Perhe-elämä

Uskon, toivon & rakastan – avoimuuteni maailmalle aivan kuten tyttäreni kuulo.

Minä en ole kaikkein perinteisimmissä mielessä uskovainen, vaikkakin uskon. Uskon johonkin suurempaan, oli tämä voima sitten kohtalo, Jumala, Allah, Krishna tai mikä tahansa muu ihmisen keksimä nimitys sille suurelle selittämättömälle voimalle, jonka uskon olevan tavalla tai toisella liitoksissa kaikkeen ja meihin. Olen avoin muiden uskonnoille, ja pohtimaan niin hengellisyyttä kuin heittämään toiveen ilmakehässä palavalle meteoroidille eli tähdenlennolle. Enkä siksi myöskään kieltäytynyt, kun viime viikolla junamatkallamme Southamptoniin ihana intialainen mies tuli jututtamaan ja huomattuaan tytön implantit, sanoi minulle vähän arastellenkin: “Olen kristitty, ja haluaisin rukoilla tyttäresi puolesta. Antaisitko minun?”
No tottakai.

Tämä pukuun pukeutunut liikemies polvistui tyttäreni rattaiden eteen ja laittoi hellästi kätensä tyttöni otsalle. Ja rukoili. Silmät kiinni, ääneen. Koko hänen olemuksestaan näkyi, kuinka hän keskitti kaikki ajatuksensa ja läsnäolonsa tähän sanalliseen pyyntöönsä tyttäreni puolesta. Hän pyysi Jeesusta näkemään tämän lapsen ja parantamaan hänet, poistamaan kuurouden ja helpottamaan “tämän suloisen äidin” ja lapsen arkea. Sitten hän suoristautui ja kiitti minua leveästi hymyillen, että oli saanut rukoilla tyttäreni puolesta. Minusta se oli niin hullunkurinen asetelma, ja vastasin: “Ehei hei! Kiitos sinulle. Kiitos rukouksestasi! Kiitos.” Se leveä hymy värähti, ja näin hänen ilahtuneen.

Jos siitä rukouksesta ei muuta “hyötyä” ollut, niin ainakin se sai aikaan kahdelle aikuiselle hyvän mielen.

Jo viime viikolla tyttö oli ottanut mittavia edistysaskelia kuulonsa suhteen. Kuitenkin selväksi tuli alusta alkaen ounastelujemme mukaisesti, että oikean korvan implanttia on vaikeampi pitää paikoillaan kuin vasenta. Tyttö on aina ollut vähän toispuoleinen ihana, tykkää hän nimittäin ihastella maailmaa oikealta eikä vasemmalta. Käytännössä tämä näkyy niin, että tytön ollessa makuulla pää on joko nätisti keskellä tai kallistuneena oikealle. Tuolloin vasempi puoli päätä on oikein nätisti paljaana, joten siinä on implanttia helppo pitää – kun taas oikea hankaa lattiaa vasten. Yhtälaillahan tyttö mieluiten katselee maailmaa oikealta niin rattaissa, sylissä kuin kehdossaankin. Kyllä hän vasemmallekin katsoo, ja sillekin puolelle kierii – mutta helpoin ja luonnollisin hänelle on aina ollut tuo oikea puoli.

Näin ollen oikean implantti tipahtaa paikoiltaan helposti, ja audiologilla otimmekin alusta lähtien suunnitelman suosia vasemman puolen implanttia. Säädöt aloitetaan aina siitä, jotta jos tytölle iskee väsy kesken kaiken, ainakin vasen implantti olisi valmis. Paljon tyttö kulkeekin vain yksi implantti päässään – nimittäin se vasen. Tästä johtuen oikean korvan kuulonkehitys raahustaa hieman vasenta jäljessä, ja sen säädöt tehdäänkin hitaampaan tahtiin vasempaan verrattuna. Ensimmäistä kertaa viime viikolla tyttö osoitti olonsa olevan epämukava, kun oikean korvan implanttia säädettiin kovemmalle – ja silloin tehtiin tarkemmat suunnitelmat vielä hitaammasta voluumin nostamisesta kyseiselle implantille. Kalenteriin lisättiin kaksi uutta säätökertaa, jolloin keskitytään vain oikeaan korvaan – ja vasen porskuttaa mennä normaalilla aikataululla.

