Muut

Meriannen – Maailmanmatkaaja

Onhan siitä ollut puhetta vaikka kuinka, miten maailmaa olen jo kiertänyt. Jokin aika sitten lukijalta heitettiinkin minulle kysymystä, että no missä sitä olen käynyt & miksi. Koska minusta on aina ihana itsekin muiden blogien lukijana oppia lisää bloggaajan taustoista, niin täältä nyt pesee #throwbacktuesdayn merkeissä meikäläisen taustoista! Valitettavasti reissukuvaukset joudun rajaamaan vain täysi-ikäisyyden rajapyykin ylittävälle ajalle, sillä omalla koneellani ei aiempien reissujen kuvia löytynytkään…

19-vuotiaana olin saanut valkolakin ja työskennellyt kesän kotikaupungissani valmistautuen lähtöön. Minähän pikkuruisen kotikaupunkini tomut pölyttäisin kehostani alta aikayksikön lähtemällä pesästä vauhdikkaasti – enhän koskaan aiemmin ollut asunut omillani, ja ensimmäistä kertaa lähtiessäni lentää hurautin Hong Kongiin. Tosin se oli vain välietappi matkallani Australiaan, mutta vietin tuolla ihmisvilinässä pari päivää peläten, jännittäen ja kauhistuen omaa hurjuuttani. Kyllä sitä itse kukin saattaisi kyseenalaistaa oman mielenterveytensä, kun itsensä tällaiseen paikkaan pistää – kun ei kertaakaan ole esimerkiksi ollut vuokralla aiemmin, vaan suoraan vanhempien katon alta lennähtää toiselle puolelle maapalloa.. Ensimmäisenä yönä majapaikassa pelotti, toinen meni jo paljon rennommin. Päiväsaikaan tutkin Kowloonin aluetta, iltaisin kuljin siksakkia kaupungin kaduilla suu auki. Oispa tuota naimisiinkin päässyt heti siltä seisomalta, jos olisin halunnut. Tajusin siinä torjuessani naimaehdotusta, että no niin, on se varmaan oudon näköistä kun tällainen tosi nuoren näköinen blondi tyttönen kulkee yksinään Hong Kongin kaduilla selkeästi ilman mitään päämäärää.. Hups.

Mutta tuolta sitä sitten lennettiin Sydneyyn, Australiaan!

En ollut kauheasti tehnyt taustatutkimusta Australiasta ennen lähtöä, kunhan huolehdin viisumit ja sen sellaiset kuntoon. Sydneyssä majoitun hostelliin, mistä käsin järjestin kaikki pakolliset kuntoon pankkitilin avaamisesta lähtien. Hostellin yläkerrasta löytyi yllättäen sauna, missä toisena iltanani Sydneyssä käväisin kylpemässä. Siellä rikkonaisella englannillani ryhdyin juttelemaan mukavanoloisen saksalaispojan kanssa, joka muutaman kuukauden aussikokemuksellaan innosti minua lähtemään Sydneystä niin pian kuin mahdollista tutustumaan itärannikkoon. Minähän yllytyshulluna heti seuraavana päivänä varasin lennot Cairnsiin, mistä lähdin valuttautumaan pikkuhiljaa itärannikkoa pitkin takaisin Sydneyyn. Välillä töitä tehden niin yökerhossa baarimikkona kuin kreikkalaisessa ravintolassa yiroksia valmistaen. Katsastin Great Barrier Reefin, biletin kuin vain juuri parikymmentä täyttänyt tyttö vain voi, ja kuukausien päästä löysin itseni taas Sydneystä yhdessä saksalaisen tytön kanssa, jonka olin tavannut reissuillani. Hänen kanssaan lähdimme banaanifarmille töihin, koska emme halunneet lähteä vielä takaisin Eurooppaan – kolme kuukautta farmitöitä tekemällä sai viisumiaan pidennettyä vuodella.

Banaanihommien jälkeen kävimme vilkaisemassa Ulurun alias Ayer’s Rockin, minkä jälkeen kävin moikkaamassa serkkua ja tämän perhettä Uudessa Seelannissa.

Voitte uskoa miten upea fiilis oli vuokra-autolla huristella menemään Lord of the Ringsin maisemissa elokuvien sountrack soiden…!

