Kyllä nämä pikkuihmiset ovat suoranaisia ihmeitä! Siinä missä tällainen aikuisikään varttunut isoihminen haluaisi vain käpertyä viltteihin, juoda kuumaa teetä ja niistää kaikessa rauhassa nenäraukan uumenien varastot tyhjäksi sekä mikä kaikkein tärkeintä, nukkua 48 tuntia putkeen.. Niin tällainen miniversio itsestä ei voisi olla enempää aivan toista sorttia. Vaikka samassa köhässä ollaankin oltu tässä jo ihan turhan pitkään, niin silti meidän kahden…
Month: February 2014
“Olen kuuro, joka kuulee.”
Näin kuvaili itseään 13-vuotias Maija Lindström Inhimillisessä tekijässä. Hän syntyi kuurona, mutta täytettyään kaksi vuotta hän sai ensimmäisen sisäkorvaistutteensa eli implantin, ja 10-vuotiaana hän sai toisen implanttinsa. Hänen seuranaan jaksossa oli mukana myös kaksi muuta implantoitua huonokuuloista; Titi Rolin ja Eveliina Pylvänäinen. Titi epäilee olleensa huonokuuloinen jo lapsesta saakka, mutta sai implantit vasta aikuisiällä. Eveliina Pylväinen sairastui 23-vuotiaana virustautiin, jonka seurauksena…
Itsensä määrittäminen ja lapselle elämän eväiden pakkaaminen
Määrittääkö minut suomalaisuus, ulkosuomalaisuus, äitiys, sukulaisuussuhteeni, koulutustaustani, hiusvärini vai mikä? Tottakai kaikilla näillä on tärkeät pelinappulansa pelissä persoonani palapelissä, mutta mikä minusta tekee minut? Ja kenen annan määrittää sen, kuka minä olen? Sitten ajatukset kääntyivät tyttäreeni. Tuleeko hän määrittämään itsensä kuulonsa menettämisen vai kroppansa hallitsemisen hankaluuden kautta? Miten saisin hänet näkemään ensimmäisenä itsessään ne kaikki muut ihanat ominaisuutensa ennen vammojaan?…
Nannaa tiedossa koomalootasta perjantaina!
Nyt on kuulkaa todella jännittävää katseltavaa televisiosta tiedossa! Minä ainakin olen liimaantuneena (läppärin) ruudun ääreen tänä perjantaina 21.2 kello 17:10 katselemassa Yle Areenan kautta Inhimillistä tekijää! Jos sinä Suomen kamaralta löydyt ja televisio sohvan tai muun oleskelumööbelin edestä löytyy, niin viritäpä se toosa Ylen TV1. kanavalle tuolloin! Tai toimi kuin minä ja ohjaudu Yle Areenan sivuille. Luvassa ei ole mitään…
NDCS:n perheviikonloppu Southamptonissa
NDCS järjesti pienen miniloman perheille, joissa on juuri saatu diagnoosi lapsen kuulovauriosta. Oma “Teacher of the Deaf” eli tämä jo monessa yhteydessä mainitsemani kuulon tukihenkilömme kertoi meille tapahtumasta paria kuukautta aiemmin, ja jännityksen sekaisin innostuksen tuntein täytimme tuolloin nuo ilmoittautumislomakkeet. Vielä istuessamme junassa matkalla tapahtumapaikalle olo oli hyvin epätodellinen, en yhtään osannut ajatella mitä odottaa koko tapahtumalta ja mitä tuleman…
Kuurouden kanssa ei tarvitse olla yksin; NDCS
Meinasinpa vaan suorilta hehkuttaa tuota kokemaamme upeaa viikonloppua, mutta ennen kuin tunnehöyryissäni niin päädyin tekemään, järki iski syyhyäviin sormenpäihin kiinni. Ehkä pitäisi kuitenkin ensimmäisenä avata vähän sitä, mikä National Deaf Children’s Society aka NDCS on ja sitä kautta johdatella kaunihisti tuohon viikonloppuun.. Paree olla nyt samaa mieltä meikäläisen järkityöskentelyn kanssa, koska näin nyt mennään! National Deaf Children’s Society eli “Valtakunnallinen Kuurojen Lasten Liitto”…
On säitä pidellyt, ja muita kuulumisia
Aikamoinen viikko taas takana kuulkaa – vaikka Southamptonin reissu peruuntuikin. Joka päivä ollaan juostu tukka putkella jossakin, tai sitten sairasteltu kotona ja otettu sinne vastaan terveysammattilaisia. Kuten torstaina Southamptonin reissun sijaan meillä kotona kävi visuaalisesta tiimistä (visual impairment team) kiva naikkonen leikkimässä tyttäremme kanssa. Hän muuten totesi, että vaikka tytöllämme selkeästi on jotain ongelmia näkönsä kanssa, hän kuitenkin pystyy näkemään eikä hänellä ole aivovauriota…
Ei ole tulvat vieneet!
Niinkuin blogin hiljaisuudesta huomaa, olen viime aikoina taistellut jälleen omien mielialojen kanssa. Tuo Danin työtilanteen epävarmuus vain anasti sen turvallisuuden tunteen pois, ja kaikki tuntuu epävarmalta. Haluan luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja ehkä tällä kaikella tosiaan on jonkin sortin tarkoitus – ehkä tästä poikii jotain aikaisempaa parempaa? Mutta se ei tähän hätään riitä. Niinä hetkinä, jolloin yleensä…
Pitkää pinnaa paperiasioissa
Nyt palaan takaisin Valittaja-minän rooliini. Yhä useammin huomaan sanovani niin ystäville kuin perheellekin, että ihan aikuisten oikeasti, mitä tahansa me yritetäänkään, se menee takuuvarmasti sen hankalimman kautta. Kun mikään ei tunnu menevän suoraviivaisen yksinkertaisesti, eikä se kaikki voi johtua brittilandian vanhanaikaisesta byrokratiasta. Ehkä. Kyllä tähän on pakko jo jonkinkaltaista huonoa tuuriakin liittyä? En ole täällä muistaakseni aiemmin maininnut siitä, kuinka…
“Mutta eteenpäin on vain mentävä.”
Meillä vieläkin sairastellaan. Mutta se ei ole se ainoa syy siihen, miksi en ole saanut tehtyä viittomavideota kuin oikein mitään muutakaan blogin suhteen. Ei vain energiat ja keskittymiskyky ole riittäneet, kun ajatukset pyörivät vain tässä uusimmassa kriisitilanteessa. Saimme tosiaan maanantaina tietää, että parin kuukauden sisään Danilla loppuu työt. Yliopisto on säästökuurilla, minkä vuoksi he ovat pistäneet koko henkilöstörakenteen uusiksi ja…