On näin itse kuulevana vaikea kuvitella, miltä tuntuu kun äänet kuuluvat pään sisällä. Vielä vaikeampaa on miettiä, mitä “toispuoleinen” kuulo tarkoittaa tytölle käytännössä – kun ei vaan tämän mamman mielikuvitus riitä. Lisää soppaan vielä sen, että säätöjen ollessa kesken ja tytön vasta opetellessa kuulemaan, äänet kuulostavat erilaisilta kuin meikäläiselle. Sekin on vaikeaa pohtia, että miltä kaikki loppuunsa tulee kuulostamaankaan, kun implanttikuulo ei vastaa täysin luonnollista kuuloa. Minkälaisesta äänimaailmasta tyttäreni nyt nauttii?

Ja voi, kun hän nauttiikin. Kyllä heti tulee valitusnarinat, jos (vasen) implantti tipahtaa paikoiltaan!

Äiti, en kuule! Äiti! … aah. Parempi. Kiitos.


Tuona torstaina hyväntuulisena juttelin tytölle julkisissa ja sain taas kanssamatkustajat hymyillen katselemaan meitä.. On niin uskomattoman ihanaa päästä selittämään maailmaa tytölle, kun hän reagoi kuulemiinsa ääniin! Kuten ruokavaunun pyörien narinaan junassa, tai junan vessan oven avautumiseen vikisten. Ennen höpöttelin tytölle näön vuoksi, ettei näyttäisi siltä että jollain tavalla jättäisin tytön huomiotta. Ihmisten on helpompaa antaa äidin ja väsymystään itkevän lapsen olla rauhassa, jos äiti juttelee pienelle – eiväthän he voineet tietää, ettei tyttö kuule ollenkaan, ja minun sanani rattaita työntäessä eivät edes välittyisi hänelle kehoni värinän kautta. Mutta nyt…! Nyt hän kuulee. Hän kuulee minut.
Ja rakastaa sitä.

Rautatieasemalla sain idean antaa hyvän kiertää, minkä vuoksi annoin ostamani plusbussi – päivälipun sitä tarvitsevalle. Hän näytti opiskelijalta, joka ahdistuneena kaiveli kukkaroaan etsien kolikoita bussia varten – ja se hänen hengästyneen ilahtunut kiitos antaessani hänelle lippuni, jota en enää tarvinnut.. Se kiitos lämmitti sydäntäni pitkään.

Milloin sinä olet viimeksi antanut hyvän kiertää? Miten sen teit?

Tagged , , , ,

18 thoughts on “Uskon, toivon & rakastan – avoimuuteni maailmalle aivan kuten tyttäreni kuulo.

    1. Kiitos Krista! <3 Ja oli kyllä aivan huippu mies!

      Se post it – lappuidea on kyllä tosi hyvä, pitää jossain vaiheessa itsekin kokeilla! Kiitos kauheasti ideasta! 🙂
      Aivan ihanata viikonloppua sinne teille koko perheelle myös, ystävä! xx

  1. En tiedä, miten kirjoittaisin jotta en kuulostaisi liian laimealta, mutta yritetään: ihanaa, kertakaikkisen upeaa, että tyttö voi nyt kuulla. Mulle tuli niin hyvä mieli teidän puolesta, ihanaa että asiat edistyvät!

