Perhe-elämä

Bournemouth tutuksi: Lansdowne Road

Viikko sitten kävellä humpsautin mennä uudelleen alkaneeseen terapiaani. Tällä kertaa se järjestettiin Bournemouthin yliopiston takana olevassa terveyskeskuksessa, ja aurinkoisen sään myötä otin kameran mukaan. Jalkaa toisen eteen viskoessani ajatukseni lähtivät vaihteeksi suorastaan loikkimaan, ja muistelin vaihto-oppilasaikojani.

Asuin silloin Lansdowniin rakennetussa uusimmassa opiskelija-asuntolassa, ja kävelin tuon yhteen suuntaan vähän päältä kolmen kilometrin matkan melkein päivittäin.

Eipä tiennyt tyttö tuo, että silloinen koulumatkani reitti muuttuisi vielä kotikadukseni.

Yleensä tällaiset suoran tien kävelyt ovat suorastaan tylsiä tallustaa, mutta Bournemouthin vehreydestä johtuen maisemat tuntuivat vaihtuvan jatkuvasti.

Yliopistoa lähestyessäni huomasin edelleen muistavani jokaisen hullunkurisen talon, mieleenpainuvimmat aitojen koristukset ja sekä ne kauneimmat puut.

Jopa odotin näkeväni tämän pienen paljaan nurmikkoalueen; juuri sen, jonka mielessäni olin nimennyt keijukaispuistoksi. Siihen auringonsäteet tuntuivat aina osuvan viistosti, ja rujosta hoitamattomuudestaan johtuen siinä vehreässä laikussa pystyi aina aistimaan jonkinlaista taikaa.

Matkan varrella kulkijaa on aina tervehtimässä joukko pulusia sekä oravia, ja joskus jopa niitä nakuttajia. Miksi niitä kutsutaan? Tikkoja!

(Ei, en iskenyt hakukoneeseen “Nakke Nakuttaja” ja katsonut, miksi Wikipedia nakuttajan tunnisti. Krhm. Muuten olisin mennyt sanalla woodpecker. Kahviaa!)

Yliopistolla kurvikkaan ilmeikäs puu edelleen seistä jökötti paikallaan, aivan laajan yliopiston parkkipaikan vieressä.

Moni muu asia näytti muuttuneen yliopistolla. Oli uusia jo valmiita rakennuksia, ja yksi iso rakennustyö näköjään meneillään.

Mutta tämä puu oli paikallaan. En tiedä miksi, mutta olen aina tästä puusta tykännyt. Olin iloinen, että se oli edelleen paikallaan.

Kyllä, minä rakastan puita. Niiden pysyvyyttä, korkeaa ikää, niiden tuomaa tunnelmaa ja .. niin.

 

 

Tagged , ,

2 thoughts on “Bournemouth tutuksi: Lansdowne Road

  1. Hahaa! Minä aikoinaan olin matkalla niin ikään yliopistolle ja menin matkalla tosi kivannäköistä asuntokatua pitkin. Kotiin tultuani tarkistin kartassa missä olin ollut ja ajattelin, että siellä olisi tosi kiva asua.

    Kyllä onkin tosi kivaa, täällä me nyt asutaan! 😀 Vaikka ei ihan yhtä nätti olekaan kuin teidän tienne. 🙂

Leave a Reply