Perhe-elämä

Kirjoita vain: Opettelemme jakamaan yhdessä

Kuin kaksi marjaa, he istuivat vierekkäin. Kaksi samanikäistä ja -kokoista lasta, syömässä metsäretken päätteeksi pientä välipalaa. Äidit istuivat lasten vieressä, auttaen ja ohjeistaen. Kun Anna meni ja nappasi toisen lapsen kädestä ruokaa, minä ojensin. “Ei me toiselta ruokaa oteta, katso, sinulla on tässä ihan oma pussi täynnä ruokaa!” Anna tyynesti otti omasta pussista maissinaksun ja söi sen. Ilman kitinöitä tai kitkaa lasten välillä. Seuraavan naksun Anna kuitenkin ojensi “Auroralle”. Aurora otti Annan ojentaman maissinaksun ja laittoi sen suuhunsa. “Olipa se kiltisti tehty, hyvä tyttö!” sanoin samalla, kun Auroran äiti ohjeisti Auroraa: “Kiitäthän Annaa, eikö hän ollutkin kiltti kun antoi sinulle omastaan?” Aurora viittoi kiitos.

Hetken aikaa pellavapäät keskittyivät syömään omia naksujaan ja kuuntelemaan äitiensä juttelua. Kun lasten mielestä äidit menivät ihan liian syvälliseen keskusteluun vaippojen eroista, he veivät keskustelun välittömästi muille raiteille. Aurora otti tarkasti yhden maissinaksun pinsettiotteeseen ja ojensi sitä Annan suuntaan. Anna vilkaisi Auroran keskittynyttä ilmettä, ojennettua naksua ja sitten taas kasvoja. “Aurora haluaa antaa sinulle naksun,” minä ohjeistin liikuttuneena. Anna otti naksun. “Sanothan kiitos?” “Ta,” Anna sanoi.

“Juuri näin, hyvä tytöt! Toiselta ei oteta ilman lupaa, vain jos toinen haluaa jakaa omastaan sinun kanssasi!” sanoin ja kiitin hienosta kuuntelusta.
“Niin ihanat lapset meillä,” sanoin Auroran äidille.

Kirjoita vain” on juttusarja, jonka pääpointti on punaisen langan puuttuminen. Näillä postauksilla ei itsessään ole tarkoitusta, sanomaa tai tärkeää viestiä. Ne ovat kuvauksia arjesta, tunnelmia, mitä vain, mille ei muuta ”julkaisupaikkaa” ole. Sitä kuuluisaa höpöhöpöä.

Juttusarjassa aikaisemmin julkaistut:

Tagged , , , , , ,

Leave a Reply