Perhe-elämä

On säitä pidellyt, ja muita kuulumisia

Aikamoinen viikko taas takana kuulkaa – vaikka Southamptonin reissu peruuntuikin. Joka päivä ollaan juostu tukka putkella jossakin, tai sitten sairasteltu kotona ja otettu sinne vastaan terveysammattilaisia. Kuten torstaina Southamptonin reissun sijaan meillä kotona kävi visuaalisesta tiimistä (visual impairment team) kiva naikkonen leikkimässä tyttäremme kanssa. Hän muuten totesi, että vaikka tytöllämme selkeästi on jotain ongelmia näkönsä kanssa, hän kuitenkin pystyy näkemään eikä hänellä ole aivovauriota näön alueella, ongelmat johtuvat lähinnä cp:n tuomista lihasperäisistä syistä.. Tyttäremme näkee, ja pystyy käyttämään silmiensä kautta saamaansa informaatiota hyväkseen. Tämä on pääasia.

Elsalla nousi kuume keskiviikkona iltasella, mitä ennen hän oli torkkunut koko päivän. Meidän ihmeellinen energiapaukku-vauvamme, joka yleensä ei nuku kunnolla edes päiväunia ja menee vasta puolen yön aikoihin petiin, nukkua posotti tosiaan niin autuaasti, että heräsi vain syömään. Ruokahalu sentään oli niin kuin ennenkin; koko ajan aivan kuin ei ikinä olisi ruokaa nähnytkään! Tänäänkin tyttö veteli aamupalaksi kokonaisen weetabixin hedelmäsoseella ja sma high energy – äidinmaidonvastikkeella, lounaaksi erittäin reipas annos pastaa ja illalliseksi isän tekemää bataattiperunamuussia. Niin, ja välipaloina tuota rasvaista äidinmaidonvastiketta. Iltapalaksi hän saa vielä kaksi ruskia puuroutettuna tuolla rasvaisella äidinmaidonvastikkeella.

Tytöllä on selkeästi kasvuvaihe menossa, (vihdoinkin) nopeaa vauhtia menevät nuo asusteensa pieniksi! Yhtenä iltana olin laittamassa yövaatteita tytölle päälle ja vasta viides kaapista ottamani body mahtui.. Jokaikinen niistä oli siis sellainen, mitä oltiin käytetty vielä ihan hetki sitten. Tyttöä ei kuitenkaan lihavaksi voi kutsua, ei edes pyöreäksi – on tuollainen pitkä tsirpula edelleenkin! Perjantaina nähtiin vauvamme ravintoterapeuttia ja hän oli hyvin tyytyväinen tyttömme ruokahaluun, ja halusi edelleen jatkaa tuolla rasvamaidolla. Normimaitoahan (kuten Cow and Gatea täällä Englannissa) hän ei olekaan saanut sitten joulun sairaalaepisodin, koska tarkoitus oli saada hänen painonsa uudestaan nousuun. Kasvussahan se on, mutta pituutta on tyttö saanut ihan yhtä mittaa!

Perjantaina näkemämme neonataalin lääkärimme oli se sama herranen, joka silloin laukaisi sen pahimman kuulemani lauseen ikinä. Vaikka tykkäänkin aivan älyttömästi tuosta rauhallisesta ja ystävällisestä miehestä, niin silti teki mieli nostella Elsaa ja esitellä häntä sekä kaikkia hänen taitojaan. “Katso nyt, ei hän ole aivokuollut!” “Kato kato kato hän hymyilee! Nauraa! Hänen elämänsä on siis elämisen arvoinen!” Eihän se hänen vikansa millään tavalla ollut, ja hyvä vain että oli silloin aikanaan meille niin suora kuin vain ikinä lääkäri huonojen uutisten kera pystyi olemaan. Mutta silti vissiin jokin arpi alkoi kihelmöidä, että teki mieli vain hehkuttaa tytön kaikkia ominaisuuksia.

Nyt meikätyttö vetelee Lemsipejä näihin kehon kolotuksiin, päänsärkyyn ja pään tukkoisuuteen. Ei vissiin tuo eilispäiväinen rankkasateessa kastuminen kannattanut, toi vaan äitihahmollekin köhän! Mutta tällainen on ihan pieni harmi siihen verrattuna, mitä myrskysäät ovat aiheuttaneet monelle täällä saarivaltiossa asustelevalle. Somersetissä on jo pitkään ollut tulvia, ja nyt nuo myrskytuulet vaikuttivat täällä meilläkin. Kuvasatoa löytyy muun muassa paikallislehden sivuilta: Bournemouthin myrskyä.

Nyt yritän aktiivisesti ottaa sen asenteen, että märehteminen on nyt hoidettu pois alta ja on aika toiminnan! Onhan kyynelkanavia niin julkisesti kuin piilossa peiton alla availtu jo tarpeeksi, ja lohtua haettu miehen kainalosta myös ihan riittämiin. Tunteet on ilmaistu ja ulos päästetty, niitä ei patoutumaan jätetty – ja nyt, reippahasti kohti uusia pettymyksiä! Ja sitä paitsi perjantaina sai Dan kuulla, että hän on “prioriteetti” siihen uuteen työrooliin! Vaikka ei se tarkoita, että hän takuuvarmasti sen työn saisi, mutta onpahan ainakin paremmat mahdollisuudet (ja meille väläytelty toivoa).

Ja hei? Kukapa ei voisikaan lopettaa hymyilyä, jos toinen puolisko tällaisella lahjoo? Käytettynä ostettu järjestelmäkamera, vuosien unelmieni täyttymys, vihdoinkin minulla! Pääsee tämä äiti leikkimään!

Tagged , , , , , , , ,

Leave a Reply