Sieltä se minua tuijotti, yksi tämän maailman suurimmista ihmeistä. Lääkärikin suorastaan nauroi kuinka itsepintaisesti pikkuinen tahtoi katsella juuri lukijaan päin. Ihan kuin se nyt olisi oikein asiakseen halunnut sanoa minulle: “Siinäs näet, turhaan huolehdit, täällä mä oon ja kasvan joka hetki!”. Nimittäinhän minä, ikuisena huolehtijana ja murehtijana, olin jo ehtinyt vähän pelätäkin että kaikki tää raskausihanuus olisikin ollut vain jotain…
