Infoiskut, Perhe-elämä

Erityislapsen koulutiestä Englannissa

Järkyttyneenä tavailin Syväläisen kolumnia Keskisuomalaisesta maanantaiaamuna ja purin tunteita asiasta Facebookissa, missä minua pyydettiin kirjailemaan aiheesta tarkemmin myös blogiinkin.

Kuten varmasti hyvin ymmärrätte, ei meillä kouluelämä ole vielä jokapäiväisessä arjessa mukana. En tapaa opettajia säännöllisesti tai keskustele tuntien kulusta, tai muutenkaan ole englantilaisesta peruskoulusta pahemmin perillä. En sen enempää, kuin mitä Rubyn kautta olen oppinut tai Inside Classroom projektista lukenut. Tiedän siis, että kouluissa ei tarjoilla ilmaista kouluruokaa kaikille; se on tarjolla huonovaraisille ja uusien uutisten mukaan pian eka- ja tokaluokkalaisille. Tiedän, että siellä opetetaan eri järjestyksessä asioita ja että opettajilla on paljon suuremmat paineet suorituksestaan ammatissaan kuin Suomessa.

Mutta miten erityistä tukea tarvitsevan lapsen avunsaanti koulussa?

Mikä ajoitus tälle kysymykselle! Näin nimittäin maanantaina kuulon tukihenkilöämme eli “Teacher of the Deaf’iämme”. Ammattihenkilöä, joka ei vain tue meitä mutta muitakin alueen kuurojen lasten perheitä, ja hänen työkuvaukseensa kuuluu nimenomaan kuuron lapsen auttaminen myös kouluelämässä. Tukien perheitä, auttaen kouluissa esimerkiksi opettajia kouluttaen. Pääsin siis ihan ammattilaisen kanssa asiaa pohtimaan!

Päivitettyäni hänet ensin meidän tilanteestamme ja kuulomatkamme etenemisestä, kerroin tuosta lukemastani kolumnista, ja kuinka se herätti minut miettimään tyttäreni kouluaikaa. Hän välittömästi valaisi minua, että tämä kyseinen osa-alue kouluelämässä on kokemassa Englannissa muutoksen tänä vuonna, minkä vuoksi hänellä ei vielä ole välitöntä ensikäden tietoa antaa. Hän kertoi, että uudessa järjestelmässä oppilaasta tehdään vanhempien ja koko tiimin kanssa Education, Health and Care Plan (EHCP), jota päivitetään vähintään vuosittain ellei tarvittaessa useammin. Suunnitelmassa käydään siis lävitse niin kaikenlaiset mahdollisesti tarvittavat terapiat fysioterapiasta puheterapioihin kuin tietysti opetukselliset asiat. Emme keskustelleet vanhasta järjestelmästä, joten en täsmälleen tiedä, miten tämä tämänvuotinen päivitys erityislasten koulutuksessa eroaa edellisestä.
Minkä lisäksi olen tosiaan keskustellut tästä vain yhden ammattilaisen kanssa, joten tarkkaa ja takuuvarmaa selostusta en asiasta osaa antaa. Eritoten, koska muutos on vasta tulossa – ymmärtääkseni lakimuutos astuu voimaan seuraavalle lukuvuodelle – joten keskustelut olivatkin siten lähinnä yleisiä.

Tukihenkilömme kertoi, että Elsan moninaisten vaikeuksien takia saattaisi olla parasta hänelle mennä niin sanottuun “erikoiskouluun”, joka on tarkoitettu nimenomaan erityislapsille. Siellä henkilökunta olisi ammattitaitoista ja kykenevää opettamaan ja selittämään asioita selkeästi oppimisvaikeuksista kärsivälle lapselle. Elsan on tottakai mahdollisuus mennä ihan normaaliin yleiseen kouluun niin sanotusti terveiden lasten sekaan, jolloin hänellä sielläkin kuten erikoiskoulussa olisi jatkuvasti oma avustaja mukana. Kuitenkin erikoiskoulussa tämä avustaja olisi varmasti koulutettu asianmukaisesti tehtäväänsä, kun taas normaalissa koulussa olisi kuulemma mahdollista, että niin luokanopettaja kuin avustajakaan eivät välttämättä ymmärtäisi kaikkien Elsan vammojen päälle ja miten häntä parhaiten avustaa.

