Muut

Rikotaan hiljaisuus.

Tässä on ollut oikein klassinen kirjoitusblokki-tilanne päällä pitkään. Niin paljon on elämässä tapahtunut ja mitä pidempään aikaa kului että mustaa valkoiselle näpytin, sitä isompi kynnys muodostui kirjoittamisen uudelleen aloittamiseen. Kyseessä ei ollut kuitenkaan aiheiden puute, päinvastoin, mikä teki kirjoittamisesta vielä vaikeampaa. Mitä pidempään aikaa ehti kulua, asioita tapahtua ja siten kirjoitusaiheita syntyä, sitä vaikeampaa oli istahtaa alas läppärin kera ja aloittaa näppäimistön rääkkääminen. Nurinkurista ehkä, mutta näin kävi..

Halusin nimittäin alunperin aloittaa kirjoittamisen suoraan synnytyskertomuksesta, ja jatkaa tarinan kirjoittamista siitä kaikesta muusta aikajärjestyksessä – mutta koska aikaa on ehtinyt kulua melkein se kolme kuukautta, ei loogisesti näin tapahtunut tai tule enää käymään. Kuitenkin kaikesta kokemastamme haluan jakaa, sillä ei se pelkästään tule olemaan terapeuttista minulle, vaan toivottavasti näin pystyn auttamaan muita jo saman kokeneita ja myös heitä, joille näin saattaisi käydä. Kuin myös lisätä tietoisuutta. Tarinan postausjärjestys voi olla siis epälooginen, mutta alan´sitä nyt vihdoinkin vähitellen kertomaan. Tyhjää parempi sekin?

Pahoitteluni siis hiljaisuudesta, näin ei ollut tarkoitus käydä. Mutta tästä se taas lähtee. Pikkuhiljaa.


I was hoping to be able to write everything down chronically as things happened; move from the birth story upwards through the hospital times and so on. Maybe my scribbles would help someone who has experienced the same or is in the hospital with their little one right now. But as three months have passed its quite clear its not going to happen just like planned. Like life in general. I ask for patience – I’m going to get our story out there, bit by bit. It might take time, it may just go all messy – but it is going to be here. Just.. patience.

rakkaudellam

Leave a Reply