Perhe-elämä

Vauhdikasta menoa lääkäriltä toiselle

Torstaina pikkasen päältä kahdeksan oli tyttö rattaissa ja porhallettiin kovaa vauhtia pitkin Bournemouthin katuja kohti terveyskeskusta. Pingoin omasta mielestäni niin kovaa kuin jalkani antoivat vain myöten, ja silti oltiin pari minuuttia myöhässä – mutta kukaan ei sanonut asiasta mitään. Vauvallisen elämän etuja, kaiken voi aina laittaa pikkasen syyksi (vaikka ei olisi ollut aihettakaan, äiti halusi vain ryystää aamukahvinsa kunnolla ennen lähtöä). Ehdin ilveillä odotusaulassa helposti huvittuneelle Elsalle pienen lentävän hetken, ennen kuin oma lääkärini ilmestyi oviaukkoon.

Siinä on oikeasti lääkäri, joka saa potilaan tuntemaan olonsa erityiseksi. Muistetuksi, kohdatuksi, ymmärretyksi. Hänellä on aina kasvoillaan leveä mutta samalla lempeän tarkkaileva hymy, ja äänessään kuultaa tunnistuksen ja näkemisen ilon äänensävy hänen kutsuessaan potilaitaan sisään. Työntäessäni rattaita kohti hänen huonettaan meinasin jo räjähtää kaikesta, mistä tämän osaaottavan naislääkärin kanssa halusin jutella, ja hyvä että ehdin rattaat saadakaan huoneeseen asti kun lääkäri aloittikin jo kuulumiskyselyt. Niin käytiin äkkiä läpi niin mitä Elsalle kuuluu, kuin myös puolisoni tuntemukset, ja sitten päästiin meikäläiseen. Kun annan ääneni soljua huoneessa, tunnen tohtorin tarkkaavaisen katseen itsessäni, ja tiedän, että mikään sanomani sana ei jää huomiotta. Samalla välillämme ei ole mitään virallisuutta – on vain kaksi naista, joista toinen on vakautunut auttamaan pulassa olevaa.

Lääkärikäynnin maksimiaika on rajattu 10 minuuttiin, mutta höpöttelimme varmasti reippaan puolituntisen hänen huoneessaan. Sieltä lähdin uuden lääkereseptin kanssa kohti apteekkia, sillä olimme yhteistuumin päättäneet lisätä mielialalääkitykseni annosta. Oloni on jo paljon tasaisempi kuin mitä ennen, ei tule enää yhtä jyrkkiä mielialan syöksylaskuja kuin aiemmin, mutta edelleen minun on hankala motivoida itseäni menemään ulos kämpästä ellei ole aivan pakko – ja helposti energiat loppuvat kesken päivän ja tekisi mieli vain hautautua sohvan nurkkaan piiloon koko maailmaa. Mutta samalla kaikki on jo helpompaa mitä aiemmin.. Tuumimme yhdessä (siis huomatkaa, lääkäri ei määrännyt, vaan yhdessä keskusteltiin vaihtoehdoista) että pieni lisäannos voisi helpottaa vielä entisestään, ja sitten pianhan meikäläisellä pitäisi alkaa terapia, mikä helpottanee asioita entisestään.

Ilveilin joskus Rubyllekin, minä ryhdikäs kotiemo.
Ilveilin joskus Rubyllekin, minä ryhdikäs kotiemo.

Apteekin kautta kohti kotia, ja matkalla ryhdyin miettimään loppupäivän järjestelyitä, eli edellisessä postauksessa mainitsemani EEG-testiin menemistä. Tunnistin ahdistuksen alun kutittelevan rintakehässä, ja nappasinkin kapulan kauniiseen käteen ja soitin tulevalle anopille. Pyysin ihan rehellisesti apua, tarvitsemaani tukea. Hän harmitteli kovasti ettei itse päässyt sairaalaan tänään mukaani töiden takia, ja kun puhelu katkesi meikäläisen topup-liittymän krediittien loppumiseen ja poiketessani puotiin hakemaan lisää, soitti hän sillä aikaa tyttärelleen. Ja tämä lupasi tulla mukaan.
Olo oli heti helpottunut. Jos siis vaikka tulisikin huonoja uutisia, se ei tarkoittaisi että istuisin tyttäreni kanssa keskenämme bussissa kyyneleitä tihrustaen, vaan voisin parkua tulevan kälyni auton yksityisyydessä.