Sieltä takaisin Sydneyyn, mistä lähdin vieläkin etelämmäksi Melbourneen. Siellä tein myyntimiehenä töitä muutaman kuukauden, kunnes saksalainen kaverini tuli luokseni käymään. Kävimme vilkaisemassa Great Ocean Roadin ja menimme sitten Perthiin, mistä matkustelimme länsirannikkoa ylöspäin etappi etapilta. Länsirannikko on paljon asutukseltaan paljon tyhjempi kuin itäinen siskonsa, ja henkilökohtaisesti tykkäsinkin siitä puolesta mannerta enemmän. Broomessa kävimme ratsastelemassa vähän kameleilla ja hyppäsin laskuvarjohypyn. Lopullinen kohteemme oli Darwin, missä sain töitä smoothiebaarista tiiminvetäjänä ja hyvin leppoisasti siellä kului muutama kuukausi. Sain tiukalla reppumatkaajan budjetillani säästettyä jopa sen verran, että kävinpä sitten Australiasta lomalla Indonesiassa.

Nimittäin Balilla. Olin poikkeuksellisesti varannut koko loman matkatoimiston kautta, joten minulla oli pari päivää aikaa tutustua pääkaupunkiin ja sitten kuski vei minut ihastelemaan temppeleitä, tulivuorta ja sademetsän rehevyyttä. Koin norsukyydin, silittelin ja syötin apinoita, ihastelin ikivanhoja temppelirakennuksia ja nautin siitä, kuinka puolet vähemmällä rahalla sain Balilla hotellimajoituksen, kuin mitä Australiassa sängyn hostellista. Vaikka nekään hostellien hinnat eivät kauhistuttavia tuolloin ainakaan olleet..

Balilta palasin hyvin virkistyneenä takaisin työsorvin ääreen Darwiniin.. Sitten ilmestyin vanhempieni kotioven taakse heille täysin yllätyksenä, koska viisumini oli mennyt umpeen.

Alkoi opiskelijaelämä.

Opiskelin Alkio-opistolla historiaa ja kulttuuriantropologiaa, ja historian luokkatovereideni kanssa kävimme “luokkaretkellä” Skotlannissa. Tutkailimme Edinburghia ja kävimme morjestamassa Loch Nessia.

Australian reissujen matkatoveriani kävin morjestamassa pariinkin otteeseen Berliinissä, tutustuen niin näihin paikallisiin nähtävyyksiin kuin paikallisten baarien ja yökerhojen lattioita tanssimalla kuluttaen!

Opiskeltuani matkailua Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vuoden, lähdin suorittamaan ensimmäistä työharjoitteluani Ateenaan. Mitä sillä väliä, että siellä oli vähän mellakoita ja muuta hässäkkää, minä lähdin tutustumaan itseäni kiehtoneeseen historialliseen matkailukohteeseen! Taas tapahtui Australiat, eli matka vähän venähti parista kuukaudesta melkein puoleen vuoteen. Tutustuin hostellin työntekijänä aivan mielettömiin persooniin, niin valloittaviin työkavereihin kuin rohkeisiin maailmanmatkaajiin! Kreikassa minä pian sain “Papan”, yökerho-omistajan, joka minua piti silmällä yöelämässä. Kun alkio-koulukaverini tulivat minua Kreikkaan morjestamaan, tämä Papa lähti meitä viemään sille Ateenan rannalle uimaan, minne vain paikalliset menevät!
Vitsit, mitä muistoja..

Kreikasta melkeinpä suoraan lensinkin sitten vaihto-oppilaaksi tänne Englantiin.

Enkä silloinkaan tosin pysynyt täysin vain Englannin rajojen sisällä – kävin morjestamassa saksalaiskaveriani Berliinissä kuin myös ammattikorkean koulukavereitani Amsterdamissa.

Mutta täällä Englannissa se odottamaton tapahtui.

Kyllä te tiedätte.

Paljon olen siis ehtinyt näkemään ja tekemään, ja ehkä se olikin jo aika rauhoittua ja alkaa muodostaa juuria yhteen paikkaan. Enhän Hong Kongista lähtien ollut pysynyt paikoillani missään pitkään, vaan muutaman kuukauden välein vaihtui asuinpaikka riippumatta siitä, minkä valtion rajojen sisäpuolella oleilin. Ensimmäistä kertaa olen nyt siis pysynyt yhdessä paikassa näinkin pitkään
– ja tiedättekö mitä? Se tuntuu hyvältä.

Minulla ei enää ole levottomia jalkoja.

Tagged , , ,

2 thoughts on “Meriannen – Maailmanmatkaaja

Leave a Reply