    Hmm, olen koettanut pistää hyvän kiertämään viimeksi tänään. Kaupan kassajonossa oli edelläni vanhempi naisihminen, joka laski kolikoitaan… ja laski ja laski, kunnes viimein totesi, etteivät nämä riitäkään. Myyjä jo ehti kysymään, mitä laitetaan pois ja mummo näytti neuvottomalta ja harmistuneelta. Arkailin hetken mutta sain kuitenkin kysytyksi, että anteeksi, paljonko siitä loppusummasta puuttuu. Seitsemänkymmentä senttiä. Kaivelin ne lompakostani. Enpä olisi ikinä uskonut, miten iloinen hymy mummon kasvoille levisi – hyvä mieli siinä tuli itsellekin. Kaupasta poistuttaessa mummo vielä kertoili, että on tullut taksilla pitkän matkan päästä – no, ymmärrettävää että kaikkien ostosten saaminen kerralla mukaansa oli helpotus.

    1. Janni, ei se kuulosta yhtään laimealta! Niin ihana että elät meidän iloissa mukana ! <3 Ja tää on tosiaan aivan mieletöntä, ei tätä edelleenkään ihan täysin käsitä … Elämä on niin erilaista nyt, kun tyttö voi kuulla!

      Oi, miten ihanaa lukea kuinka autoit tuota mummoa – ja miten pieni asia se lopulta olikaan, ja se piristi varmasti mummonkin päivää hurjasti! Nämä pienet muiden muistamiset ovat niitä parhaimpia! Tekisi mieli vain laittaa hirveä kasa huutomerkkejä tähän, niin hyvälle tuulelle tulin tästä siun kommentista! Kiitos!
      .. Ja kyllä, teen sen!
      !!!!!!!
      Upeeta!

  2. Ihana tuo mies 🙂 yhtenä päivänä olin yksin liikenteessä ja autoin toista äitiä ostoskassien kanssa kun hänellä oli kädet täynnä ja uutava vauva rattaissa. Tuli itselle niin hyvä mieli kun pystyi edes vähän olemaan avuksi.
    Ihan huikeaa lukea kuinka imlanttien kanssa harjoittelu sujuu! Ihan mene kylmät väreet kun ajattelen, että EL kuulee ja että kaikki mennyt noin hyvin! Vaikkakin tuo oikea puoli onkin haastavampi, mutta silti! Ja miltä teistä mahtaakaan tuntua nyt kun tyttö kuulee <3 ihan mahtavaa! Ei taas sanat riitä…
    Miten muuten olette tykänneet otto bock-vaunuista? Meille lähti nyt sairaalasta tilaukseen samanlaiset. Kuomua kyselin ja se on lisävaruste jota pitää anoa erikseen perusteluiden kera että sairaala sen maksaisi mutta kulemma pitäisi saada kun tyttö niin pieni vielä ja nukkuu rattaissa…

    1. Eikö! Jotenkin niin herttainen ja suloinen ja samalla niin liikuttava ja kaiken kaikkiaan vaan siis ihana! 😀 oi, se äiti varmasti muistelee vieläkin, kuinka sai apua ostoskassien kanssa.. Tämän lukemisesta tuli niin hyvä mieli! <3

      Ja et ole tosiaan ainut, jolla ei sanat riitä – ei tätä kaikkea voi kuvailla! Tähän liittyy niin kaikkia paineita ja huoliakin, mutta samalla päivät ovat täynnään niin paljon ilon ja onnenhetkiä.. On niin ihanaa seurata tytön oppimista ja reagointia!

      Oi, ihana kuulla että ne saatte! Otto on kyllä tosi kätevä käytössä, tosi helposti rullailtava ja tukevan oloinen, kulkee myös hyvin tasaisesti! Ainoat "ongelmat" ovat sen rungon paino, ja koko homman koko. Toivottavasti teiltä löytyy kotoa tarpeeksi tilaa sen säilömiseen niin, ettei sitä tarvitse ottaa joka kerran osiin! Ei sillä, se on ihan nopea operaatio, mutta tosiaan rungolla on jonkin verran painoa. Ja esimerkiksi kaupunkiliikenteessä bussissa voi olla vähän ahdasta, ja junaan nouseminen laiturilta voi olla yksin hankalaa. Mutta kaikki vaatii vain harjoitusta! Kaiken kaikkiaan ollaan tykätty, eritoten juuri rattaiden ketteryyden takia! 🙂

