Infoiskut, Muut, Perhe-elämä

NHS tukee: Potilaskuljetukset

Se taisi olla aiemmassa TAC-kokouksessa (Team Around the Child – “Tiimi lapsen ympärillä”), jossa minulle mainittiin täyttävämme kriteerit NHS:n potilaskuljetus – ohjelmaan. Saisimme ensinnäkin lomakkeita täyttämällä haettua takaisin yleisiin kulkuneuvoihin käytetyt varat sairaala-aikoihin matkustettaessa, mutta yhtälailla voisimme saada sairaalakuljetukset talon puolesta. Kuljetukset siis kotiovelta sairaalalle ja takaisin, ilmaiseksi!

Minulle jäi sellainen vaikutelma, että tulojemme rajallisuus sekä tyttäremme vammaisuus olivat tähän syynä, mutta tänään tutkiessani noita kriteerejä ei siellä talousasioita mainittukaan. Vammat kylläkin.

Soittaessani ensimmäistä kertaa meille kyytiä vastasin pieneen kyselyyn, jossa palvelu varmisti olevamme oikeutettu saamaan potilaskuljetuksen. Sitten täsmällisesti ajallaan oveltamme kuului koputus. Leppoisan ystävällinen kuski auttoi minua kantamaan vauvan hoitolaukun ja käsilaukkuni, kun minä kannoin tytön autoon. Saimme kyydin Southamptonin sairaalaan ja takaisin, mikä oli todella iso apu! Sairaala-aikamme oli muun muassa niin aikaisin, että olisimme yleisillä joutuneet lähtemään jo neljän aikaan aamulla liikenteeseen.

ambulanssi

Pari viikkoa sitten kehityskeskuksella toimintaterapeutti kysäisi, millä kuljetusmuodolla olimme saapuneet paikalle. Kerroin käyttäneeni busseja kuten aina aiemminkin, ja hän hämmentyi. Mitä, ettekö te käytä potilaskuljetusta?

Ai, saisimmeko me sitä noille lyhyemmillekin matkoille?

Kotona siis soittamaan potilaskuljetukseen, ja saimme seuraavalle fysioterapeutin ajalle kehityskeskukselle kuvassakin olevan ambulanssin hakemaan. Aiemmin aina oli tullut potilaskuljetukseen tarkoitettu henkilöauto, mutta tuolla kertaa vain ambulanssi oli ollut vapaa meidät noutamaan.

ambulanssissa1-1024x769-1024x500

Olen siis jo vuoden verran viikottain kulkenut busseilla niin Bournemouthin sairaalaan kuin Pooleenkin, sekä muutaman kerran Southamptoniin yleisillä. Olen bussissa istunut ja vastaillut kanssamatkustajien kysymyksiin tyttöni iästä ja oudoista liikkeistä, jakanut tarinaamme sen minkä olen jaksanut, vaihtanut vaippoja punaisissa valoissa, syöttänyt lukemattomia kertoja ja toivonut, ettei kukaan häiritsisi. Tytön nukkuessa olen piiloutunut kirjan taakse, tai näprännyt kiireisen näköisenä puhelinta. Jos joskus on joku kaveri/Dan päässyt mukaan, se on ollut luksusta. On ollut joku tuttu, jolle jutella. Jolle ei tarvitse selitellä mitään.

Nyt muutaman kerran potilaskuljetuksessa istuneena .. kaikki on ollut niin helppoa. On tullut asiantuntevaa apua matkaan, matkanteko on sujunut nopeammin ja ilman stressiä bussiaikatauluista ja mahdollisista tietöistä tai työliikenteestä johtuvista viivytyksistä ja mikä parasta: mukavaa seuraa. Niinkuin aiemmassa postauksessa kerroin, kuinka mukavaa oli kuskimme kanssa jutella vaan kaikesta ja miten saatiin oikein kuulkaa maisemareitti sairaalalle.. Tämän kaiken ansiosta saavuimme rauhallisen rentoutuneena ja hyväntuulisina fysioterapeutille.

carseat
Kuskimme ei ollut tyytyväinen turvaistuimen asetteluun, mutta tuo oli ainut mahdollinen turvallinen tapa laittaa turvaistuin ambulanssiin. Tyttö tykkäsi! Niin paljon että nukahti.

Joskus olen jakanut kyydin muiden sairaalalle/kotiin menevien potilaiden kanssa, silloin tällöin olemme saaneet koko luksuksen itsellemme. Ja se ero, mitä tämä tekee oikeasti jo meikäläisen mielialoihin.. Aivan mieletöntä.

Jos asut Britanniassa, olet autoton ja matkustat säännöllisesti sairaalalle, kannattaa kysyä joko terveyskeskukselta tai sairaalalta, että olisitko sinä oikeutettu ilmaiseen potilaskuljetukseen.

Suosittelen lämpimästi!

rakkaudellam

Tagged , ,

3 thoughts on “NHS tukee: Potilaskuljetukset

  1. Ihan mahtavaa palvelua! Ihan varmasti tuo helpotusta arkeen 🙂 monella tapaa – nuo tuntemattomien kyselyt ahdistavat joskus todella paljon, kun ei aina jaksaisi selitellä ja sitten saa joko tuntea itsensä epäkohteliaaksi kun ei mitään kerro tai sitten pelätä toisen reaktiota kun kertoo… taas kerran tuttuja juttuja kirjoittelet 🙂

    1. Älä muuta vikise – en keksi tarpeeksi superlatiiveja kuvaamaan sitä, miten suuri apu tästä on ihan oikeasti! Kun ei tarvitse pelätä tuntemattomien katseita, odottaa kysymyksiä, miettiä mitä vastata.. odottaa niitä reaktioita..
      Tämä on niin ristiriitainen tilanne toisaalta, kun haluaisi olla avoin asiasta, jakaa tietoa ja sitä kautta avartaa ihmisten näkemyksiä.. Mutta samalla pelkää sitä tuntemattomilta tihkuvaa sääliä.
      Hohhoijaa.. Onko sulle kehittynyt jo mitään selviytymismekanismeja kyseisiin tilanteisiin? Kun mulla on vieläkin vähän hakusessa 😀

  2. Mulla on ihan sama – toisaalta haluaisi mielellään kertoa ja jutella, toisaalta se taas ahdistaa niin hemmetisti… lähinnä juuri se, kun ei koskaan tiedä minkälaisen vastareaktion saa. Etenkin jos kyselijää alkaa ahdistaa tai hän menee ihan kipsiin ja tuntuu että pitäis jotenkin lohduttaa – ei mulla vaan ole jaksamista sellaiseen. Eipä ole vielä hyvää strategiaa tähän (nimim “pakeni ostoskeskuksen hoitohuoneesta kun se täyttyi ystävällisistä äideistä ja vauvoista”). Ei ole näitä tilanteita nyt tullut vastaan kun tyttö ollut kotona karanteenissa lääkekuurin takia (infektioherkkä). Kai sitä vaan täytyy karaistua, ehkä se ajan myötä helpottuu?

Leave a Reply