Tästä huolimatta Elsalla olisi mahdollisuus mennä normaaliin kouluun oman EHCP:stään riippuen, eli omien taitojensa ja kykykensä mukaan hän voi osallistua joinain päivinä viikossa/tiettyinä oppitunteina normaalin koulun tunneille. Erikoiskoulussa oleminen ei siis tarkoittaisi eristäytymistä “normaaleista, terveistä lapsista”, vaan ihan oman oppimiskyvynsä ja halunsa pohjalta hän voi päästä “normilapsien” sekaan oppimaan säännöllisesti.

Fysioterapiat ja muut järjestetään koulun puolesta. Jos lapsen lisäavun tarpeet eivät olisi yhtä selkeitä kuin Elsalla, hänelle järjestettäisiin tutkimukset, joilla määritettäisiin hänen avuntarpeensa. Tukihenkilömme vakuutti, että meidän tyttäremme tapauksessa avuntarve on selkeä, minkä vuoksi hän saisi tarvitsemansa tukitoimet automaattisesti.

Kysyin, minkälainen prosessi avun hakeminen erityislapselle on vanhemmalle – esimerkiksi fysioterapiaa saadakseen, pitäisikö minun täyttää lomakkeita ja laittaa hakemuksia menemään?
“Ei,” hän vastasi, “Systeemi on järjestetty niin, että vanhempien ei nimenomaan tarvitsisi taistella saadakseen apua lapselleen”.

Tämä tietysti voi olla vain tavoite. Onhan niitä Suomessakin, ja lapsille tehdään HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, kun lapsella on huomattu erityistarpeita opetuksessa. Tämä todennäköisesti olisi vastaava kuin brittiläinen EHCP, ymmärtääkseni kuitenkin ilman tuota terveyden aspektia.
On otettava myös huomioon, että niin täällä kuin Suomessakin erityislasten hoidossa on alueellisia eroja. Niin terveydenhoidollisissa palveluissa kuin koulutuksessakin kaikki riippuu lopulta kunnan valuutan määrästä. Täällä Englannissa olemmekin olleet onnekkaita, että meidän alueella asiat toimivat – NDCS:n viikonloppuna kuulemiemme tarinoiden mukaan esimerkiksi meillä menee täällä paremmin kuin Lontoossa. Muutamat vanhemmat vitsaillen heittivät, että mistäs päin olittekaan, taidetaan muuttaa sinne teidän naapuriin!

Edelleen olen epävarma aiheesta ja aikalailla uuno, niin paljon kysyttävää ja opittavaa vielä – esimerkiksi, miten homma toimii sitten, jos lapsella ilmenee oppimisvaikeuksia jo alkaneella koulutiellä? Maanantaina opin englantilaisesta kouluelämästä siis hiukan, ja vakuutan käsi Elsan sydämellä, että heti, kun tiedän asiasta enemmän, valaisen sitä myös täällä.

Miten erityiset lapset otetaan Suomessa huomioon niin koulussa kuin muutenkin avun saamisessa? Onko kokemusta asiasta myös täällä Englannin päässä? Ilmiannathan kokemuksesi ja tietämyksesi sekä tietysti kysymyksesi ja muut tuntemuksesi asiasta kommenteissa!

Tagged , , , , ,

8 thoughts on “Erityislapsen koulutiestä Englannissa

  1. Tuo kuulostaa jo varsin rohkaisevalta.
    Täällä Ranskassa saa kuulemani mukaan suorastaan taistella, että saa vammaisen lapsen kouluun. Oikeus on – tietenkin – noin periaatteessa taattu laissa, mutta käytännössä lapsen laittaminen kouluun on ilmeisesti hankalaa.

    1. Oikeasti? Kotiopetusko on sitten se yleisin vammaisen lapsen koulumuoto, vai mitenkä? Ihan surullista!
      Oli kyllä hyvinkin rohkaisevaa ja hyvillä mielin lähdin tuosta tapaamisesta. Ja onhan Suomessakin tosiaan lapsilla oikeus kaikkeen apuun ja tukeen mitä vain tarvitsevat, mutta rahastahan se sitten jää kiinni, että järjestyykö..