  3. Hyvän kiertämisen/kierrättämisen ajatus on niin kaunis! Minulle sattui hieman tähän liittyvä tapaus Algeriassa; olin reissussa yksin pienimmän lapsemme kanssa ja olimme juuri laskeutuneet kentälle. Lapsi oli Manducassa ja mietin juuri, miten ihmeessä saan raahattua kaikki matkatavarat tuloaulassa odottavan miehen luo. Silloin eräs saksalainen nainen tuli kysymään, tarvitsenko apua. Hän ei tuossa vaiheessa edes tiennyt, että matkatavaroita oli valtavasti! Kun saimme yhdessä raahattua matkatavarat mieheni luokse, kysyin, miten ihmeessä voin kiittää? Hän vastasi, että uskoo hyvän kiertävän; kun hän auttoi minua, autan minä varmasti pian jotakin toista jne. Tuosta tuli ihana olo!

    Itse yritän laittaa hyvää kiertämään pienillä teoilla päivittäin; esimerkiksi juttelemalla yksinäisten oloisten kanssamatkustajien kanssa ja auttamalla jos näen apua tarvitsevia.

    Niin ja ihanaa, että tyttösi kuulee!! Nyt pääset lukemaan hänelle. Ja loruttelemaan ja laulamaan!

    1. Se on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis ja hyvä idea! Minua on autettu arjessa monta kertaa, esim. viime torstaina eräs herra kuunteli hymysuin minua juttelemassa tyttärelle, ja kun sanoin tytölle että nyt tullaan meidän asemalle niin hän heti kysäisi että tarvittaisiinko apua laiturille pääsemiseen. Ja niin hän asiakseen nousi penkiltään, tuli meidän kanssa vaunun ovelle ja nosti apuna tyttären rattaat laiturille ja hyppäsi sitten itse vielä takaisin junaan! <3 Kyllä siitäkin tuli niin hyvä mieli, kun toinen noin meistä välitti ja auttoi.

      Ja sama hyvä mieli vain kasvaa näitä hyviä tekoja lukiessa Aivan ihana tuo saksalainen nainen! Ja niin olet sinäkin varmaan huomannut, että pelkästään hymyilemällä kanssamatkustajille saa heidän päiväänsä parannettua! <3 Oot sinäkin kyllä niin ihana <3

      NIINPÄ! Ja kirjojen lukeminen on nyt niin paljon hauskempaa kuin aiemmin ! Kun tyttö KUUNTELEE ja seuraa mitä kirjoissa on!

  4. Hei hei,
    Tämä uskonnollisuus on niin henkilökohtainen asia, mutta ajattelin kuitenkin jättää viestin. Rukouksesta… Ethän aliarvioi rukouksen voimaa. Varmasti moni enemmän tai vähemmän uskova satunnainenkin lukija on tainnut rukoilla pienen tyttösi puolesta. Mutta varmasti eniten voimaa on äidin rukouksessa, joten miksi et kokeilisi sitä – vaikka varmasti olet jollain tasolla sitä tehnytkin. On tosi hienoa olla avoin kaikille uskonnoille tuomitsematta muita, sillä jokaisessa uskonnossa on jotakin hyvää. Mutta on hyvä olla myös oma uskonnollinen identiteetti, se helpottaa paljon elämistä ihan arkipäivässäkin. Minäkin asun ulkomailla ja olen täällä löytänyt aivan uudenlaisen kosketuksen uskontoon, ja varsinkin rukoukseen ja kirkossa käymiseen.

