Perhe-elämä

Kiitos juuri sinulle, joka…

Tuijotan ihan sanattomana tietokoneeni ruutua. Hyväksyn kommentit, en osaa sanoa mitään. Muutaman tunnin päästä istahdan kahvitauolle ja vilkaisen puhelimen ruutua. Lisää onnitteluita. Silmät kostuneina hyväksyn kommentit. En osaa vieläkään sanoa mitään.

Tuli ohikiitävä hetki, jolloin pystyin soittamaan viikottaisen puheluni vanhemmilleni Suomeen. Äitini henkäisi Skypen linjojen kautta, miten ihania kommentteja blogiini onkaan sadellut.

Niin on, eikö ihmiset olekin ihania!

Te olette ihania. Miten te siellä niin myötäelätte meidän vastakäymisissä ja innostutte hyvistä uutisista. Te pitelette virtuaalisesti kädestä kun minä kahlaan väsymyksen suossa. Kannustatte, kun koen huonommuutta blogini kanssa ja hiljaisuuden pitkittyessä tulette tarkistamaan, että onhan meillä kaikki OK. Jos joku puolittainen negatiivinen kommentti ilmestyy blogiin, te olette siellä varmistamassa, että se kommentoija pysyy ruodussaan.

Voinko siis ollakaan tämän onnekkaampi bloggaaja, jolla on tällaiset tuhansissa päissä kulkevat tukijoukot ympäri maailmaa? Puhun juuri sinusta siellä koti-Suomessa, lukemassa tätä kännykkäsi ruudulta aamukahvillasi. Sekä sinusta, tavaamassa tätä lounastauollasi Brittilandiassa. Sekä sinusta. Kyllä. Juuri sinusta.

Kiitos.

Kiitos että juuri sinä seuraat blogiani. Kiitos, että olet ottanut minuun yhteyttä niin kommentein kuin viestein, kiitos.

Ja vaikka meidän aiemmassa postauksessa mainittu hoivapaketti ei olekaan vielä alkanut, jo tieto sen olemassaolosta helpottaa. Aivan niinkuin teistä lukijoista en ole tavannut pienintä murto-osaakaan, niin silti tieto teidän läsnäolosta avittaa.

Vaikka avun odottaminen nyt tuntuu samalta kuin ne viimeiset ripulitautisen askeleet kohti vessanpönttöä (en mä jaksa niin pitkälle, ei pysty!), niin helpotus on jo lähellä.

Tämä postaus on reagointipostaus, olen vain niin kiitollinen teille kaikille. Eikä kiittää voi koskaan liikaa.

Joten, kiitos.

Ps. Seuraavaksi blogissa tulee.. jotain tällaista:

 

Tagged , , , ,

5 thoughts on “Kiitos juuri sinulle, joka…

  1. Kiitos sinulle kun kirjoitat tätä blogia niin avoimesti, rehelliseti ja helposti lähestyttävästi. Luen usein mutta aivan liian harvoin kommentoin. Olen onnellinen perheesi puolesta, ihanaa kun saatte apua! <3
    Mukavaa alkanutta elokuuta, on ihana piipahdella blogissasi lukemassa kuulumisia ja samalla myötäelää arkeanne.

  2. Oman tämän keväisen sairastumisen vuoksi olen käynyt paljon läpi tunteita, häpeä mukaanlukien. Häpeä siitä, että en ole yhteiskunnan tuottava osa – ja mitä jos en enää koskaan olisikaan. Jouduin miettimään omaa suhtautumista yhteiskunnan ns.heikompiin.
    Mutta näinhän se on YHTEISkunnassa eläessä. Pidetää huolta kaikilla tapaa kaikista jäsenistä. Myös niistä, jotka ei sairauden tms. vuoksi pysty sitä tekemään. Ne, jotka on niin ONNEKKAITA, että pystyvät terveenä tienaamaan ja maksamaan veroja, niin tekevät näin. Jos jollakin olisi jotain negatiivista sanottavaa teidän tilanteesta, niin se kertoo heidän hyvin surullisen raadollisesta maailmakuvasta ja niille kommenteille ei tarvitse antaa mitään arvoa teidän elämässänne.
    Jos haluat käydä blogissani: http://www.mariaisstrong.blogspot.com

  3. En ole koskaan kommentoinut mutta nyt haluan…Kiittää Sinua blogista,joka on niin avoin,rehellinen ja lämminhenkinen ja joka saat minut vuoroin nauramaan ja vuoroin itkemään liikutuksesta ja surusta vastoinkäymisissä. Puhut niin kauniisti perheestäsi:)

  4. Kiitos sinulle Maiju siitä että jaat arkeasi, olet avartanut minunkin maailmaani. Olet usein ajatuksissa! Elsa on onnentyttö, kun on saanut sinut ja Danin vanhemmikseen! Ja tietysti Anna myös, ja Ruby! Kaikkea hyvää koko perheelle!

Leave a Reply