Hän kuitenkin omilta menoiltaan pääsi vasta myöhemmin mukaan, mutta se ei haitannut. Bussimatka meni tyttären kanssa rattoisasti, ja odotusaulasta meidät haki yllättävän nuori mieshenkilö (miksi olin mielessäni kuvitellut parrakkaan vanhan miehen kiinnittelemään johtoja Elsan päähän?). Juteltiin rennosti, ja asetuin mukavaan asentoon nojatuoliin tyttö sylissäni. Pian hän oli piuhoitettu ja videokamera meihin suunnattu tallentamaan kaikki Elsan tekemiset, joita sitten verrata tallennettuihin aivokäyriin.. Ja siinä minä sitten tytärtäni heijailin, häntä viihdytin (voi niitä riemukkaita hymyjä!), vaihdoin vaipat, syötin, ja yritin saada hänet uneen. Yleensä EEG kestää vain 20 minuuttia, mutta koska tyttäreni päätti olla niin reipas että untahan ei nyt oteta, niin sinnikkäästi me aikuiset yritettiin puolitoista tuntia saada häntä uneen… Danin sisko ehti tulla tutkimushuoneeseenkin Elsan serkun kanssa ihmettelemään piuhoja ja meidän menoa, ennen kuin sitten luovutettin.

Kun testintekijä oli saanut kaikki piuhat irrotettua tytön päästä ja pestyä sen saippuavedellä ja sienellä, puhelimeni soi. Mikä ajoitus olikaan Lasten Kehityskeskuksen lääkärillämme, joka lähetteen EEG:n oli laittanut, soittaa juuri testin tehtyämme muun asian johdosta! Pääsin sitten ojentamaan luurin testintekijälle, joka päivitti heti lääkärille saamansa tulokset: ei, hän ei ollut nähnyt mitään huolestuttavaa Elsan aivokäyrissä (hurray!). Yhteistuumin päättivät kuitenkin, että varma on varmaa ja kun kerran ei tällä testikerralla onnistuttu tallentamaan unikäyriä, niin saadaan jossain vaiheessa EEG-laitteet kotiin pariksi päivää.

Tänään sitten tuli käymään oma neuvolatäti, jonka kanssa turistiin mukavia ja hän oli tyytyväinen Elsan edistykseen kiinteiden ruokien kanssa; sen jälkeen tuli äitiryhmässä tapaamani toinen neuvolatäti, joka opetti meitä tässä kotosalla vauvahierontaa! Älkää muuta sanoko, vähänkö NHS:llä on hyvät palvelut meille äideille, ja mitä kaikkea tekemistä ja uutta ihanaa opittavaa vauvojen kanssa he järjestävätkään! Uusia taitoja pääsin heti kokeilemaan tästä illasta, ja tyttö nukahti ennätysnopeaan äitiyspakkaukseensa ..
Minun on ehdottomasti jossain vaiheessa kerrottava teille kaikesta siitä, mitä täällä äideille/iseille tarjotaan ja mitä kaikkea vauvan kanssa voi tehdä täällä brittimaassa! Päästään sitten vertaamaan Suomen mahdollisuuksiin.
Onneksi tosiaan näitä postausideoita riittää..

Jos ette ole vielä huomanneet, niin blogillani on Facebook-sivusto, jonne kirjoittelen lyhyitä päivityksiä nopeampaan tahtiin kuin täällä blogin puolella – joten pikaisemmin kuulumiamme saa luettua sieltä! Avasin kyseiset sivut juuri sen takia, että pääsen aina nopeasti kertomaan juuri siitä mielen päällä olevasta asiasta, niin isoista kuin pienistä tapahtumista, kuin muustakin.. Kaikesta tässä postauksessa mainituista kuulumisista olin jo tosiaan lyhyesti ilmoitellut fb-sivullakin ennen tätä yksityiskohtaisempaa versiota näiden päivien tapahtumista
– eli jos haluat pysyä vielä paremmin ajan tasalla tekemisistämme, käyhän tykkäilemässä meitä!
Kiitos!

fb-670x300

 

Ihanan rentoa perjantaita ja mukavata viikonloppua teille kaikille!

Tagged , , , ,

2 thoughts on “Vauhdikasta menoa lääkäriltä toiselle

  1. Moikka! Mulle tuli mieleen pari sivustoa joista saattais ehkä olla sulle hyötyä… Tosi hyvin kyllä tunnut päässeen palveluiden piiriin siellä. En tiedä omakohtaisesti, mutta vähän oon kuullut semmoista juttua, että Suomessa tarvittavan tiedon ja eri tahot joutuu vähän kaivamaan itse esille. Mutta jos suomenkielistä tietoa ja/tai vertaistukea kaipaat, niin tämmösiä sivustoja on kuin: http://www.kuuloavain.fi/ , http://www.klvl.org/ ja http://www.lapci.fi/ . 🙂

    1. Hei – kiitos ihana linkeistä! Noista olin itseasiassa jo löytänyt tieni Kuuloavaimeen ja LapCi ry:n sivuille, mutta tuo KLVL oli ihan uusi löytö meikäläiselle! Suurkiitokset <3

Leave a Reply