    Toinen asia mitä ajattelin ehdottaa – oletko koskaan kuullut homeopatiasta? Monien mielestä se on humpuukkia, mutta monet ovat myös saaneet apua – minäkin! Myös lemmikkieläimet ja lapset ovat hyötyneet homeopatiasta, ja tuskin he pystyvät ymmärtämään mitä on placebo tms. Lapsellesi voisi olla hyötyä homeopaattisesta hoidosta, kuulemma mitä varhaisemmassa vaiheessa hoidon aloittaa sitä paremmat ovat tulokset. Hyvän terapeutin löytäminen voi olla vaikeaa täällä Englannissa, mutta kannattaa valita sellainen johon luottaa. Suomessakin on hyviä homeopaatteja, ja voi olla mahdollista myös olla yhteydessa skypen ym kautta. Kannattaa etsiä tietoa homeopatiasta ja kokeilla, eihän siinä menetä mitään ja se on turvallista.
    Kaikkea hyvää!

    1. Minä veikkaan, että oma uskonnollinen identiteettini on vielä muotoutumassa. Koen olevani kristitty, ja kirkkoon kuulun, mutta sitten siihen tällaiset kategoriset leimat jäävätkin. Olen kiinnostunut henkimaailmasta, enkeleistä, kuin muiden uskontojenkin omista niin mieltä kutkuttavista piirteistä! Uskonto on eritoten nykymaailmassa jollain tavalla arka käsite, niin että siitä ei uskalleta puhua – kaikki “järkeväthän” ovat tietenkin ateisteja, ja uskovat “hihhuleita”. Mikä on jo siis hyvin väärä asetelma monessakin suhteessa – ei kukaan voi asettaa itseään toisen yläpuolelle ja hyväksyä tai olla hyväksymättä sitä, mihin toinen uskoo. Sama pätee tietysti uskovienkin keskuudessa.
      Kannustuksesi ansiosta otin tytön haliin, ja nenätysten. Suljin silmät ja rukoilin. Ja se auttoi itseä – paljon keveämpi olo! 🙂 Kiitos <3

      Olen kuullut homeopatiasta, ja pitääkin tutki sitä nyt hieman tarkemmin! Kiitos vinkeistä! <3

      Kaikkea hyvää sinne siulle myös, Ella!

  5. Kiitos!
    Ihana kuulla että rukoilit ja siitä tuli hyvä mieli! Ihan varmasti tyttökin sen aistii, miten sinulle tuli parempi mieli. 🙂
    Ihan totta että uskonnollisen identiteetin muotoutuminen vie aikansa. Ja vaikka tietäisikin mihin uskoo, niin sen oma paikan löytäminen kirkon yhteisöstä voi olla hidasta. Eräs katolinen pappi sanoi että usko on kuin matka, aina löytää jotakin uutta ja on matkalla jonnekin. Minä asun siis Pohjois-Englannissa ja olen löytänyt täällä aivan uuden suhteen uskontoon. Ollen myös sitä mieltä että pitäisi kunnoittaa muita jotka uskovat eri tavalla kuin itse eikä tuomita ketään.
    Onnea uskon matkallesi!

    1. Kiitos! Ja näinpä, muita ja heidän henkilökohtaisia uskomuksiaan kuuluisikin kunnioittaa eikä tuomita.. Ja se nimenomaan onkin matka, tuo uskonnollinen identiteetti – hyvin sanottu! Miten uskonnollisuus näkyy siellä pohjoisessa?

