Perhe-elämä

Kun masu yhtäkkiä ahdistikin..

Yhtäkkiä olo ei ollutkaan ollenkaan hyvä omassa kehossani. Ahdisti. Pohdin jo, että oliko kaikki sanailuni blogin puolella vain uhoamista – enkö sittenkään tarkoittanut sitä, mitä sanoin? Että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen, ja haluaisin liikkua vain terveydellisistä syistä?

Ällötti. Kuvotti oma ajatusmaailma. Tuijotin menkoista turvonnutta mahaani makuuhuoneen peilistä ja teki mieli itkeä. Puhisin Helille Skypessä, että huikentelevat hanasepät sentään, olo on kuin olisin raskaana. Katso, kahvikupinkin voisin tasapainottaa tähän masun päälle, nojaamaan tissejä vasten! Raskausmasu täynnä ilmaa!
“Kaljamaha,” nauraa räkätti Heli saaden minutkin kikattamaan.

Helin painostuksesta uskalsin kuitenkin vetää päälleni sen sinisen mekon, jonka anopilta saamallani lahjakortilla ostin. Pelkäsin itkupotkuraivareita pallomahan takia, mutta niitä ei tullutkaan. Mekko olikin kiva!

Perjantaina kärräsin tyttären ja itseni kiropraktikolle.
“Mites sitä ollaan jaksettu?” kiropraktikko tiedusteli, ja minä vaikersin “joulukiloista” ja ahdistuksesta.
“Menepäs masulles tuohon penkille,” sanoi hän tunnusteltuaan selkärankaani hetken. Kätensä hän asetti lapaluiden tienoille ja käski vetäistä syvään henkeä ja laskea ne ilmat pellolle hitaasti. Kun keuhkot olivat tyhjät, poika rusautti selkäni.
Mikä pamahdus!
Tuntui kuin koko huone olisi raikunut.

“Miltäs nyt tuntuu?” hän ehti jo kysäistä, kun minua alkoi naurattaa. En edes ollut tajunnut, että selkä oli ollut noin jumissa ja kipeänä! Yhtäkkiä koko kroppaan levisi hyvänolontunne: oli helpompi hengittää! Kaikki kireys oli poissa, mitä en edes tiennyt olevan olemassa.
Opiskelija teki vielä muutaman taian, ja käski sitten nousta istumaan.
“Vau Maiju!” hän sanoi, kun minä olin istuma-asennossa ja katselin tyynyllä makailevaa Elsaa. “Sun ryhti on tosi hyvä!”

Kävellessäni kotiin tajusin, kuinka kävelin selkä suorana. Miten pitkä olo minulla olikaan! Aivan kuin pääni olisi yltänyt pilviin. Ymmärsin, kuinka huonovointisena olin todennäköisesti kulkenut selkä kyyryssä. Ei ihme, että yhtäkkiä maha oli tiellä niin paljon. Kun huonoryhtisenä sen oikein “työnsin” esille.
Masu ei enää ahdistanut, ei yhtään. Koska pystyin liikkumaan! Askel oli kevyempi!

Kiitos, kiropraktikko.

Tagged , , , , ,

2 thoughts on “Kun masu yhtäkkiä ahdistikin..

Leave a Reply