Perhe-elämä

Juuri nyt: Äiti osti jotain VAIN ITSELLEEN.

Minä en kaihoa materiaa. Kyllä minä lapseni ja mieheni pidän vaatetettuna ja rakastan nähdä heidän kasvoillaan sen innostumisen ilmeen, kun he saavat jotain mitä ovat pitkään halunneet. Mutta en minä itselleni. En edes oikein tiedä miksi.

Kiitos kirotun ja rakastetun Kalenterimanian, olin löytänyt käsitteen travellers notebook. Siitä alkoi kuukausia kestänyt tutkimustyö. Ihastuin Webster Pages Color Crusheihin, mutta enhän minä sellaista raaskisi ostaa. Kävin siis lävitse niin wishin, ebayn, etsyn kuin aliexpressin. Tutkin Pinterestiä, ihastelin lisää kalenterimaniassa, huomasin löytäneeni juuri sen oikean. Sen, joka tuli jopa minun uniini, koska siitä oli kehittynyt minulle oikea pakkomielle.

Kuin viimeisenä oljenkortena tein itse travellers notebookin, johon käytin vaippapaketin pahvilaatikon, kaunista kukkapaperia ja kuminauhaa. Siihenhän piti mahtua blogivihko, personal planner ja bullet journal. Ylpeänä tätä kansion kokoista tekelettä käytin viikon, ennenkuin turhauduin juuri sen massiivisuuteen.

Yhtenä iltana olin taas kuolaamassa Webster Pages Color Crushin perään, kun Dan päätti puuttua pelinkulkuun.

“Osta se nyt,” tuo lasteni isä sanoi.
“En mä voi..” minä ärähdin ja klikkasin auki toisen kuvan Pinterestistä.
“Miksi?”
“No.. koska…”
“Se olisi sinulle?”

Paria minuuttia myöhemmin minun protesteistani huolimatta olimme suorittaneet ostoksen netissä – ja vähän yli viikon päästä istuin autossa yksin. Etupenkillä makasi viattoman näköinen pahvilaatikko. Sydämeni hakkasi. Lujaa. Minua jännitti kuin ensitreffeillä. Entä, jos en tykkääkään siitä? Jos se ei olekaan sellainen kuin kuvittelin?

Kannoin laatikon avaamattomana sisälle ja valahdin sohvalle. Kädet täristen avasin laatikon..

Se oli isompi ja vaaleampi kuin oletin. Käteen se tuntui juuri oikealta. Pienen tutustelun jälkeen se on vielä ihanampi kuin uskalsin toivoakaan. Siihen mahtuu Nuuna-vihko, ja mikä kaikkein parasta.. Koko tämä komeus on minun.

Tätä siis on rakkaus materiaan. Minun on tätä niin vaikea niellä.. Miten esine voikaan tuottaa näin paljon nautintoa. Suoranaista onnea. Pelkästään vilkaisu tähän minun omaan Color Crushiin saa hymyn nousemaan huulilleni.

Toisin sanoen, olen rakastunut.

(Jos tunsit syvää sielunsisaruutta kanssani, koska olet kokenut samaa, tiedät, että paikkasi on kanssani yhdessä tuolla kalenterimaniassa. Siellä kaltaisemme kalenteri- ja vihkonörtit voivat turinoida rauhassa, kokea sielunsisaruutta ja tarjota vertaistukea toisille manialaisille.)

Milloin sinä olet viimeksi kokenut materiasta onnea?

Jakakaa minulle ihanat tarinoitanne kaiken tämän konmarituksen ja minimalismin keskellä siitä, miten joku ostos voi oikeasti tuottaa näin paljon iloa…! (Ehkä siis vieläkin kärsin vähän syyllisyydestä. Miksi? En tiedä. Koska käytin rahaa itseeni?)


I’m in love. I finally got myself one of these travellers notebooks that I’ve been secretly obsessing over for months. This beauty is Webster pages Color Crush Floral Navy Travellers Notebook and it is even more beautiful in real life than in photos over the social media. Did I say I’m in love? (Sorry Dan. I love you too.)

Tagged , , ,

3 thoughts on “Juuri nyt: Äiti osti jotain VAIN ITSELLEEN.

  1. Ihana, että sait jotain kerrankin itsellesi. Itsekin ostan mieluiten lapselle ja miehelleni. Mutta oi, mikä onnentunne tuli, kun hankin itselleni kotihoitotuella kitkuttelun jälkeen töihin paluuta varten uudet farkut. Siis uudet housut ja vieläpä farkut, ihan itselleni. Niissä tiivistyi niin monia tunteita.

  2. Ihan Sinun näköisesi ja tyyliisi sopiva 🙂 Ja on muutakin muutosta: olet käynyt kampaajalla! Hyvä look 😉 näytät upealta, korostaa kasvoja kivasti! (Vai mitä ihmettä tuossa ekassa kuvassa on kun näytät erilaiselle 🙂
    Terveisiä heinäkuisesta Suomesta koko perheelle 🙂

Leave a Reply