  2. Moikka! Meidän esikoinen aloittaa tokan luokan ensi syksynä (jes, saa ilmaisen kouluruuan vielä vuoden ajan). Keskimmäinen lapsista aloitti ns. eskarin (Reception) viime syksynä. Keskimmäisellä on oppimisvaikeuksia ja erityistarpeita. Hänellä on avustaja koulussa (IHANA IHMINEN). Ensimmäisen 6kk. opettaja odotti pojalta samaa kun muiltakin. Sitten me vanhemmat ja erityislasten puolestapuhuja koulussa laskivat opettajan maanpinnalle. Et voi odottaa samaa pojalta jolla on erityistarpeita ja hän tosiaan oli vasta 4v. täyttänyt kun koulu aloitettiin (muut olivat jo lähes viisi tai jo viisi vuotta).

    Mutta ihana teksti sinulta! Voimia me tarvitaan tähän.

    Ps. mielestäni englannissa aloitetaan koullu vuosi tai kaksi liian aikaisin. Ja en voi sietää kun kaikki lapset pitäisi olla samassa muotissa. Jos luokka ei pärjää, häpeä on opettajalla. Ei oikein!

    1. Hei, täällä on ehdottomasti aivan liikaa paineita opettajilla!
      Tiedätkö muuten lisää tuosta uudistuksesta, tuleeko se auttamaan teitä ja teidän keskimmäisen koulutiellä?

      Todellakin, voimia meille. Ja eritoten teille! Varmasti kulutti paljon energiaa opettajan kanssa “tappelu” asiasta!

  3. Olen ymmärtänyt että ilmaisen koouluruuan saavat kaikki alle kolmas luokkalaiset. Eli reception (ainakin tällä nimellä menee meidän koulussa), Year 1 ja Year 2. Meillä siis molemmat pojat saa ensi vuonna ilmaisen kouluruuan. Nuorempi poika saa vielä 2 v. (ehkä kolme jos kertaa tämän R luokan). 🙂

    1. Tämä on minusta äärimmäisen tärkeää ja vaikuttaa eritoten niiden huonotuloisten lapsien aamuun ja arkeen ja sitä kautta jaksamiseen! .. Saisi olla kaikenikäisillä lapsilla tämä, mutta babysteps, babysteps..
      Nyt sitten vielä kiinnostaisikin tuo uusi plan, HOJKSia vastaava, missä tulee opintosuunnitelmat ja terveyssuunnitelmat fysioterapiasta eteenpäin.. Katsotaan mitä se tuo tullessaan!

  4. Hei. Keskustelin lapseni sencon kanssa muutama kk sitten ja han kertoi etta EHCP tulee periaatteessa lisaamaan hieman vanhempien vapautta valita mita terapioita lapsi saa. Tietysti silla varauksella etta terapiaa on saatavilla ja lapsen henk koht budjetissa on siihen varaa. Koska EHCPssa on osa lapsen budjetin kaytosta vanhempien paatosvallan alla se tulee myos tavallaan siirtamaan lisaa vastuuta vanhemmille jotta he osaavat hyodyntaa koko budjetin maksimaalisesti lapsensa parhaaksi. Olen keskustellut monien erityislasten vanhempien kanssa EHCPsta ja kukaan ei viela tieda miten asia heihin syksylla vaikuttaa. Mun ihana erityislapsi aloittaa syyskuussa 4. vuoden brittikoulussa (meilla on tosi hyvia seka ihan kamalia kokemuksia koulusta) ja EHCP on meilla reviewssa heti syyskuussa joten eikohan sitten viisastuta :-). Olen myos menossa EHCP koulutustilaisuuteen mutta se on vasta syyskuun alussa. 🙂

    1. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta..! On oikeasti jännä nähdä, miten tämä lähtee muuttumaan! .. Kehtaisitko tulla ilmoittelemaan, kun asiasta olette viisastuneet? Minä yritän kurkkia kaikkia median kanavia uutisten toivosta tässä merkeissä myös.. 🙂 En tiedä onko vähän huolestuttavaa(kin), kun kukaan ei tässä vaiheessa vielä oikein tiedä mitä muutos tulee tarkoittamaan ja vaikuttamaan lasten arkeen..

      Ja mielelläni haluaisin kuulla noista teidän kokemuksistannekin! Jos haluat, niin laitatko sähköpostia admin at meriannen piste com, niin voidaan käydä tätä keskustelua ihan yksityisesti! Kun ymmärrettävästi nämä kouluasiat kiinnostavat täälläkin päässä.. 😉

Leave a Reply