Muut

Kun himo piirtämiseen otti vallan

Tiesittekö, että on olemassa kahta erilaista luovaa mielentilaa?

Näin ainakin minulla. On todennäköistä, että jokainen luova ihminen kokee luovuuspuuskat ja tekemisen omalla yksilöllisellä tavallaan. Ehkä näitä luovuustiloja on jopa enemmän kuin kaksi! Toisin sanoen, minä opin itsestäni viikonloppuna paljon uutta.

Minulle tuli suunnaton tarve piirtää. Sitä on vaikea kuvailla ihmiselle, joka ei kyseistä tunnetta ole koskaan itse kokenut – se on kuin suunnaton eläimellinen himo rakasteluun, tai hevosen liikuntapaineet. Minulla ei edes ollut mitään inspiraatiota, ei valmista kuvaa mielessä mitä paperille haluaisin ilmestyvän. Oli vain tarve saada kynä paperille.

Yleensähän tällaisessa tilanteessa olen vain etsinyt netistä jonkun kuvan, jota olen käyttänyt mallina. Nyt halusin oppia jotain uutta. Heli vinkkasi Youtube-videoista, joita kävinkin kuumeisesti vilkuilemassa.

Sitten löytyi tämä.

Saatoin alkaa piirtämään. Annoin vain kynän liikkua paperilla, ilman minkäänlaista suoritusjännitystä. Ensimmäistä kertaa en pelännyt, että “entä jos se menee pilalle“. Ehkä viimein ymmärsin, että ei ole sellaista piirrosta olemassakaan kuin pilalle mennyt piirustus. Oli vain kynän jälki paperilla.

Ja se rauha.

Kirjoittaessani mieleni suorastaan kiehuu ajatuksista, mielikuvista ja erilaisista ideoista. Sormeni takovat näppäimistöä kuin itsestään, selvittäen ajatuksieni vyyhtiä. Etsien sitä selvyyttä, kirjoitukseni punaista lankaa, ja saan luovuuden orgasmeja jokaisesta onnistuneesta virkkeestä. Juuri niistä, jotka onnistuvat kiteyttämään selkeästi sekaisen ajattelumaailmani ja tuomaan tunteeni sanojen muodossa esille.

Piirtäessäni moista ei ollut. Pääkoppani oli kerrankin hiljaa. Oli vain tyyni rauhallisuus. Ei mitään häiritseviä ajatuksia, ei kiljuvia “muista sanoa minut, muista laittaa minut ylös!” pohdintojeni tuloksia polkemassa jalkaa kuin uhmaikäinen lapsi. Aivan kuin joku olisi laittanut mieleni äänettömälle. Koin tunteita, mutta ne olivat kaikki rauhallisen seesteisiä.

Enkä kertaakaan ollut tuloksia kohtaan kriittinen. Koska sillä ei ollut mitään väliä, mitä onnistuisin tekemään. Kunhan sain piirtää.

Nämä piirrokset syntyivät silloin. Enkä edelleenkään sano, että teknillisesti tai anatomisesti olisivat oikein tai hyviä, mutta ne ovat nyt luonnosteluvihkossani muistutus siitä yksinkertaisesta mieleni hiljaisuudesta, jonka ne saivat aikaan. Siitä luovuuden tyydytyksestä.

Oletteko te kokeneet samaa?

rakkaudellam

Tagged , ,

4 thoughts on “Kun himo piirtämiseen otti vallan

  1. Piirrä lisää! Näitä mielellään ja sellaisella positiivisella kateudella katsoo! Osaisinpa minäkin! 🙂 Vaikka todellisuudessa inhoan piirtämistä useasta eri syystä johtuen. 😉 Että en ole kokenut tuota kuvaamasi tunnetta piirtämisen suhteen!

    1. Yes boss! Ja ei kun harjoittelemaan! Voisin hyvin kuvitella, että tällainen samankaltainen tunne tulee vaikka käsitöitä tehdessä, tai vaikkapa laulaessa! Minullahan noita tehdessä ei kävisi muuta kuin että alkaisin hermostuneesti kikattamaan, olenhan ihan käsi niissä ! 😀

Leave a Reply