiliikenneympyrästä pyörähdetty takaisin kodin suuntaan, kun jotain jäi vielä.

Mutta mitä sitä pienistä, kun on huippupalkka. Ulkoilun jälkeen Elsa on aina raukean hyväntuulinen ja nukahtaa yöunilleen helposti.

Joskus ulkoilemme ihan vain omalla pihalla
Ulkoilemme myös, vaikka lapsella olisi vähän köhää. Silloin mukana on muun lisäksi veren happitasoja mittaava saturaatiomittari.

Kysyttävää?

Jäikö tästä kysyttävää? Unohdinko avata jotain ulkoiluun liittyvää?

Yksi, mistä ei ollut puhetta, on leikkipuistot. Leikkipuistoja on täällä vähän kaikkialla, mutta pyörätuoliystävällisiä ei niinkään. Elsa rakastaa kiikkumista, mutta tällä hetkellä ainut hänelle sopiva kiikku mistä olen tietoinen, on tämän mallinen:

Elsa ja Anna kiikussa vuosi sitten

Toinen todennäköisesti sopiva on pyörän lastenistuinta muistuttava kiikkutuoli (Mirage-tuoli), johon saisi tukivöitä pujoteltua. Tällaisia olemme nähneet parissa leikkipuistossa. Emme ole sitäkään vielä kokeilleet vöiden kanssa..

Mutta voi olla, että en vain ole vielä löytänyt sitä paikallista pyörätuolilasten leikkipuistoa. Laitankin kyselyä menemään…

Aikaisemmin juttusarjassa julkaistut:

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia:

 

Tagged , , , , , , , ,

Leave a Reply