      1. Täällä on aika monikulttuurinen ilmapiiri, ja se on niin virkistävää. Mutta koulukaveri-katolilaisen kautta tutustuin enemmän katolilaiseen kirkkoon ja aloin tuntemaan oloani siellä kotoisaksi. Olen myös käynyt anglikaanisessa kirkossa täällä mutta se tuntui vähän vieraalta, vaikka Suomessa kävin myös evankelis-lut kirkossa mikä on lähellä anglikaanista kirkkoa. Suomessa on sellainen kuin Tuomas messu ja katolinen messu muistuttaa vähän sitä, ehkä siksi koin myös sen tutuksi.
        Mutta täällä asuu myös paljon irlantilaisia, joten katolilaisuus on siksi aika vahva. Siihen kuuluu joka sunnuntainen messussa käynti, ja mielestäni katolaisuudessa usko on niin luonteva asia ja osa jokapäiväistä elämää, että ei tunne itseään omituiseksi jos käy usein kirkossa. Olen niin ihastunut englanninkielisiin virsiin (hymns). Täällä asuu myös sellainen yhteisö kuin Fraternas ja he ovat tuoneet uskontoa myös kaduille, kerran vuodessa järjestetään sellainen kulkue (Marian procession) johon osallistuu yli 1000 ihmistä, siinä lauletaan, rukoillaan, kannetaan Marian patsasta ja se kestää pari tuntia. Se onkin taas tulossa ensi viikonloppuna 4.10. Tervetuloa myös jos pääset! Siihen voi osallistua vaikka ei olisi katolilainen. Yleensä siellä valitaan jokin henkilökohtainen aihe jonka puolesta rukoillaan, ja sitten on myös yhteisiä rukouksia. Jos sulla on jotain kysymyksiä niin voin vastata, en ole mikään suuri asiantuntija mutta ehkä osaan neuvoa jossakin asiassa.
        Ajattelin laittaa linkin siihen tapahtuman videoon, siitä näkyy aika paljon miten se kulkue tapahtuu ja miten uskonto näkyy silloin kadulla, tämä on vuodelta 2012 ja siitä lähtien sitä on järjestetty joka vuosi. https://www.youtube.com/watch?v=3BtFO4mBdLw

        1. Aivan ihana, että olet löytänyt itsellesi sopivan paikan kokea hengellisyyttä ja uskonnollista yhteyttä! Tulisin varmasti kokemaan tuollaisen kulkueen, jos vain mahdollista – ehkä ensi vuonna? Kuka tietää? Nyt rahallinen tilanne ei siihen mahdollista. 🙂 Tuo videonkin kautta vaikuttaa, että tapahtuma on mitä upein! Niin kuin postauksessakin sanoin, olen avoimin mielin kaikelle tällaiselle.. Ja tämäkin muistuttaa teiniaikaisesta seurakunnan reissustani Taize-luostariin, jossa vietimme muutaman päivän. Se oli myös upea kokemus, laulaa niitä taize-lauluja munkkien seurassa ja kokea se luostarin rauha.. Rauha, vaikka paikka oli täynnä meitä kasvavia nuoria! Ja ehkä se onkin kaikessa uskonnollisuudessa niin viehättävää, se sielun rauha mitä se parhaimmillaan suo. 🙂

  6. Varmasti on ollut hieno kokemus siellä Taize-luostarissa, olen kuullut siitä ja jotkut tutut ovat siellä käyneet. Ja ehkäpä ensi vuonna tosiaankin pääsisit käymään täällä missä on kulkue taas vuoden päästä, onhan tänne aika pitkä matka sieltä missä asut, niin se vaatii suunnittelua vähän enemmän.
    Tosi hienoa on lukea miten pieni tyttösi on alkanut kuulemaan ja luet hänelle kirjoja. Hän vaikuttaa tosi fiksulta ja reippaalta lapselta! Jos päätät kokeilla homeopatiaa niin kerrothan siitä miten se edistyy, vaikka ehkä sitä on hyvä kokeilla alussa ihan omassa rauhassa. Olen itse saanut apua homeopatiasta joten suosittelen sitä mielelläni kaikille.
    Siunausta, tai ehkä tutummin ja paikalliseen tapaan God bless! 🙂

    1. Pidetään peukkuja, tai paikalliseen tapaan fingers crossed että ensi vuonna onnistaa! Ja tottakai ilmoittelen, miten homeopatian kanssa käy jos sitä pääsemme kokeilemaan 🙂
      God bless you, Ella! xx

Leave a Reply